Maalarisiskot (2019) & Ellen T. (2019)

 

Kaksi sarjakuvavinkkiä sinulle, jota innoittavat 1800- ja 1900-lukujen taitteen taiteilijaelämä ja etenkin tuon ajan naistaiteilijamme:

Reetta Niemensivun Maalarisiskot (Suuri Kurpitsa, 2019) kuvaa Helene Schjerfbeckin, Maria Wiikin, Helena Westermarckin ja Ada Thilénin ystävyyttä ja taiteilijanaskeleita. Teoksen sivuilla vilahtelevat myös naisten erilaiset personallisuudet ja ajoittainen kateuskin, samoin kuin se, miten heistä kullakin oli myös omanlainen ote työhönsä.

Annukka Mäkijärven, Hanna-Reetta Schreckin ja Iida Turpeisen Ellen T. (Teos, 2019) keskittyy puolestaan nimensä mukaisesti Ellen Thesleffin taiteilijuuteen ja elämään. Thesleff näyttäytyy teoksessa omaehtoisena oman tiensä kulkijana, jonka taiteilijaelämä oli yhtäältä iloittelevan boheemia, toisaalta vahvasti työlle omistautunutta.

*

Molemmat teokset ovat kiehtovia kurkistuksia naistaiteilijoiden työhön, ja samalla niissä näkyvät sekä vuosisadanvaihteen taiteilijaelämän lumo että ne kipeät vaikeudet, joita naistaiteilijoiden tiellä tuolloin oli, tarjotusta opetuksesta ja sen laadusta alkaen. Naisiahan pidettiin lähtökohtaisesti vain harrastelijoina, ja tunnustuksen saaminen omalle taiteelle ja taiteilijuudelle oli vaikeaa. Vaikeuksista huolimatta nämä rohkeat naistaiteilijat etsivät juuri sitä omaa polkuaan ja omaa ilmaisemisen tapaansa ja – kuten tänään hyvin tiedämme – myös löysivät ne. He ovat kaikki jättäneet oman tärkeän jälkensä taidehistoriaamme.

Molemmissa teoksissa myös viipyillään – tietenkin – vuosisadanvaihteen Euroopan taiteilijakaupungeissa ja -maisemissa, joista oppia ja innoitusta meillekin haettiin, ja tavataan myös muita ajan taiteilijoita. Esille tulee sekin, miten erilaisista taustoista tulevilla naisilla oli myös erilaiset lähtökohdat kulkea taiteilijantietään, kun toisella oli perheensä tuki ja samalla taloudellinen turva ja toisen taas piti taistella työnsä oikeutuksesta ja mahdollisuuksista enemmän. Yhteistä heille kaikille oli kuitenkin juuri se taide ja taiteilijuus, oman tien etsiminen ja kulkeminen.

On ihanaa ja hienoa, että nämä tärkeät taiteilijanaisemme näkyvät ja kuuluvat myös näissä sarjakuvissa, ja suosittelen tosiaan molempia lämpimästi aiheesta kiinnostuneille ♥ 

 

Hanna-Reetta Schreck: Säkenöivät ja oikukkaat – Suomen kultakauden naisia (2021)

 

”Te kaikki kuusi naista havittelitte maailmaa, jossa uudenlainen itsenäisyys ja riippumattomuus yhdistyisi rakkauteen, työhön ja joskus myös perhe-elämään. Te etsitte uutta olemisen tapaa kukin omalla laillanne, vaikka se 1800-luvun lopulla oli vaikeaa.”

*

Joskus saa lukea kirjan, joka tuntuu täydelliseltä täsmäosumalta juuri itselle. Sellainen oli minulle tämä, Hanna-Reetta Schreckin Säkenöivät ja oikukkaat – Suomen kultakauden naisia, joka vie lukijansa runsaspolkuiselle aikamatkalle kuuden suomalaisen vuosisadanvaihteen naisen elämään ja elämäntarinaan. Harvassa ovat asiat, jotka innoittavat minua yhtä paljon kuin 1800- ja 1900-lukujen taitteen vuosikymmenet ja erityisesti tuon ajan naiseus, kaikki ne uudet mahdollisuudet ja silti niiden rinnalla itsepintaisina viipyilleet perinteiset normit, kaikki se muutoksen tuulien mukanaan tuoma ristiveto.

Aika paljon olen tästä kauniista ja kipeästä ajasta ja tämän ajan naiseudesta jo lukenutkin, ja niin faktaa kuin fiktiota, mutta teos onnistui silti tarjoamaan myös paljon uutta. Tutuin teoksen naisista oli minulle entuudestaan Elisabeth ja Alexander Järnefeltin tytär ja Jean Sibeliuksen vaimo Aino, ja Ellan de la Chapellen tiesin Albert Edelfeltin vaimoksi, Thyra Thesleffin taas Ellen-sisarensa pikkusiskoksi, joka hehkuu mm. sisarensa ihanassa maalauksessa Thyra Elisabeth (1892). Alma Söderhjelmin, Siri von Essenin ja Sigrid af Forsellesin elämästä en sijaan tiennyt juuri mitään. Osa naisista sai avioliiton tai -liittojensa myötä myös uusia sukunimiä, joten he elivät ja vaikuttivat useammalla nimellä: esimerkiksi Aino muistetaan niin Aino Järnefeltinä kuin Aino Sibeliuksena, Ellan myös Ellan Edelfeltinä, ja Siristä tuli myös mm. Siri Strindberg, August Strindbergin vaimo, Thyrasta taas mm. Thyra Söderhjelm, Alma Söderhjelmin veljen Torsten Söderhjelmin vaimo.

Teoksen naisten elämäntarinoissa on taiteellisia ja tieteellisiä kutsumuksia, on rakastumisia ja enemmän tai vähemmän vaikeita avioliittoja, on äitiyttä ja rahahuolia, on rimpuilua normien keskellä ja niitä vastaan. On juuri se tuntu, että omanlaisen elämänpolun kulkeminen ei ollut näille naisille helppoa, ei aina mahdollistakaan, mutta he olivat juuri niitä, jotka avasivat tietä uudenlaiselle, omaehtoisemmalle naiseudelle – tietä, jonka kulkemista myös me tämän ajan naiset yhä jatkamme ja koetamme jatkaa, kukin omalla tavallamme, oman sydämemme mukaan.

Jos aihe ja aikakausi kiinnostaa, tähän kannattaa ehdottomasti tarttua. Säkenöivät ja oikukkaat on kaikin puolin kiehtova ja antoisa teos, joka ansaitsee kiitokset myös kauneudestaan – viimeistelty ulkoasu valokuvineen ja kukkakuvineen hellittelee lukijaa ♥

 *

Hanna-Reetta Schreck: Säkenöivät ja oikukkaat – Suomen kultakauden naisia. Like, 2021.