Ei siitä mihinkään pääse: kyllä Tampereen Teatterin Saiturin
joulu on kerta kaikkiaan mainio esitys. Ilkka Heiskanen on niin vänkkyrä
Scrooge, että väkisinkin mieli puhdistuu häntä katsellessa. Heiskanen
hengittelee kiukkuisen kitupiikin juuri sellaiseksi kärttypääksi kuin pitääkin,
ja oikein oiva on myös se iloinen ja hyväntahtoinen jouluveikko, joka hänestä joulun
henkien käsittelemänä sitten kuoriutuu. (Ja juu, kyllä: myös ne naisnäyttelijöiden ihanat hepenet
ovat vanhanaikaisen estetiikan omaavalle katsojalle aina yhtä ihastuttavaa
katseltavaa. Eli pisteet myös puvustamoon!) Näytelmä pyörii
teatterissa nyt neljättä vuotta, ja meidänkin perheellemme tämänvuotinen
kokemus oli jo toinen. Toivotaan, että näytelmä on ohjelmistossa myös ensi
vuonna – meiltä ainakin olisi taas menijöitä :)
Humpuukia! Pah!
Ja onhan niitä vankiloita! Ja köyhäintaloja! Tai kuolkoot pois ja vähentäkööt liikaväestöä! Ei minulla ole varaa kustantaa kaiken maailman laiskureiden joulunviettoa!
Aina välillä murehdin sitä, että teatterissa tulee käytyä
liian harvoin. Toisaalta ne kerrat, joina siellä käyn, ovatkin sitten yleensä
erityisen hienoja. Niin nytkin. Jotakin puhdistavaa siinä on, lähelle
tulevan näyttelijäntyön katselemisessa. Siinä, että istuu pimeässä katsomossa ja katselee kuinka
näyttelijät lavalla tulkitsevat ihmisyyttä. Niin ja tämmöinen
klassikoiden ihailija kun olen, minua puhuttelee tietenkin myös se 172-vuotiaan
tekstin ajattomuus. Eiköhän vain niitä Scroogeja – valitettavasti – ole yhä
vain. Ja toisaalta – onneksi – myös niitä joulumieltä ripottelevia joulun henkiä. Voi kun ne hyväntahtoiset henget ennättäisivätkin kaikkialle missä on
kovasydämisyyttä ja kylmää, itsekästä itaruutta.
![]() |
Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri. |
Muilla on onneksi ihanaa joulumieltä, vaikka Saiturilla ei olekaan... vielä.
Minulle teatterissa käyminen on aina monitasoinen elämys, joka avaa monia kerroksiani. Keskityn kokemaan esityksen ja sen välittämän tarinan, mutta samalla ajattelen myös näyttelijöiden työtä, sitä miten he rooleihinsa asettuvat ja miten he niitä toteuttavat. Teatterissa näyttelijäntyö tulee aina niin liki, sitä on kiehtovaa katsella ihan siinä lähellä, tuntea miten näyttelijä rooliaan kantaa. Elokuva ei koskaan ole samanlainen elämys, koska näyttelijä on väistämättä etäällä. Näyttämöllä näyttelijä on katsojalle läsnä, hänen täytyy keskittyä koko ajan, pitää rooliaan yllä, asettaa itsensä katsojan eteen, uudestaan ja uudestaan. Ja kaikki on pitänyt harjoitella valmiiksi, riittävän hyvin.
Ja niin, tietenkin: ajatus ihmisestä ja roolista hänen
yllään on aina yhtä kiehtova. Teatterissa ja elämässä. Onko se leikkiä? Kyllä,
eräänlaista. Mutta samalla myös niin totta. Etsimistä, esittämistä, esitetyn tulkitsemista.
Esityksen jälkeen keskustelimme lasten kanssa siitä, miten
monta taitoa tarvitaan, että teatteriesityksestä tulee valmis. Miten
teatteriesitys perustuu aina yhteistyöhön, siihen että kaikki erilaiset osaajat
tekevät sen oman työnsä. Miten kaikkia tarvitaan. Siinäkin.
![]() |
Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri. |
Vaan kuinkas sitten käykään... Kärttypää muuttuu hyväntuuliseksi ja anteliaaksi jouluveikoksi, joka toivottelee maailmalle oikein hyvää joulua... Sellaisia ne ovat, joulun ihmeelliset henget.
Ajatella. Miten kauan ihminen onkaan teatteria jo tehnyt.
Miten valtava tarve ihmisellä onkaan ihmisyyttä esittää. Ja miten hyvä niin. Älköön ihmisen kaipuu itsensä ymmärtämiseen koskaan lakatko hengittämästä. Ja niin, olkoon joulumieli aina hyvää tahtoa täynnä.
Suosittelen Saiturin joulua lämpimästi Tampereen seudulle sattuville. Voi tosin olla, että näytökset ovat tämän vuoden osalta jo koko lailla täynnä, mutta jospa näytelmä tosiaan olisi ohjelmistossa taas ensi vuonna. Teatterin ilmoittamasta suositusikärajasta (6 v) on kuitenkin hyvä pitää kiinni, ne henget ovat nimittäin vähän semmoisia jänniä. Ja jos Tampereelle ja/tai teatteriin ei nyt ehdi, niin kylläpä se kirjakin on aika mainio, vaikka Heiskasen tulkinta siitä puuttuukin :)
Suosittelen Saiturin joulua lämpimästi Tampereen seudulle sattuville. Voi tosin olla, että näytökset ovat tämän vuoden osalta jo koko lailla täynnä, mutta jospa näytelmä tosiaan olisi ohjelmistossa taas ensi vuonna. Teatterin ilmoittamasta suositusikärajasta (6 v) on kuitenkin hyvä pitää kiinni, ne henget ovat nimittäin vähän semmoisia jänniä. Ja jos Tampereelle ja/tai teatteriin ei nyt ehdi, niin kylläpä se kirjakin on aika mainio, vaikka Heiskasen tulkinta siitä puuttuukin :)
***********
Tampereen Teatteri: Saiturin joulu.
Kuvat
TT:n kuvapankista, kuvaaja Harri Hinkka.
***********
PS. Sattumoisin olen juuri (uudelleen)lukenut myös erään
kirjan, jossa liikutaan teatterin maailmassa. Ehkäpä siitä seuraavaksi tai
ainakin aikanaan...