Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlapyhiä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlapyhiä. Näytä kaikki tekstit

perjantai 23. joulukuuta 2016

Hyvä joulun henki...







Hyvä joulun henki. Toivon joululahjaksi maailmanrauhaa, paikallista ja maailmanlaajuista tasavertaisuutta ja sitä, että ihminen kykenee näkemään riippuvaisuutensa luonnon hyvinvoinnista. Toivon ihmiskunnan viisautta, epäitsekkyyttä, avaramielisyyttä. Toivon aitoa hyväntahtoisuutta sekä kykyä ja halua nähdä kohtuuden kauneus ja antaa omastaan sille, jolla on vähemmän. Ei tarvitse kääriä pakettiin, sirottele se kaikki suoraan ihmisten silmiin ja sydämiin. 


*****


Oloni on tämän joulun alla kummallinen: maailman myrskyt tuivertavat joulunodotustani ja joulupesän pehmeys rakoilee. Silti joulu silittää sydäntä, antaa uskoa elämän ja valon ja toivon ihmeisiin, siihen että kaiken aikaa sittenkin syntyy uusia lapsia joista jonakin päivänä kenties kasvaa viisaita aikuisia. Niinpä tilkitsen pesäni repeämiä, pyyhkäisen lattian ja samalla mielen, katson miten kuusi taas pian asettuu paikalleen ja lasten hymy kirkastaa huoneet ja ajatukset, katselen joulun kukkien ja kynttilöiden kauneutta, tunnen miten vuosi kiertää kehänsä ehjäksi, saapuu taas hetkeen jona sielussa ja sydämessä soivat enkelien ja tähtien pehmeät laulut, ja annan itseni levätä pesässäni hetken.


Toivon, että joulun henki kuulee toiveeni. Toteuttaa ne, vaikka ne suuria ovatkin.
Tiedän, ettei se pysty mahdottomiin, mutta toivon silti. Ajattelen, että mitä useampi toivoo, sitä vahvemmiksi joulun henki,
hyvä ja kaunis maailmassa kasvavat.


Ja teille, hyvät lukijat, toivotan joulun lämmintä valoa, 
jouluenkelien lempeitä hymyjä ja kynttilöiden pehmeää hehkua ♥




torstai 23. kesäkuuta 2016

Aalon lumoa ja juhannuksen taikaa






Niin autuus, jolla ei määrää ole, ja joka ei maallisiin mahdu, tuli Aalon ylitse, ja hänen sieluunsa vuodatettiin ylönpalttinen onni, jolle ei ihmiskielessä ilmausta löydy sen ihmeellisen ja ylön runsaan riemun tautta, jolla se janoovaisen juottaa. Vaan tänä hetkenä hän oli yhtä Metsän Hengen kanssa, sen väkevän Daimonin, joka hänet sudenhahmossa oli valinnut ja valtaansa ottanut, ja kaikki rajat raukesivat heidän väliltänsä, niin että he toinen toiseensa sulivat, niinkuin yhtyy kaksi kastepisaraista, ettei kenkään taida enää toista toisesta eroittaa.


(Aino Kallas: Sudenmorsian, 1928)


*****


Aalo, Aalo, piikaiseni Aalo. Sellainen oli sinun juhannusyösi, Metsän Hengen syleilemä. Kerta toisensa jälkeen sinun tarinasi on minulle suuri ja runsas. Mikä merkitysten tiivistymä ja avaruus sinä oletkaan.


*****


Aalon juhannusyön tunnelmista toivotan kaikille kamarissa viivähtäville taianomaista juhannusjuhlaa!



keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Pääsiäisen alla, eilisen jälkeen






Eilen, aamulla, hahmottelin kirjoitustani pääsiäistä varten ja kirjoitin näin: pääsiäinen on aikaa, jona uskosta ja uskonnosta riippumatta voi hiljentyä ja pysähtyä suurten kysymysten äärelle. Aikaa, jona voi kysyä sitäkin, miksi ihmisessä on se hirvittävä tarve aiheuttaa kärsimystä toiselle, nähdä toinen niin vääränä että oma mielivalta riittää syyksi hänet tappaa. Tiedämme, että tämä on todellisuutta myös nyt, kaiken aikaa.

Pian sen jälkeen kuulin uutiset. Nyt tuntuu, että kirjoitukseni ei ole valmis sellaisena kuin se jo oli. Ei, koska eilisen tapahtumat ravistelevat ja kaikki tämä ihmisen surullinen, hirveä pimeä. Sekin, että kirjoitin tätä kirjoitusta juuri eilen, melkein samalla hetkellä kun kaikki tapahtui. Se, että minun nyt täytyy kirjoittaa tähän nämä muutamat rivit lisää. Viipyä kärsimyksessä kauemmin kuin olin aikonut. Tarkoitukseni oli päästä nopeammin iloon ja lempeässä kevättuulessa keinahteleviin viimeisiin riveihin. Tällaista elämä on, tekee välillä hyvät tarkoitukset niin tyhjiksi.

Minun oli tarkoitus kirjoittaa tämä: Lapsena pitkäperjantain kertomus ahdisti minua. Nyt ymmärrän jo miksi: siksi, että se kertoo ihmisen pahuuden olevan niin suurta, että se mahdollistaa toisen ihmisen ristiinnaulitsemisen, hitaan, kiduttavan, turhan kuoleman. Kyllä, ajattelen ennen kaikkea ihmisen tekoa toiselle ihmiselle. Siksi sanon myös turhan.

Ja nyt, eilisen hirvittävien tapahtumien jälkeen, kirjoitan tämän: Ajattelen myös sitä, miksi ihminen ei ikinä, koskaan, milloinkaan opi. Miksi ihminen haluaa viedä toiselta hengen. Miksi ihminen ei näe, ei ymmärrä, että kaikessa erilaisuudessamme me olemme sittenkin niin samanlaisia, ihmisiä kaikki, ja että jos me kohtaisimme toisemme vihan sijasta rakkaudella ja avarakatseisuudella, me kaikki mahtuisimme tähän maailmaan.

Mutta ei, minä ravistelen harteiltani tämän painon, palaan siihen miten kirjoitukseni piti jatkua. Palaan, vaikka tiedän että se jää, tämäkin, painaa luottamustani ihmiseen taas enemmän kumaraan. Ei, ei, ei, minun pitää nousta pystyyn ja uskoa! Miten muuten jaksan, miten. Miten koko maailma jaksaa, jos emme usko että vielä joskus koittaa päivä, jona pahoja tekoja ei enää tapahdu.

Niin, näin minun piti jatkaa: Ja kuitenkin pääsiäinen on ilon juhla. Se on ajan katkelma, johon mahtuu sekä kärsimys että riemu. Onko se elämän ja ihmisenä olemisen kuva?

Ja näin: Riemu on silti se, joka pääsiäisenä voittaa. Toivon, että se voittaa myös ihmisessä ja elämässä. Että kaikki se hyvä, mikä ihmisessä pyrkii tukehtumaan pahan alle, on lopulta aina vahvempaa, ja että se herää kuolleista, yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.

Nyt huomaan, surukseni, että toiveeni todella on yhä uusien ihmishenkien kokoinen. Ymmärrykseni siitä, että vain hyvä ylläpitää elämää, paha tuhoaa, vahvistuu taas. Ja minä toistan toiveeni, vielä ja vielä ja vielä.

Minun piti jatkaa myös näin: Nykymaailmaan ei oikein tahdo hiljaisuutta mahtua. Joskus tuntuu, että maailma melkein pelkää sitä, pysähtymistä ja hiljentymistä. Minua pelottaa enemmän se, mitä tapahtuu jos ainoa oikea tapa olla on kiire ja häly, jatkuva, sokea liike. Toivon, että pääsiäisen aikaan mahtuu jokaiselle edes pieni hiljaisuuden hetki.

Nyt minusta melkein tuntuu, että pieni toiveeni hiljaisuudesta on kovin mitätön ja merkityksetön. Että kaiken tämän pahuuden keskellä se ei merkitse juuri mitään. Pelkoni siitä, ettei hiljaisuudelle ole tilaa, on taas saanut rinnalleen vielä suuremman, liian suuren, pelon ihmismielen pimeästä arvaamattomuudesta. Mutta ei, tiedän että myös toiveeni hiljaisuudesta on tärkeä ja toivon sitä yhä. Mutta jos saan, toivon myös tämän, vielä kerran: että ihmisestä tulisi hyvä. 

Ja sitten, niin, viimeiseksi kappaleeksi olin ajatellut tämän: Oma pääsiäiseni on ihmisen mielettömyydessä hetkittäin viivähtäviä ajatuksia ja haparoivia, etsiskeleviä vastauksia, joita koetan lapsilleni näiden päivien kertomuksista muotoilla, mutta se on myös hersyvää kevätiloa ja pehmeää lepoa, kukkaan puhkeamistaan odottavia helmililjan nuppuja ja kaksinkertainen kimppu tulppaaneita, pieniä vehreiksi kasvavia ohraruohoja, lasten askartelemia virpomisoksia ja keltaisia tipuja, hieman liian paljon suklaata ja runsaasti onnellisuutta rakkaasta perheestäni ja siitä, että kenelläkään ei ole kiire minnekään. Tietenkin se on myös kirjoja ja kirjoittamista, ehkäpä myös joku ihan oikea kirjajuttu tänne kamariin, jos sellainen tuuli tulee.

Nyt lisään, että kyllä, se on kaikkea tätä, myös ihanaa iloa, mutta myös näitä pieniä ja suuria toiveita, elämän kokoisia, koko ajan. Ja tiedän, että etsiskeleviä vastauksia tarvitsen yhä lisää, vastauksia jotka kertoisivat miten elää ja kasvaa keskellä tätä kaunista mutta myös niin mieletöntä maailmaa.


Hyvää pääsiäistä teille, rakkaat lukijat.

Toivokaamme, että hyvä ja kaunis vielä joskus voittaa.


maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulun rauhaa



Tuomaan päivä. Huomenna talvipäivänseisaus. Sitten jo aatonaatto ja aatto. Joulupäivä ja Tapanin. Joskus toivoisin, että aika pysähtyisi näihin ihaniin hetkiin. Näihin, joina ei aivan vielä ole joulu mutta joina se kuitenkin on jo niin lähellä, että voi melkein kuulla kuinka sävelet enkelten käsissä helisevät.



Niin, ehkä taas toivon, että aika kasvaisi, tulisi pitkäksi niin kuin se joskus kauan sitten joulun alla ja jouluaattona oli. Nyt lapseni on pitkin syksyä sanonut, että jouluaatto on vuoden pisin päivä. Kivoin mutta myös pisin. Minullekin se on kivoin, ihanin, mutta ei pisin vaan lyhin – päivä, joka menee aina liian nopeasti, niin kuin koko joulukuu tai ehkä koko syksy. Ja kuitenkin: niin sen täytyy mennä, muuttua eiliseksi, vaihtua huomiseen. Liittyä osaksi niitä muistojen jouluja, joihin kaikkiin on kuulunut niin paljon samaa ja jotka kertyvät sydämeen ihanina, kimmeltävinä jouluhelminä.

Tänäkin jouluaattona me heräämme hämäriin, syömme aamulla kynttilänvalossa joululeipää ja koristelemme kuusen, lounaaksi hautuu joulupuuro jonka syömme sen jälkeen kun olemme kuunnelleet kuinka Suomen Turku julistaa joulurauhan. Sitten, niin, sitten on niitä verkkaisiakin hetkiä, niitä jotka tekevät päivästä lapsille pitkän, joina tunnelmoidaan ja odotellaan illan joulupöytää ja mietitään, tuleeko tänäkin vuonna se pikaisesti piipahtava ja piilossa pysyttelevä tonttu joka makealle persona jättää jälkeensä karkkipapereita vai kenties ihan itse pukki... Niin tai näin, lapset saavat taas jokusen paketin ja niin aikuisetkin. Lahjat avataan hitaasti, yksi kerrallaan, hetkiä venyttäen. Ja ihana joulun tunnelma jatkuu.

En ole oikeastaan koskaan pitänyt siitä hieman hermostuneesta mielikuvasta, että jouluksi pitäisi hössöttää ja suorittaa. Tärkeintä on tunnelmointi, ja kohtuudesta kasvaa toivoakseni kaikin tavoin yhä kauniimpi sana. Minua viehättää kuitenkin valmistautumisen ajatus, ne tietyt rituaalit joilla joulua kohti astun, ja siksi on tiettyjä asioita, joita haluan jouluksi tehdä. Siitä joulu minulle tulee, tunnelmista ja sopivasta määrästä omaan tahtiin etenevää jouluista puuhaa. Niinpä minä haluan siivota, sen verran kuin kulloinkin jaksan. Tehdä joululaatikot ja leipoa leipomukset. Laittaa oveen kranssin ja ikkunaan lumihiutaleita, ostaa kauniin kukan tai kaksi. Kääriä pakettiin ne muutamat lahjat omalle perheelle ja rakkaille läheisille. Ja sitten, niin, saada sisälle kuusen ja istahtaa aatonaattona sen vielä paljaiden oksien katveeseen, katsella kuinka vihreillä oksilla tuikkivat vasta kynttilät. Juoda samalla ehkä kupillisen glögiä ja ajatella: huomenna se taas on, joulu.

Nyt, Tuomaan päivänä, kun joulu on jo nurkan takana mutta ei aivan vielä tässä, muistutan itseäni siitä kuinka aina sanon, että joulu on minulle tunnetila. Sellaisena se asuu sielussa ja sydämessä, kulkee mukana läpi vuoden. Vaikka nämä päivät jo pian ovat taas eilisiä, ei joulun siis ehkä tarvitse olla.


Johanna Kurkelan, Jarkko Aholan, Toni Kakon ja JP Leppäluodon
laulua lainaten toivotan kaikille lukijoilleni



Kamarissa alkaa hiljalleen joulun hämy ja hiljaisuus.


♥♥♥♥♥


lauantai 4. huhtikuuta 2015

Lankalauantain tunnelmia


Tänään on lankalauantai, päivä kärsimyksen ja ilon välissä.
Eilen luin lehdestä jutun pitkäperjantain piinasta 
ja pysähdyin jälleen kerran miettimään ihmisen julmuutta.
Pääsiäinen on kuitenkin ennen kaikkea ilon juhla, 
joka kantaa ajatusta myös ihmisen elämän rajahetkestä:
ehkä meidänkään elämämme ei pääty kuolemaan.

Me, tämän päivän ihmiset, ajattelemme näitä asioita 
ehkä kukin omalla tavallamme. 
Minullakin on oma pyrkimykseni hahmottaa ihmisen elämää 
ajan ja ajattomuuden, rakkauden ja vihan, 
korkeampien voimien ja armahtavien ajatusten kämmenellä.

Niin: pääsiäinen on luonnollinen hetki hiljentyä pohtimaan myös kaikkea tällaista.


♥♥♥


Omiin pääsiäispyhiini kuuluvat näiden pohdiskeluhetkien ohella mm. 


lahjaksi saatu kevätsuloinen kukka,



hurmaavan herkulliset suklaamunat,




lasten askartelemat ihanat tiput





ja tietenkin hyvät kirjat, 




jotka arvatenkin saavat pohtimaan lisää.


♥♥♥


Ihanan rönsyilevässä lukupinossani keikkuvat keskeneräisinä ainakin

noin kolmatta kertaa lukuvuoroon päässyt
romaani, jossa on sopivasti keltapaperiset kannet,

kaksi kirjoittamista eri tavoin ja eri näkökulmista käsittelevää kirjaa

sekä yksi erityisen täydellinen pääsiäiskirja, 
joka vastaa myös tiettyyn pyhyyden kaipuuseen.

Saattaa olla, että ehdin ennen arkea myös erään kovasti houkuttelevan
uutuuskäännöksen äärelle ja saan miettiä, oliko rakkaus ehkä totta...
Ellen, niin sen vuoro on joka tapauksessa pian.
Samoin kuin erään tietokirjan, joka kenties on rakkautta tulvillaan.


♥♥♥


Toivotan hyvää tekeviä pääsiäispäiviä

sopivasti pysähtymistä, pohdiskelua ja puhdasta iloa!