tag:blogger.com,1999:blog-36844205469747439742024-02-02T07:17:44.045+02:00Kirjojen kamariAjatuksia kirjoista, kirjoittamisesta, kaikenlaisestaKatja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.comBlogger335125tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-83464359473501127152021-07-07T21:06:00.000+03:002021-07-07T21:06:02.481+03:00Mary Shelley: Frankenstein (1818)<p> </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLhIeYatUg2mb2fp5yYj7_cfNvceSVqy2IaLpV7eWoxqnXwDNzfwzGJ9JkdUTirrJHcuncH76FS0LPqAVBoeRW4os2tnM97QLJH28c9qYT8sf0PNITRoeAzZDDO08VqF7KTbLlSS68pb0k/s1075/frankenstein.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1075" data-original-width="800" height="440" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLhIeYatUg2mb2fp5yYj7_cfNvceSVqy2IaLpV7eWoxqnXwDNzfwzGJ9JkdUTirrJHcuncH76FS0LPqAVBoeRW4os2tnM97QLJH28c9qYT8sf0PNITRoeAzZDDO08VqF7KTbLlSS68pb0k/w327-h440/frankenstein.png" width="327" /></a></div><br /> <br /><p></p><p><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Minä olin lempeä ja hyvä; kurjuus teki
minusta paholaisen. Tee minut onnelliseksi, niin minusta tulee jälleen
hyveellinen.</i>” </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Mary Shelleyn <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Frankenstein</i> (1818) on klassikko, jonka
luin ensimmäisen kerran viime kesänä ja joka puhutteli minua todella vahvasti –
niin vahvasti, että nyt teki jo mieli palata sen äärelle uudelleen, ja niinpä
luin teoksen toistamiseen vain vuoden jälkeen. Vuosi sitten täällä kamarissa elettiin myös hiljaiselon aikoja, joten lukukokemusta ei silloin tullut tänne tallennettua, mutta korjaanpa nyt tämänkin tässä tällä kertaa.<br /></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Frankesteinin</i> tarina on teoksen kauhugenrestä
huolimatta ennen kaikkea surullinen ja varmasti monelle ainakin pääpiirteissään
tuttu: lahjakas nuori tiedemies Victor Frankenstein ryhtyy leikkimään elämän ja
kuoleman rajoilla, tavoitteenaan uusi ihmislaji ja kuolemattomuus, ja kokoaa kuolleiden
ruumiiden kappaleista hahmon, jolle antaa elämän. Luomus on kuitenkin
ulkoiselta olemukseltaan kammottava hirviö, jota sen luoja itsekin kavahtaa,
muista ihmisistä puhumattakaan. Sydämen lämpöä, herkkyyttä ja kaipuuta
kauneuteen ja rakkauteen kukaan ei hirviökuoren alta näe. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Usko minua, Frankenstein; minä olin lempeä,
sieluni hehkui rakkautta ja inhimillisyyttä, mutta minä olen niin yksinäinen.
Sinä, minun luojani, kammoksut minua; mitä toivoa minulla on saada
ystävällisyyttä muilta ihmisiltä, jotka eivät ole minulle mitään velkaa? He
halveksivat ja vihaavat minua.</i>”</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">On huikeaa, että
Shelley on kirjoittanut teoksensa jo kaksisataa vuotta sitten, niin hyvin sen
teemat ja kysymykset sopivat myös meidän aikaamme, ja melkoisen pysäyttävää on sekin, että kirjailijatar täytti teoksen ilmestymisvuonna 21 vuotta. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Frankenstein</i> näyttää hyvin koskettavasti ihmisen älykkyyden, tiedonhalun ja
kunnianhimon kaksiteräisyyden ja sen, miten ihminen ajattelemattomuuksissaan
toimii myös itseään vastaan. Ennen kaikkea se on kuitenkin kipeän surullinen
kertomus rakkaudenkaipuusta, ennakkoluuloista ja hylätyksi tulemisesta, siitä
miten juuri ympäristö luo hyljeksimästään yksilöstä hirviön: vasta hyljeksittynä
ja ihmisiin pettyneenä hirviö ryhtyy hirmutekoihinsa, kostaakseen luojalleen olemassaolonsa
ja yksinäisyytensä. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Tunteeton, sydämetön luojani, sinä olit
antanut minulle aistit ja tunteet ja sitten jättänyt minut yksin maailmaan,
ihmisten halveksimana ja vihaamana!</i>”</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Lopulta hirviö
pyytää Frankensteinia luomaan itselleen oman elämänkumppanin, naisen joka olisi
hänen itsensä kaltainen ja jonka kanssa hän voisi elää syrjässä hyljeksivistä
ja vihamielisistä ihmisistä. Ensin Frankenstein lupautuukin, hirviötään tavallaan
ymmärtäen, mutta lopulta hän pettää lupauksensa, koska pelkää mitä toisen
hirviön luomisesta seuraa. Ymmärrettyään jälleen kerran jäävänsä vaille
rakkauden mahdollisuutta hirviö kostaa lisää. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">” – <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Onko oikein, hän huudahti, </i>– <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="mso-spacerun: yes;"> </span>että
kaikki miehet löytävät rinnalleen vaimon ja metsän pedot puolison, ja minun on
oltava yksin? Minussa oli helliä tunteita toisia kohtaan, mutta itse sain kokea
inhoa ja halveksuntaa.</i>”</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Toisen
lukukerran jälkeen olen entistä vahvemmin sitä mieltä, että tämä on valtavan
hieno ja vaikuttava teos, ja tämä kannattaakin ehdottomasti poimia luettavien klassikoiden
listalle, jos tämä ei ole vielä lukuun päässyt. Kauhugenreäkään ei kannata
säikähtää, vaikka se vieraalta tuntuisikin: minäkään en ole varsinaisen kauhun
ystävä, mutta tämä on tosiaan enemmänkin viisas, pohdiskeleva ja surullinen. Kauheaa
on lähinnä se, miten herkkiä ovatkaan rajat hyvän ja pahan välillä. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Saattoiko ihminen todella olla niin
voimakas, niin hyveellinen ja suurenmoinen ja kuitenkin samalla niin katala,
halpamainen ja alhainen?</i>”</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Frankenstein</i> on ihmisyyden ajatonta kahtalaisuutta
täynnä, ja se jättää jälkeensä tärkeän ja ajasta aikaan kantavan kysymyksen
siitä, kuka onkaan toiselle hirviö ja miksi. Mitäpä muuta tuo hirmutekoja
tekevä hirviö on kuin hylätty ja yksinäinen olento vailla rakkautta ja samalla
ihmisen käsistäriistäytyneen kunnianhimon kuva?</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">*</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Mary Shelley: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Frankenstein</i>, 1818. Englanninkielinen
alkuteos <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Frankenstein, or the Modern
Prometheus, </i>suomennos Paavo Lehtonen. Lukemani painos Keskiyön kirjasto, Otava,
2008.</p>
Katja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-60814054156311963502021-06-29T16:15:00.001+03:002021-06-29T16:17:11.344+03:00Gustave Flaubert: Rouva Bovary (1857)<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"> <br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjN8RLMIN_CYynnaiZ9sfxreGvzN9hYZr8bxhvofpxxyCi3gQkcpWFET5pdskrTjWF0Lb_4ZxSAunlrsZ2m3s9kU4Ex3TXyZNxtRH-MYvWkOvkwn0V780pa9tocCD7mzzV2L3JEssYEt8v3/s837/rouvabovary2.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="837" data-original-width="800" height="379" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjN8RLMIN_CYynnaiZ9sfxreGvzN9hYZr8bxhvofpxxyCi3gQkcpWFET5pdskrTjWF0Lb_4ZxSAunlrsZ2m3s9kU4Ex3TXyZNxtRH-MYvWkOvkwn0V780pa9tocCD7mzzV2L3JEssYEt8v3/w362-h379/rouvabovary2.png" width="362" /></a></div><br /><br /><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Emma oli kaikkien romaanien rakastajatar,
kaikkien näytelmien sankaritar, kaikkien runokokoelmien epämääräinen nainen.</i>”</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"> *</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Olin jo pitkään
halunnut lukea uudelleen Gustave Flaubertin klassikkoromaanin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Rouva Bovary</i> (1857), ja nyt sen sitten
lopulta tein. Edellisestä lukukerrasta olikin vierähtänyt jo noin puoli elämää, ja
vaikka muistin ja tiesin toki peruskuvion – rouva Bovary, herra Bovary, rouvan
rakastajat ja lopun tragedia – yksityiskohdat olivat tietenkin jo aikaa
sitten mielestäni hälvenneet.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Erityisesti minua kiinnosti nyt nimihenkilö itse ja se, miten hänet ja
hänen aviorikoksensa on kuvattu ja miten tämä juuri naisen tekemää
aviorikosta käsittelevänä teoksena asettuu samaa kysymystä muutama
vuosikymmen myöhemmin käsittelevien kotoisten klassikkojemme, Minna Canthin <a href="http://kirjojenkamari.blogspot.com/2014/06/minna-canth-salakari-1887.html" target="_blank"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Salakarin</i></a> (1887) ja Juhani Ahon <a href="http://kirjojenkamari.blogspot.com/2014/07/juhani-aho-papin-tytar-1885-papin-rouva.html" target="_blank"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Papin rouvan</i></a> (1893), rinnalle. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Lukukokemus
olikin hyvin kiinnostava ja kummastuttavakin. Siinä missä olen tuntenut hyvin
lämmintä sympatiaa niin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Salakarin</i>
Almaa ja <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Papin rouvan </i>Elliä kuin Leo
Tolstoin <a href="http://kirjojenkamari.blogspot.com/2014/06/leo-tolstoi-anna-karenina-1875-77.html" target="_blank"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Anna Kareninankin</i></a> (1875-77)
nimihenkilöä kohtaan, tämän teoksen Emma jäi mielenkiintoisella ja kysymyksiä
herättelevällä tavalla selvästi etäisemmäksi. Emma tuntui kaipuistaan
huolimatta jotenkin viileältä, ihan erilaiselta kuin sisarhahmonsa Alma, Elli
ja Anna, joista kaipuu tekee päinvastoin lämpimiä ja eläviä. <br /></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Tottakai Emman
kohtalo on monien kanssasisartensa tavoin karu, mutta on kiinnostavaa, että teoksen loppusivuilla minussa
tuntuu olevan selvästi enemmän kirjallisuushistoriaa tutkiskelevan lukijan
kummastelevia kysymyksiä kuin sitä surua ja myötätuntoa, joka minut Alman, Ellin
ja Annan kohdalla kerta toisensa jälkeen valtaa. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Siitäkö se
johtuu, että Emma on monessa kohtaa ilmeisen laskelmoiva? Ja myös pintapuolisen
turhamainen, vaikka luenkin hänen turhamaisuutensa myös turhautuneisuuden
oireeksi? Vai siitä, että hän on tunteellisuudessaankin jotenkin
tunteeton enkä tiedä mitä rakkaus hänelle oikein on? Vai siitäkö ehkä eniten, ettei hänessä ole lämpöä edes lastaan kohtaan? Onko koko tässä
romaanissa yhteisestä aiheesta huolimatta jotakin hyvin erilaista kuin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Salakarissa</i>, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Papin rouvassa </i>ja <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Anna
Kareninassa</i>, vaikka yhtymäkohtiakin on? Ja miten onkaan naiskuvan laita?</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Näitä
keskeneräisiä kysymyksiä taidan nyt jäädä mielessäni pyörittelemään, ja
nähtäväksi jää, päätyykö pyöritys vielä jonkinlaiseen lopputulemaan.</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">* <br /></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Gustave Flaubert: Rouva Bovary, 1857. Suomennos Eino Palola. </p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"> </p>
Katja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-21224039966067294482021-06-16T10:04:00.000+03:002021-06-16T10:04:23.922+03:00Maalarisiskot (2019) & Ellen T. (2019) <p style="text-align: center;"> <br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtkbHKuKKzDKKCxmFKcDV5AEXxIrIzaBkEFjmgoPFZcEiXpLCqM31zIL29UihUSg_9-fFkPLzY5rQbKjn8R1UkyMIJ9L5Aw9PKShPNx5Y2hIIjy3uQfocUcG9GVnmJgmg4p44f4XzF2oPO/s1058/maalarisiskot.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1058" data-original-width="800" height="415" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtkbHKuKKzDKKCxmFKcDV5AEXxIrIzaBkEFjmgoPFZcEiXpLCqM31zIL29UihUSg_9-fFkPLzY5rQbKjn8R1UkyMIJ9L5Aw9PKShPNx5Y2hIIjy3uQfocUcG9GVnmJgmg4p44f4XzF2oPO/w314-h415/maalarisiskot.png" width="314" /></a></div><br /><p><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Kaksi
sarjakuvavinkkiä sinulle, jota innoittavat 1800- ja 1900-lukujen taitteen
taiteilijaelämä ja etenkin tuon ajan naistaiteilijamme: </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Reetta
Niemensivun <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Maalarisiskot</i> (Suuri
Kurpitsa, 2019) kuvaa Helene Schjerfbeckin, Maria Wiikin, Helena Westermarckin
ja Ada Thilénin ystävyyttä ja taiteilijanaskeleita. Teoksen sivuilla
vilahtelevat myös naisten erilaiset personallisuudet ja ajoittainen kateuskin,
samoin kuin se, miten heistä kullakin oli myös omanlainen ote työhönsä. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Annukka
Mäkijärven, Hanna-Reetta Schreckin ja Iida Turpeisen <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ellen T</i>. (Teos, 2019) keskittyy puolestaan nimensä mukaisesti Ellen
Thesleffin taiteilijuuteen ja elämään. Thesleff näyttäytyy teoksessa omaehtoisena
oman tiensä kulkijana, jonka taiteilijaelämä oli yhtäältä iloittelevan boheemia,
toisaalta vahvasti työlle omistautunutta.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">*</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Molemmat teokset
ovat kiehtovia kurkistuksia naistaiteilijoiden työhön, ja samalla niissä näkyvät
sekä vuosisadanvaihteen taiteilijaelämän lumo että ne kipeät vaikeudet, joita
naistaiteilijoiden tiellä tuolloin oli, tarjotusta opetuksesta ja sen laadusta
alkaen. Naisiahan pidettiin lähtökohtaisesti vain harrastelijoina, ja
tunnustuksen saaminen omalle taiteelle ja taiteilijuudelle oli vaikeaa.
Vaikeuksista huolimatta nämä rohkeat naistaiteilijat etsivät juuri sitä omaa polkuaan ja
omaa ilmaisemisen tapaansa ja – kuten tänään hyvin tiedämme – myös löysivät ne.
He ovat kaikki jättäneet oman tärkeän jälkensä taidehistoriaamme.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Molemmissa teoksissa
myös viipyillään – tietenkin – vuosisadanvaihteen Euroopan taiteilijakaupungeissa
ja -maisemissa, joista oppia ja innoitusta meillekin haettiin, ja tavataan myös
muita ajan taiteilijoita. Esille tulee sekin, miten erilaisista taustoista
tulevilla naisilla oli myös erilaiset lähtökohdat kulkea taiteilijantietään,
kun toisella oli perheensä tuki ja samalla taloudellinen turva ja toisen taas
piti taistella työnsä oikeutuksesta ja mahdollisuuksista enemmän. Yhteistä heille kaikille oli
kuitenkin juuri se taide ja taiteilijuus, oman tien etsiminen ja kulkeminen.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">On ihanaa ja hienoa,
että nämä tärkeät taiteilijanaisemme näkyvät ja kuuluvat myös näissä sarjakuvissa,
ja suosittelen tosiaan molempia lämpimästi aiheesta kiinnostuneille ♥ </p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"> </p>
Katja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-40595279842100461772021-05-28T12:29:00.000+03:002021-05-28T12:29:32.624+03:00Venla Hiidensalo: Suruttomat (2021)<p> </p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJIVsPYCkPbChWjMBk4cUCZ_14M3EFCYUq4AbMQU-Zmj3RsVIdGxAO8vk2V7tFr94S5dbJF1dviWoboMOqq2HmnZvf-62bl38INuTh3IEUOkje3LlfJblWs7Mg1DdanP90bz3QjhQy3VdW/s1089/suruttomat.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1089" data-original-width="800" height="417" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJIVsPYCkPbChWjMBk4cUCZ_14M3EFCYUq4AbMQU-Zmj3RsVIdGxAO8vk2V7tFr94S5dbJF1dviWoboMOqq2HmnZvf-62bl38INuTh3IEUOkje3LlfJblWs7Mg1DdanP90bz3QjhQy3VdW/w306-h417/suruttomat.png" width="306" /></a></div><br /> <p></p><p><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">En pelkää mitään, en edes itseäni.</i>”<i style="mso-bidi-font-style: normal;"> </i>[---]<i style="mso-bidi-font-style: normal;"> </i>”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Tällaista
on olla olemassa. Tällaista on olla vapaa. Minä olen Tyko ja Tyko on minä.</i>”
[---] ”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Olen ainoa, joka saa maalata
sinut, kuuletko, ainoa, Tyko sanoo.</i>” [---]<i> </i>”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Pitäisi nousta, pakata matkalaukku ja lähteä, sanon itselleni.</i>”<i style="mso-bidi-font-style: normal;"> </i>[---] ”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Äiti oli mitä oli. Kauniisti sanottuna
ailahtelevainen. Ja sitten hän kuoli.</i>”</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Venla
Hiidensalon <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Suruttomat</i> on romaani Helmistä, Tajusta ja Evasta. Ja kadotetuista haaveista ja
menetetyistä lapsista, kipeistä salaisuuksista ja toisen tahdon vallasta yli
oman, elämän ja todellisuuden mukanaan tuomista haavoista,
yksinäisyydestä ja eksyneisyydestä. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">”Isä karkasi hänen sormiensa alta kuin
varjo. Öisin hänen mielensä kirjoitti itsepäisesti toista tarinaa. Se tarina
kertoi äidistä.”</i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">* <br /></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Helmi Vartiainen
oli lahjakas nuori nainen, joka 1900-luvun alussa pääsi opiskelemaan Ateneumin
piirustuskouluun ja haaveili vapaana aukeavasta elämästä ja taiteilijan urasta.
Koulussa hän tapasi Tyko Sallisen, jonka kanssa hän avioitui. Opinnot oli
avioliiton myötä jätettävä, koska naimisissa oleva nainen ei saanut osallistua
koulun opetukseen.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Todellisuudesta
tuli avioliiton myötä hyvin toisenlainen kuin haaveissa. Helmistä tuli Tykon
teosten Mirri ja kahden tyttären äiti, sitten eronnut ja yksinäinen, töitään ”<i>muutamasta
perunasta ja leivänpalasta</i>” kaupitteleva nainen. Häneltä vietiin lopulta
kaikki. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">”Unessa kävelen tummaan veteen. Vesi on
pehmeää, ja se ottaa minut vastaan kuin äidin syli. Kävelen pohjaa pitkin aina
sinne asti missä taivas näkyy enää valonkajona eikä minusta jää jälkeäkään.”</i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">*</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">En ennen tämän
romaanin lukemista tiennyt Helmi Vartiaisesta oikeastaan mitään, en myöskään
Tajusta, Evasta tai Tyko Sallisestakaan (no, Tyko Sallisen tiesin nimeltä ja
jonkinlainen kuvajainen hänen teoksistaankin mielessäni oli). Siksi saatoin
lukea tätä ilman suurempia ennakkotietoja ja omia tulkintojani henkilöiden elämästä ja ennen kaikkea
juuri romaanina, mahdollisen tarinan rakentavana fiktiona, johon kietoutuu myös
todellisuutta ja elettyä elämää. Se, minkä toki tiesin, oli 1900-luvun alun
yhteiskunnallinen ilmapiiri ja naisten epätasa-arvoinen asema niin taiteen
tekijöinä kuin aika lailla kaikessa muussakin. Maailma oli miesten, ja se näkyi
ja tuntui.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Fiktion
kirjoittaminen todellisista henkilöistä on kysymys, joka askarruttaa minua
toistuvasti: kysyn mielessäni, onko se oikein ja/tai mielekästä, ja päädyn aina
vastaamaan sekä kyllä että ei, tietämättä kumpaa mieltä lopulta enemmän olen. Tai
ehkä sentään olen enemmän sitä mieltä että kyllä,
ainakin nyt taas tällä kertaa. Se on oikein ja mielekästä, koska sillä tavalla
nämä todellisuuden henkilöt heräävät henkiin, fiktio tekee heistä jotenkin
nurinkurisesti enemmän todellisia ja saa lukijan ehkä myös kiinnostumaan heistä
ja heidän elämästään enemmänkin. Toisaalta se ei ole, ei
oikein eikä mielekästä, koska fiktion kirjoittaja kirjoittaa väistämättä vain
tulkintaa ja rakentaa, valikoi ja kohdentaa henkilöidensä elämää ja tarinaa
omasta elämästään ja kokemusmaailmastaan käsin ja kuorruttaa todellisuutta myös
tietoisella sepitteellä, jonka taakse todellinen henkilö ja hänen elämänsä
harsoutuvat. Kun kirjailija vielä on tarinaa rakentaessaan taitava ja lukijaa
tekstillään ja tarinallaan viekoitteleva, kuten esimerkiksi Hiidensalo on,
lukija saattaa tahtomattaankin ottaa tarinan myös totena ja unohtaa sen
fiktiivisyyden. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Oikeasti kysymys
ei ehkä pohjimmiltaan kuitenkaan edes ole ongelmallinen, jos ja kun muistetaan
että tällaisia romaaneja todellisista henkilöistä kirjoitetaan ja luetaan juuri
niinä kirjoittajansa tulkintoina. Romaanissa todellisistakin henkilöistä tulee
romaanihenkilöitä ja heidän elämästään romaanihenkilöiden elämää, fiktiivisiä
tarinoita jotka olisivat voineet olla totta. Kirjailijakin saattaa tätä myös
tietoisesti painottaa, ja näin tekee myös Hiidensalo, joka kirjoittaa teoksensa
jälkisanoissa seuraavaa:</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">”Olen kirjoittanut tämä tarinan todellisuutta
mukaillen, niin kuin kaikki olisi voinut tapahtua. </i>[---] <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Tämä tarina on minun tulkintani, ja kaikki
siinä on suodattunut kokemusmaailmani lävitse. Lopputulos on faktoista
innoituksensa saanutta fiktiota.”</i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">On myös oikeasti
arvokasta, että fiktio osaltaan nostaa näitä näitä todellisia henkilöitä esille,
kirjoittaa heitä eläviksi ja lähestyttäviksi ja muistuttaa siitä mitä on ollut
– ja todellakin on eikä vain olisi voinut olla – koska mukana on aina myös sitä
todellisuutta, fiktiivisistä kuorrutteista huolimatta. Kietoutuuhan todellisuus
aina myös fiktiivisiin henkilöihin, kuinka ei sitten fiktioituihin todellisiin?
</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Helmi Vartiaisen
ja muiden teoksen henkilöiden elämästä enempää siis tietämättä uskon, että
Hiidensalo on onnistunut rakentamaan tarinan, joka kaikessa surullisuudessaan
olisi varmasti voinut olla mahdollinen. Pidän paljon myös hänen tavastaan
kirjoittaa, se on samaan aikaan jotenkin korutonta ja koskettavaa. Kaiken
kaikkiaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Suruttomat</i> on todellisuuden
surullisia rosoja täysi ja kaikkea muuta kuin suruton romaani – hieno teos,
joka ei ole hyvän mielen luettavaa mutta herättää lukijan mielessä monia kipeitä
ja tärkeitä kysymyksiä: Mitä jos asiat olisivat menneet toisin? Mitä jos
maailma olisi ollut toisenlainen? Ja miten paljon voikaan toinen ihminen
vaikuttaa ihmisen elämänkohtaloon ja -tarinaan? Ja, ennen kaikkea, kuka
oikeastaan oli Helmi Vartiainen? Millainen taiteilija, millainen ihminen? Millaisen
elämän hän oikein eli ja miksi?</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">*</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Venla
Hiidensalo: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Suruttomat</i>. Otava, 2021. </p>
Katja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-49666494080804751082021-05-23T14:43:00.000+03:002021-05-23T14:43:52.635+03:00Elämänmelankolian jatkumo<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"></p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWQ37TzjaTojKh2ZMAiBsB-_G5KQk3kQDyqapRacieD22xHSE6TdVmAtNitNSfQuqCQ5sLLcEajfosrYhrgf8N6AYGtMsVo4BSL0Awh0iZOeCt918OanjdqdVS5QO9KTOgdwVM_NMNw301/s996/virginie4.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="996" data-original-width="800" height="393" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWQ37TzjaTojKh2ZMAiBsB-_G5KQk3kQDyqapRacieD22xHSE6TdVmAtNitNSfQuqCQ5sLLcEajfosrYhrgf8N6AYGtMsVo4BSL0Awh0iZOeCt918OanjdqdVS5QO9KTOgdwVM_NMNw301/w315-h393/virginie4.png" width="315" /></a> <br /></p><p> </p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Toisinaan
mietin, miksi minua – ja meitä ihmisiä yleensä – puhuttelevat usein erityisesti
surulliset tai vähintään melankoliset teokset. Sellaiset, joissa rakkaus on kaipuuta
ja täyttymättömyyttä, haaveet todellisuuden rosoihin sortuneita ja ihmiset
eksyneitä ja yksinäisiä, hylättyjä ja petettyjä, ylikuljettuja ja menetettyjä, aina
jotakin kaipaavia ja/tai kadottaneita.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Resonoiko
elämänmelankolia meissä elämänvaloa vahvemmin? Saammeko enemmän kiinni
elämänkivuista ja kaipuusta kuin onnesta ja tasapainosta? Tai rakentuuko
kivuista ja kaipuusta vain parempia narratiiveja kuin onnesta? Onko elämänsäröissä
enemmän tarttumapintaa ja samalla ehkä lohdullisuuttakin kuin säröttömyydessä? Ja
näemmekö teosten elämänsäröjen äärellä myös sen, miten kaunista oma elämämme
on, vaikka pienet murheemme tuntuvat toisinaan niin suurilta – ja sen, että
meidän on yhä etsittävä parempaa ihmisyyttä ja maailmaa?</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Muistelen näissä
mietteissäni monia lukemiani kirjoja, niin vanhempia kuin uudempia, ja silmäilen
omaa, itselleni merkityksellisimmistä teoksista koostuvaa kirjahyllyäni, jossa
ei kepeän hyväntuulisia teoksia juuri ole. Hyllyssäni on lähinnä klassikoita,
jotka ajattomuudessaan kantavat mukanaan selvästi enemmän elämän ja ihmisyyden
rosoja kuin sileyttä.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Ehkä en kaipaa
kirjoilta niinkään hyväntuulisuutta kuin koskettavuutta ja elämänsyvyyttä ja olen kirjan jäljiltä
mieluummin haikea ja mietteliäs kuin hilpeä. Pidän kyllä onnellisista tai
ainakin sovinnollisista lopuista, mutta useinkaan en sellaisia lukemieni
teosten äärellä saa, vaan pikemminkin jään leijumaan ihmiselämän kipujen ajassa
kerrostuvaan jatkumoon.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Kuitenkaan en ole
vain elämänsäröinen ja melankolinen, vaan myös elämänvaloinen, naurava ja höpsöttelevä
– ihminen, jossa on sekä säröjä ja kaipuuta että onnea ja iloa, niin kuin meissä
kaikissa.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Ehkä juuri lukijuudessani
vain painottuu halu ymmärtää ihmiselämän ajatonta keskentekoisuutta ja
katoavuutta, johon väistämättä kuuluu myös melankoliaa ja surua?</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">*</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Kuvassa kaksi yli
aikojen puhuttelevaa elämänkipeää teosta: Albert Edelfeltin kaunis,
surusilmäinen <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Virginie</i> (1883) ja Leo
Tolstoin elämän ja rakkauden repeilevissä ytimissä monella tasolla liikehtivä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Anna Karenina</i> (1875–1877).</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"> </p>
Katja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-4008128255002250312021-05-18T10:42:00.001+03:002021-05-18T12:39:27.165+03:00Hanna-Reetta Schreck: Säkenöivät ja oikukkaat – Suomen kultakauden naisia (2021)<p style="text-align: center;"> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDnEShsxPAGUVwdOZ7K34mRVTQXNZ7jRsVDg87dTm2eABs7rAge5jQnyIimX2_-TEpeEj3SpZKmz6Ip_Av4YjEBpdp2E8K06CLlHw8IENvOCuXix0bCKEU3P-i9usWbrRZFy6ZnwLzC7pv/s937/sakenoivat.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="937" data-original-width="800" height="384" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDnEShsxPAGUVwdOZ7K34mRVTQXNZ7jRsVDg87dTm2eABs7rAge5jQnyIimX2_-TEpeEj3SpZKmz6Ip_Av4YjEBpdp2E8K06CLlHw8IENvOCuXix0bCKEU3P-i9usWbrRZFy6ZnwLzC7pv/w327-h384/sakenoivat.png" width="327" /></a></div><br /><p></p><p><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Te kaikki kuusi naista havittelitte
maailmaa, jossa uudenlainen itsenäisyys ja riippumattomuus yhdistyisi
rakkauteen, työhön ja joskus myös perhe-elämään. Te etsitte uutta olemisen
tapaa kukin omalla laillanne, vaikka se 1800-luvun lopulla oli vaikeaa.</i>”</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">* <br /></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Joskus saa lukea
kirjan, joka tuntuu täydelliseltä täsmäosumalta juuri itselle. Sellainen oli
minulle tämä, Hanna-Reetta Schreckin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Säkenöivät
ja oikukkaat – Suomen kultakauden naisia</i>, joka vie lukijansa
runsaspolkuiselle aikamatkalle kuuden suomalaisen vuosisadanvaihteen naisen
elämään ja elämäntarinaan. Harvassa ovat asiat, jotka innoittavat minua yhtä paljon
kuin 1800- ja 1900-lukujen taitteen vuosikymmenet ja erityisesti tuon ajan naiseus,
kaikki ne uudet mahdollisuudet ja silti niiden rinnalla itsepintaisina
viipyilleet perinteiset normit, kaikki se muutoksen tuulien mukanaan tuoma
ristiveto.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Aika paljon olen
tästä kauniista ja kipeästä ajasta ja tämän ajan naiseudesta jo lukenutkin, ja
niin faktaa kuin fiktiota, mutta teos onnistui silti tarjoamaan myös paljon
uutta. Tutuin teoksen naisista oli minulle entuudestaan Elisabeth ja Alexander
Järnefeltin tytär ja Jean Sibeliuksen vaimo Aino, ja Ellan de la Chapellen
tiesin Albert Edelfeltin vaimoksi, Thyra Thesleffin taas Ellen-sisarensa
pikkusiskoksi, joka hehkuu mm. sisarensa ihanassa maalauksessa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Thyra Elisabeth</i> (1892). Alma
Söderhjelmin, Siri von Essenin ja Sigrid af Forsellesin elämästä en sijaan
tiennyt juuri mitään. Osa naisista sai avioliiton tai -liittojensa myötä myös
uusia sukunimiä, joten he elivät ja vaikuttivat useammalla nimellä: esimerkiksi
Aino muistetaan niin Aino Järnefeltinä kuin Aino Sibeliuksena, Ellan myös
Ellan Edelfeltinä, ja Siristä tuli myös mm. Siri Strindberg, August Strindbergin
vaimo, Thyrasta taas mm. Thyra Söderhjelm, Alma Söderhjelmin veljen Torsten
Söderhjelmin vaimo.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Teoksen naisten
elämäntarinoissa on taiteellisia ja tieteellisiä kutsumuksia, on rakastumisia
ja enemmän tai vähemmän vaikeita avioliittoja, on äitiyttä ja rahahuolia,
on rimpuilua normien keskellä ja niitä vastaan. On juuri se tuntu, että
omanlaisen elämänpolun kulkeminen ei ollut näille naisille helppoa, ei
aina mahdollistakaan, mutta he olivat juuri niitä, jotka avasivat tietä
uudenlaiselle, omaehtoisemmalle naiseudelle – tietä, jonka kulkemista myös me
tämän ajan naiset yhä jatkamme ja koetamme jatkaa, kukin omalla tavallamme,
oman sydämemme mukaan.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Jos aihe ja
aikakausi kiinnostaa, tähän kannattaa ehdottomasti tarttua. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Säkenöivät ja oikukkaat</i> on kaikin puolin
kiehtova ja antoisa teos, joka ansaitsee kiitokset myös kauneudestaan –
viimeistelty ulkoasu valokuvineen ja kukkakuvineen hellittelee lukijaa ♥</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"> *</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Hanna-Reetta Schreck: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Säkenöivät
ja oikukkaat – Suomen kultakauden naisia</i>. Like, 2021.</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"> <br /></p>
Katja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-19873320510609022312021-05-14T11:57:00.000+03:002021-05-14T11:57:30.156+03:00Seitsemän vuotta<p style="text-align: center;"> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFwFtedPq-7Bn5lY6HpsdrjabEtoEgmVZxxqELHiSuuZhmfU6gLfiQHDnChDUC6fb3CFiORKEmC78WB90WyHsWG2d8HQGwKlV-fK9XG9J1Ku0ku6xeYcMDfFlWQ-m0wOTUlF6HoUrIMr4B/s1063/lukevapariisitar.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1063" data-original-width="800" height="435" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFwFtedPq-7Bn5lY6HpsdrjabEtoEgmVZxxqELHiSuuZhmfU6gLfiQHDnChDUC6fb3CFiORKEmC78WB90WyHsWG2d8HQGwKlV-fK9XG9J1Ku0ku6xeYcMDfFlWQ-m0wOTUlF6HoUrIMr4B/w327-h435/lukevapariisitar.png" width="327" /></a></div><br /><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
<p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">”Tämä on blogi
kirjoista ja kirjoittamisesta”, kirjoitin Kirjojen kamarin alkusanoihin
seitsemän vuotta sitten. Oli keskiviikko, 14.5.2014.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Tuntuu ja ei
tunnu, että tuosta hetkestä on kauan. En ole varma,
olenko ihan sama ihminen kuin silloin. Ehkä olen ja en ole. Seitsemän vuotta on samaan aikaan sekä
lyhyt että pitkä aika, jossa ehtii sekä olla tapahtumatta että tapahtua – ja
sekä yhden pienen kamarinrouvan elämässä että kirjablogien ja koko maailman
mittakaavassa. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Muistan kyllä
sen kuplivan jännityksen ja ilon, mitä blogin perustamiseen liittyi. Varmasti
mietin sitäkin, lukeekohan kirjoituksiani kukaan, mutta onneksi innostus voitti
epäilyt ja kamarini matka alkoi. Ihania lukijoitakin löytyi. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Olen alkusanoissani
linjannut, että ”keskityn ehkä enemmän tai vähemmän vanhoihin kirjoihin ja
pyrin samalla puhaltamaan pölyä niiden yltä”. Uutuuskirjoistakin kirjoittaisin,
mutta ”luultavasti viiveellä”. Tämä taitaa päteä nykyisinkin, sillä
lukijansieluni ytimessä ovat edelleen vanhat kirjat, mutta sinne kuuluu myös
ilo kirjallisuuden jatkuvuudesta ja yhä uusista ihmisyyttä ja maailmaa sanoittavista
hienoista teoksista.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Linjauksiini
kuului myös, että ”koska olen paitsi lukija myös kirjoittaja, tutkiskelen
lisäksi kirjoittajan monivivahteisia mielenmaisemia”, ja edelleen pätee
tämäkin. Kamarini on ollut ja on minulle tärkeä paikka prosessoida ja pohtia
kirjoittamistani ja kohdata samalla muita kirjoittajia. Sitä haaveilemaani
kustannussopimusta en ole edelleenkään saanut, mutta kirjoittaminen itsessään
on pysynyt ja pysyy. Tunnemylläköitä riittää, mutta niin riittää myös
kirjoittamisen iloa ja valoa.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Tuntuu nyt ehkä
vähän hassultakin juhlistaa näitä seitsemää vuotta, kun blogi on välillä ollut
niin pitkään myös hiljainen. Toisaalta seitsemän vuotta tuntuu niin
merkitykselliseltä ajan kaarelta, että on tärkeää pysähtyä hetkeksi sen
äärelle. Onhan siinä sitä sellaista ihmiselämäänkin kietoutuvaa
elämänkaarikatkelman tuntua.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Ja vaikka niitä
pitkiäkin hiljaisuuksia on ollut, paluu on ollut aina yhtä ihanaa, ja niin myös
– ja erityisesti – tänä keväänä, jona kamarilleni (ja samalla minulle) avautui
myös uusi kirjoittamisen ja kohtaamisen kanava, kun kamarini aloitti elämänsä
myös Instagramin puolella. Tällä hetkellä Kirjojen kamarin julkaisut ja muu aktiivisuus
painottuvatkin sinne, vaikka tämä blogikamarini onkin edelleen kamarini
olemassaolon tärkeä ja rakas kehto. Jos siis olet myös Instagramissa, etsitään
toisemme sieltäkin. Tilini tunnus on @kirjojenkamari ja se on kaikille avoin.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Ja niin, tänään
on siis kamarini seitsemäs syntymäpäivä, ja silti – tai juuri siksi – että vuosiin
on mahtunut myös niitä useampia hiljaisuuksia ja uusia heräilemisiä, useampia uusia
alkuja. Tänään ojennankin rakkaalle kamarilleni kukkasia sekä näistä
seitsemästä (elämän- ja kirjoittamisentuulisesta) vuodesta että sen uudesta
heräämisestä myös juuri tänä keväänä. On ihanaa, antoisaa ja merkityksellistä
olla kamarissani taas, ja kiitos siitä kuuluu kaikille teille, jotka täällä
edelleen piipahtelette ja jaksatte jättää jälkeenne myös ihanan lämmittäviä
kommenttejanne ♥</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"> *</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]--></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Kuvassa
on Albert Edelfeltin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Lukeva pariisitar</i>
vuodelta 1880. Maalaus ja sen nuori, kirjaa pitelevä kaunotar saavat tässä kuvastaa keski-ikäisen kamarinrouvan katkeamatonta viehtymystä aikaan ja
ajattomuuteen sekä taiteen jatkuvuuteen ja kykyyn kantaa mukanaan elämää ja
elämäntarinoita, ajan ja ihmisenä olemisen kerroksia. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"> </p>
Katja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-49367984758442222082021-05-07T13:22:00.001+03:002021-05-07T13:22:46.147+03:00”Pienen elämän salainen päämahti”<p style="text-align: center;"> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVDt9ivGWTx1FSq7O9AUlgCOJZK0Tt9LR0n8KYEiv_bjooguANh-WJ8UVNNyTOMl7RxC2ipBOAKOXMQ6v4cmuBguh8pCHQFbZQMfNQPN3yKYyYBy7N1ewAvxnDW66wncGwjMaAM_P6jgRL/s1092/arkielamaa.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1092" data-original-width="800" height="418" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVDt9ivGWTx1FSq7O9AUlgCOJZK0Tt9LR0n8KYEiv_bjooguANh-WJ8UVNNyTOMl7RxC2ipBOAKOXMQ6v4cmuBguh8pCHQFbZQMfNQPN3yKYyYBy7N1ewAvxnDW66wncGwjMaAM_P6jgRL/w306-h418/arkielamaa.png" width="306" /></a></div><br /><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
<p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"> </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">”<i>Eikö siinä
ollut itse pienen elämän salainen päämahti, sen tahto, sen tarkoitus, että
kasvoit, kypsyit ja hedelmän kannoit. Sen ympärille punoutui muu, se
tuhatvivahduksinen näkyvä elämä, joka niin raskaalta ja tarkoituksettomalta
tuntui</i>.”</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">(Maria Jotuni: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Arkielämää</i>, 1909.)</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">*</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="mso-spacerun: yes;"></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Maria Jotunin
teokset ovat usein viiltävän realististia ja kuvaavat vuosisadanvaihteen naisen
kapeita elämänmahdollisuuksia. Elämän ahtauden ja kipujen keskellä pilkahtaa
kuitenkin toisinaan myös elämän konstailematon, kosketeltava kauneus.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Kauneimpia
hetkiä hänen teoksissaan on Annastiina-piian ja Jussi-rengin lapsen syntymä
romaanissa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Arkielämää</i>. Lapsi syntyy
kesäisenä päivänä kesken Koppelmäen talon arkisen aherruksen, mutta samalla
lapsen syntymä on myös pieni juhla – juhla, jonka kunniaksi nuori äiti vaihtaa
sänkyyn puhtaan lakanan ja ylleen puhtaan yöröijyn ja antaa talon
Loviisa-tyttärelle kahvitarpeet keitettäviksi. Vanha isäntä puolestaan antaa
tuoreelle äidille vaivihkaa kymmenmarkkasen ja murahtaa niille, jotka mutisevat
että ”on tuo vähä ikävä, kun tuo noin ennen vihkimistä sattuu”. Lapsen syntymä
on elämän jatkuvuuden ihme, ja olennaista on juuri se, ei papin aamen tai
mikään muukaan ulkoinen. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Äitiys ei
Jotunin teoksissa (ei tässäkään) ole pelkkää idylliä, ja ihmisen elämä
näyttäytyy niissä myös rämpimisenä sukupolvesta toiseen, mutta juuri tämä elämän
jatkuvuus luonnon suurena tahtona kietoo myös kaiken sen kipeän rämpimisen suuremman
tarkoituksellisuuden tuntuun.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Ylläolevan
sitaatin sanat Jotuni on kirjoittanut romaaninsa kehyshenkilön, kuljeskelevan ”pappi”
Nymanin ajatuksiksi tämän katsellessa nuorta Annastiinaa lapsensa vierellä.
Minua tämä romaani ja tämä syntymän hetki koskettaa kerta toisensa jälkeen. Romaanissa
on paljon muutakin puhuttelevaa ja koskettavaa, mutta juuri tässä syntymän
hetkessä on sitä elämän kauneutta ja elämän jatkuvuuden ihmettä ja suuruutta,
jonka äärellä kokee hiljaista rauhaa, toivoakin. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">*</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Toivottelen
tämän myötä elämänkaunista äitienpäiväviikonloppua kaikille äideille ja/tai
muuten äidilliselle ja myös kaikille lapsille, jotka ovat äideistään äitejä
tehneet ♥</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">(Kuvassa myös
Elin Danielson-Gambogin ihana maalaus <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Äiti
ja lapsi</i>, 1890.)</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"> </p>
Katja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-90213056353606072222021-04-28T13:11:00.001+03:002021-04-28T13:12:17.870+03:00Saila Susiluoto: Kehrä (2021)<p> <!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNvVfQinP0bsPWMLFx2HIA46nDyHSxSS0DhPIF4yGAhEw1pkXEb_tOnz74VED09wSuTk-ed7rnbFRLa2-9nP4jJ78TiUV5TxB9-1ggBcbOcTek9qXRCvH3Rp8QrGaTzsvILngqYbgLdFxv/s1064/kehra.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1064" data-original-width="800" height="411" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNvVfQinP0bsPWMLFx2HIA46nDyHSxSS0DhPIF4yGAhEw1pkXEb_tOnz74VED09wSuTk-ed7rnbFRLa2-9nP4jJ78TiUV5TxB9-1ggBcbOcTek9qXRCvH3Rp8QrGaTzsvILngqYbgLdFxv/w310-h411/kehra.png" width="310" /></a></div><br /><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"> </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ajattelen että on oltava jokin tapa, monta,
konkreettisia toimia, kaiken kulutuksen nopea vähentäminen. On sen tilalle
löytyviä, kaikille tärkeitä asioita: rakkaus, ilo, vapaus, oikeudenmukainen
jako, hidastaminen, asioita joiden valo on suurempi kuin äkillisen köyhtymisen
ja luopumisen varjo, merkityksiä joiden lähteille meidän on vielä mahdollista
löytää?</i>” </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">*</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Vaalean
kevätillan hiljaa alkavassa hämärässä luen loppuun Saila Susiluodon <i>Kehrän</i>. Päivä on ollut huhtikuun päiväksi kolea ja takatalvinen, mutta
kevät on läsnä juuri valossa, pitkässä vaaleassa illassa. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Olen mietteliäs.
Tuntuu, että teoksen tunnelma on kuin ilta ympärilläni: haikea, mutta silti
myös viipyilevän valoisa, toiveikas. Ajattelen, että tämä on kaunein ja
merkityksellisin kirja, jonka olen pitkään aikaan lukenut. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Ja niin tämä on,
sillä tämä on kirja, joka antaa toivoa siitä, että me ihmiset vielä näemme ja
ymmärrämme muutoksen välttämättömyyden. Näemme, että emme voi jatkaa tätä
loputtomaan kuluttamiseen perustuvaa elämäntapaa vaan tarvitsemme toisen,
tarvitsemme pysähtymistä ja turhasta luopumista, saadaksemme tilalle uutta iloa
ja valoa, ja jättääksemme jälkeemme pelkän hävityksen sijaan myös huomisen.</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]--></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Niin: tämä teos on
matka Italiaan, mutta tämä on myös matka toisenlaisen elämäntavan tarpeellisuuteen.
Samalla tämä on matka kirjoittamiseen ja sen kipuihin, matka parisuhteeseen ja
rakkauteen, ja matka luopumiseen, monella tavalla. Tämä on kirjoittajansa matka
ja monta matkaa, jotka resonoivat myös minussa, antavat tarttumapintaa ja
lohtuakin. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Susiluodon teksti
on tiheää ja mietiskelevää, täynnä havaintoja ja ajatuksia, ja siksi sitä on hyvä
lukea hitaasti, kiirehtimättä – vähän samaan tapaan kuin meidän olisi hyvä
osata ja saada myös elää. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">*</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Ja vielä tämä,
tärkeä. Susiluoto kirjoittaa:</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Minulla on ammatti josta olen tottunut
ajattelemaan että sen toteuttaminen ei ainakaan ole kovin väärin, ei kovin
tuhoisaa.</i> <i>Mutta se ei ole totta, meidän länsimaiset viiltomme maailmannahassa ovat joko suuria tai pienempiä mutta eivät olemattomia juuri koskaan. </i><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Puut, paperi, puut,
tämä paperi, en tiedä millä perustelen tämän</i>.”</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Ymmärrän niin,
tämänkin, mutta sanon silti: perustelkaamme sillä, että on asioita, jotka on
tärkeää sanoa, ja teoksia, jotka on tärkeää kirjoittaa. </p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">*<br /></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Saila Susiluoto: <i>Kehrä</i>. Otava, 2021.</p>
Katja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-140825954764179282021-04-14T12:31:00.001+03:002021-04-15T14:48:18.314+03:00Salla Leponiemi: Niin kauan kuin tunnen eläväni – Taidemaalari Elin Danielson-Gambogi (2021)<p> </p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzjhxhkuIpdskiHJ6EIMTslSGkYtTvQikpkULTz27Xl8I7SprFjh_DX2Uap-8ZDmLeBoq8dG1pAEG3htdf6uIvDIO-b2M_v0qp04XgnMua254zme_QG2IziXBY1liUXADCqX9e4gbRVU1v/s1074/niinkauankuintunnenelavani.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1074" data-original-width="800" height="391" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzjhxhkuIpdskiHJ6EIMTslSGkYtTvQikpkULTz27Xl8I7SprFjh_DX2Uap-8ZDmLeBoq8dG1pAEG3htdf6uIvDIO-b2M_v0qp04XgnMua254zme_QG2IziXBY1liUXADCqX9e4gbRVU1v/w291-h391/niinkauankuintunnenelavani.png" width="291" /></a></div><br /> <p></p><p style="text-align: justify;"><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]--></p><p style="text-align: justify;">
</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Taide oli Elinille ykkönen, se jolle hän
eli.</i>”</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"> *</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Salla Leponiemen hiljattain ilmestynyt
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Niin kauan kuin tunnen eläväni </i>on runsas ja antoisa katsaus taiteilija Elin Danielson-Gambogin elämään
ja taiteeseen.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Elämäkerran
sivuille piirtyy kuva aikansa ahtaita rajoja vastaan kapinoineesta naisesta ja
oman tiensä kulkijasta, joka ei piitannut yhteiskunnan porvarillisista
arvoista ja normeista, vaan jolle oli tärkeintä tavoitella myös naisen oikeutta keskittyä
itselleen tärkeisiin asioihin. Hänen omalla kohdallaan se tarkoitti omistautumista
taiteilijuudelle, ja vaikka elämän realiteetit pakottivat hänetkin
kompromisseihin (kuten muotokuvien maalaamiseen toimeentulon vuoksi), sydämessään
hän pysyi läpi elämänsä uskollisena taiteelleen ja omille näkemyksilleen.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Teoksessa
näyttäytyy myös Danielson-Gambogin rakkauselämä, joka sekään ei aina ollut helppoa. Avioliitto
italiaisen, kymmenkunta vuotta nuoremman Raffaello Gambogin kanssa oli kahden
taiteilijan rakkautta ja kumppanuutta, mutta myös haasteita ja kriisejä, ja lopulta
tässäkin liitossa nainen jousti ja venyi oman taiteilijuutensa kustannuksella. Toisaalta
asiat eivät olleet yksinkertaisia, sillä mies sairasteli, ja Danielson-Gambogi koki, ettei hän
voinut jättää puolisoaan yksin.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Danielson-Gambogin elämä ja
taiteilijuus näyttääkin kovin samalta kuin monen muunkin naistaiteilijan:
omasta taiteilijuudesta kiinnipitäminen oli hänellekin jatkuvaa tasapainoilua
arjen ja elämän realiteettien asettamissa kehyksissä, mutta samalla se oli myös
elinehto.</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]--></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">*</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]--></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]--></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">On kiehtovaa ja avartavaa lukea Leponiemen avauksia ja tulkintoja Danielson-Gambogin elämästä ja teoksista. Saan lukea
teoksen sivuilta monesta tutusta ja rakkaasta maalauksesta ja löytää niistä
sekä omia ajatuksiani että myös uusia näkökulmia, ja tuttujen teosten ohella löydän
myös monia uusia. Erityisen antoisaa ja hieman kutkuttelevaakin on lukea lempiteoksestani <a href="http://kirjojenkamari.blogspot.com/2021/04/elin-danielson-gambogi-paattynyt.html" target="_blank"><i>Päättynyt aamiainen</i></a>, sillä enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että maalauksen neitokaisella olisi krapula, vaikka ne lasit siinä ovatkin. Ja elämästä kertomisen kohdalla pidän erityisesti siitä, että
Leponiemi usein myös kysyy ja pohtii sen sijaan että esittäisi valmiita
vastauksia, joita ei aina ole. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Ja jos aika –
tai paremminkin ajan henki – aikoinaan ehtikin Danielson-Gambogin taiteen edelle, kun nuorempi
polvi ja uudet virtaukset alkoivat vallata taiteen kenttää, niin ainakin oma
aikamme näkee kyllä hänen teostensa ajattoman puhuttelevuuden. Enpä voi olla kuin
nyökyttelemättä tämän Leponiemen kiteytyksen äärellä:</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Elinin läsnäolo ja vilpittömyys, se että hän
on pannut sydämensä työhönsä, saa maalaukset resonoimaan myös katsojassa.</i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Siksi ne tuntuvat kertovan niin paljon</i>.”</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Lämmin
lukusuositus (nais)taiteilijoista, taidehistoriasta ja taiteilijaelämästä
kiinnostuneille!</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">*</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]--></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]--></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
</p><p style="text-align: justify;">Salla Leponiemi: <i>Niin kauan kuin tunnen eläväni – Taidemaalari Elin Danielson-Gambogi</i>. Gummerus, 2021. </p><p style="text-align: justify;"> </p><p style="text-align: justify;"> </p>Katja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-21037409089137861912021-04-10T10:17:00.000+03:002021-04-10T10:17:36.766+03:00Paperikasa<p> </p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAR5VdIH3XEN3F2VgMSa1dmKuYo7FqEz-P8X6wJ2EhB9QX-rzIgwY-fVX5gytLO59PzwLw1196pq5ZnJtGiVbM0EmRX5d7LzNmZh5mGB_6XOaZ7o6yLH9tHT3czeYaFsCyL3ZKurcVKhq2/s1042/kasikirjoitus2.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1042" data-original-width="800" height="405" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAR5VdIH3XEN3F2VgMSa1dmKuYo7FqEz-P8X6wJ2EhB9QX-rzIgwY-fVX5gytLO59PzwLw1196pq5ZnJtGiVbM0EmRX5d7LzNmZh5mGB_6XOaZ7o6yLH9tHT3czeYaFsCyL3ZKurcVKhq2/w311-h405/kasikirjoitus2.png" width="311" /></a></div><br /> <p></p><p style="text-align: justify;"><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]--></p><p style="text-align: justify;">
</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Tämä paperikasa
on edelleen pöydälläni, vaikka sen sähköinen versio on jo aikaa sitten lähtenyt
matkaan. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Käsikirjoitus,
siis. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Tuntuu, että sen
elämänprosessi on kesken, enkä siksi voi laittaa sitä vielä tuosta pois. Ja
niinhän se onkin, kesken.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Odottelen
kustantamoiden vastauksia enkä tiedä, vastaavatko ne lopulta ollenkaan. Aina
vastauksia ei tule, useimmiten kuitenkin ainakin se standardimuotoinen:
”valitettavasti tarjoamanne käsikirjoitus ei mahdu kustannusohjelmaamme”.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Erilaisten
hetkien erilaisista tunnetiloista riippuen ajattelen että </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">a) kukaan ei vastaa,
koska käsikirjoitus on niin surkea, ettei siihen katsota tarpeelliseksi
reagoida muuten kuin nauramalla kustantamon (etä)kahvitauolla ja painamalla
sitten kiireesti räjäyttävää delete-nappia </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">tai että </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">b) niin kauan kuin
vastausta (eli hylkäystä) ei kuulu, on toivoa että kustantamossa harkitaan ja
puntaroidaan käsikirjoituksen mahdollisuuksia.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">*</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Nyt luin
käsikirjoitukseni pitkästä aikaa läpi, ja lukiessani tunteeni vaihtelivat
tuskastuttavasta häpeästä ja tympääntymisestä jonkinlaiseen orastavaan
rauhoittumiseen ja ymmärrykseen siitä, että vaikka se on edelleen ilmeisen
keskeneräinen, sitä voi vielä hioa ja kirkastaa, voi kohdentaa esiin sen
ytimen. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Ja lopulta,
loppuun luettuani, ajattelin että en aio luovuttaa tämän kanssa. Jätän sen nyt hetkeksi
hautumaan ja sitten palaan sen äärelle taas, alan karsia, tiivistää, kirkastaa.
</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Ja karsin ehkä
paljon. Ehkä siitä aikanaan tulee ihan toisenlainen käsikirjoitus.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Etäisyys
hälventää sokeutta omalle tekstille. ”Valmiiksi” saamisen euforiassa ei näe
toisteisuutta ja turhaa rönsyilyä, kaikkea sitä mikä on liikaa ja turhaa
täytettä ytimen ympärillä. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Jospa vielä
saisin ytimen kirkkaampana esiin. Ja ehkä, kenties, tämän käsikirjoituksen
elämänprosessi jatkuukin tavalla, jota en vielä tiedä.</p>
<p style="text-align: justify;"> <br /></p><p> </p>Katja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-48549250183510460832021-04-07T09:54:00.000+03:002021-04-07T09:54:04.649+03:00Elin Danielson-Gambogi: Päättynyt aamiainen (1890)<p style="text-align: center;"> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjysccLk_PLf2ep5e7bMSANPBcaqeJdiAM-1oKWZIEjI21hRVk3OsqA_Y3R0VqNQGnwNeFKAYosqgrzm08MkwamPjRdyqrcfDL29NX7tpL6YWTOpkvQM0v1yADz8uHeTmlV6-TLPg468KzR/s1047/aamiainen.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1047" data-original-width="800" height="419" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjysccLk_PLf2ep5e7bMSANPBcaqeJdiAM-1oKWZIEjI21hRVk3OsqA_Y3R0VqNQGnwNeFKAYosqgrzm08MkwamPjRdyqrcfDL29NX7tpL6YWTOpkvQM0v1yADz8uHeTmlV6-TLPg468KzR/w321-h419/aamiainen.png" width="321" /></a></div><br /><p></p><p style="text-align: center;"><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]--></p><p style="text-align: center;">
</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Elin
Danielson-Gambogin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Päättynyt aamiainen</i>
(1890) on ehkäpä rakkain taidepostikorttini. Se on ensimmäisiä, joita olen
itselleni ostanut, ja se on kulkenut mukanani yli puoli elämää. Aikoinaan se
koristi jo ensimmäisen oman kotini seinää 1990-luvulla. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Tuolloin,
19-20-vuotiaana, minulla ei tainnut vielä olla ”uuden naisen” käsitettä
sanavarastossani, mutta varmastikin maalaus huokui minulle juuri naisen
omaehtoisuuden mahdollisuutta. Samalla se puhui myös jonkinlaista lähelle tulevaa
ajattomuutta, ja näin siinä myös itseäni (ja ehkäpä sekä todellista että
toiveminääni) niin kuin lähimmäs tulevissa taideteoksissa usein nähdään.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Sen, että maalauksessa
on taiteilijan pikkusisko Rosa Danielson, opin vasta paljon myöhemmin, ja
minulle siinä oli pitkään vain kiehtova, vuosisadanvaihteen nuori nainen, joka
oli samaan aikaan elämäntäyteinen ja uhmakas, ajallinen ja ajaton.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Sittemmin minulle
ovat tulleet rakkaiksi myös monet muut Danielson-Gambogin teokset, mm. samanaikaisesti
vahvat ja herkät omakuvat, lämmin ja kaunis <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Äiti ja lapsi</i> ja jotenkin
elämänrauhainen <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Auringon laskiessa</i>.
Danielson-Gambogin taide on ennen kaikkea elämää huokuvaa, ja se tuntuu
kietovan katsojan hehkuunsa ja<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>syleilyynsä.
</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Se kaikkein rakkain
teos taitaa kuitenkin edelleen olla juuri tämä, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Päättynyt aamiainen</i>. Korttini on jo aika lailla ajan patinoima ja
reunoistaan rispaantunut, mutta patinakin vain vahvistaa sen tunnearvoa ja
merkityksellisyyttä. </p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">* <br /></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Nyt luen
parhaillaan Salla Leponiemen juuri ilmestynyttä Danielson-Gambogi -elämäkertaa
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Niin kauan kuin tunnen eläväni </i>(Gummerus, 2021), ja tämä samainen rakas maalaus mainitaan myös heti sen alussa. On
ihanaa nähdä teoksen sivuilla välähdyksiä tämän ehdottomiin lempitaiteilijoihini
kuuluvan naisen elämästä ja taiteilijuudesta, ja tuntuu kummalliseltakin, että vaikka
olen ihaillut hänen teoksiaan jo vuosikymmeniä, en ole tiennyt hänestä
itsestään juuri mitään. </p><p>Kirjoittelen kirjasta myöhemmin lisää. <br /></p>Katja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-42388290512901421442021-04-05T14:39:00.000+03:002021-04-05T14:39:47.491+03:00Natalia Kivikko: Punavuoriefekti (2021)<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkDMgzQZvCzgmwLQD4v9ZngbMLGpd_VmF0TBb0VULBeU1xOwwE4hYch9IbJhUn-B8ErXwxWEqvn-K6HS-CoYWvc2QP3GWBFGzq_CWMs1EPyZ5dZgCL_jTJUfJIxywp1v9h_O4Jrf9gilVB/s888/punavuoriefekti.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="888" data-original-width="800" height="417" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkDMgzQZvCzgmwLQD4v9ZngbMLGpd_VmF0TBb0VULBeU1xOwwE4hYch9IbJhUn-B8ErXwxWEqvn-K6HS-CoYWvc2QP3GWBFGzq_CWMs1EPyZ5dZgCL_jTJUfJIxywp1v9h_O4Jrf9gilVB/w376-h417/punavuoriefekti.png" width="376" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"></p><p style="text-align: justify;"> <!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">”Siispä,
teokseni täydellinen mainoslause on</p><i>
</i><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><i>Ravisteleva ja
kipeän rehellinen omakohtainen romaani</i></p><i>
</i><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><i>punavuorelaisesta
kuplasta ja luokkaeroista!</i>”</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"> *</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Pseudonyymi
Natalia Kivikon <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Punavuoriefekti</i> (Aviador,
2021) on railakas autofiktioparodia kirjailijasta, joka arvelee saavuttavansa
mainetta ja mammonaa kirjoittamalla autofiktioromaanin – eletäänhän nyt
”höttöisen milleniaaliautofiktion” kulta-aikaa.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Autofiktio
lajina ei juuri saa osakseen mairittelua, eivätkä myöskään omissa kuplissaan
elävät ihmiset. Teos onkin mitä pirskahtelevin keitos autofiktiohuumalle
irvailua ja samalla kaunistelemattomia pohdintoja luokkayhteiskunnasta ja
punavuorelaisten ja lähiöihmisten erilaisista elämänmahdollisuuksista.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Hupaisinta on,
että pseudonyymillä kirjoittaminen kääntää koko autofiktion käsitteen
riemukkaasti päälaelleen – lajin ideaanhan kuuluu, että tirkistelynhaluinen
lukija voi arvailla, mikä teoksessa onkaan totta ja mikä fiktiota. Lukiessani
huomaan itsekin olevani uteliaisuuteni ansassa, vaikka pidän itseäni
kirjallisuuden kirjallisuutena ottavana lukijana, jota faktan ja fiktion
vuoropuhelu kiinnostaa lähinnä osana kirjoittamisen prosessia. Sillä kyllä
vain: haluaisin tietää, kuka pseudonyymin taakse kätkeytyvä kirjailija on, ja tuntuu,
että hän rikkoo autofiktion sopimusta kirjoittamalla salanimellä. Samalla
ratkaisu on kuitenkin mitä mainioin ja ihan oikein uteliaalle lukijalle – ja
niin, kenpä tietää, ehkä tämä onkin fiktiivistä autofiktiota? Ja mitä enemmän
teosta mielessäni pyörittelen, sitä epäolennaisemmaksi kysymys kirjailijan
henkilöllisyydestä muuttuu, ja tuntuukin vain hykerryttävältä olla lukijana osa
tätä kutkuttelevaa kirjallista leikkiä.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Parodiana teos
on vallaton ja tietysti monella tavalla kärjistäväkin, kuten lajityyppiin
kuuluu. Tietyssä yliampuvuudessaankin (tai toisaalta juuri siinä) se on myös riemastuttavan
hersyvää pohdiskelun ja iloittelun yhteistulitusta, jota on paikallaan lukea
samantapainen pilke silmäkulmassa kuin se lienee kirjoitettukin.</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">* <br /></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"> Natalia Kivikko: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Punavuoriefekti</i>. Aviador,
2021. </p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"> </p>
Katja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-49933030329902763072021-04-04T15:36:00.000+03:002021-04-04T15:36:38.526+03:00Anna Järvinen: Uni viime yönä: (2021)<p></p><p></p><p> </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLKL_7as8sJz9aHPhyphenhyphenvRYN3D09_nupWOvQly2qHMqHi7D4bQD4g-mEYh-nH4pcV874su9mEfwb79brE0iS1vIZeKIi92Hb43vQkWkTz4kaTv0gcSecB3G8S4lbrAnIe4EiNeMZg5KXq8st/s1058/univiimeyona.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1058" data-original-width="800" height="411" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLKL_7as8sJz9aHPhyphenhyphenvRYN3D09_nupWOvQly2qHMqHi7D4bQD4g-mEYh-nH4pcV874su9mEfwb79brE0iS1vIZeKIi92Hb43vQkWkTz4kaTv0gcSecB3G8S4lbrAnIe4EiNeMZg5KXq8st/w311-h411/univiimeyona.png" width="311" /></a></div><br /> <p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">”<i>Vanhoja
muistoja pitäisi lajitella, mutta miksi. Minähän voin asettaa ne mihin
järjestykseen tahansa, jälkikäteisselitystä kaikki, vain jotta näkisi punaisen
langan jonkin yhteyden logiikan joskin logiikka luultavasti menee yli
horisonttini. Saatan nähdä erilaisia yhteyksiä sen mukaan miten lajittelen.</i>”</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"> ”<i>Nyt ajattelen
vain mitä tekisin loppuelämälläni</i>.”</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"> ***</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Anna Järvisen <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Uni viime yönä:</i> on teos, josta sekä saan
kiinni että en,</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">se on teos, jota
alan lukea kiinnostuneena ja jota lukiessani kummastun, jotenkin lähestyn ja loittonen
samaan aikaan, </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">se on teos, jota
luen alusta vähän matkaa ja jonka aloitan alusta uudestaan, se on teos jonka
luen loppuun ja jätän sitten pöydälle lepäämään, ja se on teos johon taas
palaan, jota selailen, silmäilen, luen uudelleen,</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">ja lukiessani,
selaillessani, silmäillessäni ajattelen, yhä uudelleen, että teos on valtavan
kaunis, kuulas, runollinen, haikea, ja silti jotenkin etäinen, minulta pakeneva,</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">se on teos, joka
on unia ja muistoja ja nykyhetkeä, katkelmia ja hämäriä rajoja, teos joka on oman
tarinan etsimistä ja rakentumista, aikaa ja lapsuutta ja ikääntymistä, sivullisuutta
ja ulkopuolisuutta, ja siten monia kysymyksiä jotka tulevat lähelle, mutta
silti, niin, silti se on etäinen, enkä ehkä tiedä mistä tämä etäisyys johtuu (enkä
sitäkään, onko se oikeastaan ongelma),</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">niin: se on
teos, josta ehkä haluaisin saada enemmän kiinni ja johon haluaisin enemmän
mennä, mutta johon en ehkä enempää pääse – jonka tarttumapinta on jotenkin
utuista mutta joka kuitenkin on, jää leijailemaan mieleeni, etsimään ja
kysymään</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">***</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Anna Järvinen:
<i>Uni viime yönä:</i>. Suomennos Raija Rintamäki. Teos & Förlaget, 2021. </p>
<p> </p>Katja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-74686404193685609702021-04-02T10:44:00.000+03:002021-04-02T10:44:53.031+03:00Pauliina Vanhatalo: Tuntemani maailma (2021)<p style="text-align: center;"> <br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHfb7Yw7e5SmU8ZoJcXS1Cup7317-4H_pOGQGMdQcXPo61fK1vsUqjAW0zVt8VvjaRBR84iAB2aOKhMWkhY7nv-LNa-dKLwG_LsmG1RYqkJC52sDKUjQhk6DeG80OQ8YbnkC3vUn_rYpm2/s919/tuntemanimaailma.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="919" data-original-width="700" height="443" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHfb7Yw7e5SmU8ZoJcXS1Cup7317-4H_pOGQGMdQcXPo61fK1vsUqjAW0zVt8VvjaRBR84iAB2aOKhMWkhY7nv-LNa-dKLwG_LsmG1RYqkJC52sDKUjQhk6DeG80OQ8YbnkC3vUn_rYpm2/w339-h443/tuntemanimaailma.png" width="339" /></a></div><br /><p></p><p><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]--></p><p>
</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Pauliina
Vanhatalon <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Tuntemani maailma</i> (2021)
päättää hänen omaelämäkerrallisen trilogiansa, joka alkoi teoksesta <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Keskivaikea vuosi</i> (2016) ja jatkui
teoksella <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Toinen elämä</i> (2018). <a href="https://kirjojenkamari.blogspot.com/2016/04/pauliina-vanhatalo-keskivaikea-vuosi.html" target="_blank"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Keskivaikea vuosi</i></a> kertoo omakohtaisesta masennuksesta, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Toinen elämä</i> keski-ikäisen naisen
elämänkysymyksistä. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Tämän uusimman
teoksensa keskiöön Vanhatalo on kirjoittanut tunteet – sen, miten herkästi
tunteva, empaattinen ihminen jatkuvasti kantaa mukanaan tunteidensa painoa.
Samalla teoksessa kohdataan epävarman ja ravistelevan aikamme vaikeat
kysymykset, ilmastonmuutos ja pandemia. Teoksen nimi onkin kaksoismerkityksessään
mitä mainioin. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Väsyminen
omien tunteiden kuormaan saa Vanhatalon kiinnostumaan myös psykopaateista – siitä,
millaista on elää ilman jatkuvia tunnemylläköitä. Minulle tämä psykopaattien osuus
jää teoksessa etäiseksi, vaikka toki hahmotan heidät (liikaa) tuntevan ihmisen
kiinnostavanakin vastakuvana. Enemmän saan irti Vanhatalon muista ajatuksista
– ja niin, tunteista – ja kaikkein eniten saan, juuri tässä ajassa, kiinni sellaisista
lauseista kuin nämä:</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Koetan selviytyä.<br /></i></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Suojelen omaa ja läheisteni hyvinvointia,
tavoittelen myös onnea ja mielihyvää.</i>
</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Olen ihminen</i>.”</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Sillä niin, juuri
tältä näinä aikoina tuntuu (!): Koetan selviytyä pandemiasta ja peloistani sen
keskellä ja koetan selviytyä ekologisen omatuntoni välillä musertavista
äänistä. Koetan ajatella, että saan – ja minun pitääkin – suojella omaa ja
läheisteni hyvinvointia ja tavoitella myös onnea ja mielihyvää, olla ihminen. </p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Olemme
todellakin koko planeetan kokoisten kysymysten ja samalla oman pienuutemme
keskellä. Silti tai juuri siksi meidän kannattaa tehdä niin kuin Vanhatalokin
arvelee, meidän kannattaa tosiaankin toistaa:</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Toivoa on.</i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Toivoa voi luoda.</i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Toivoa ei tarvitse koskaan täysin menettää.</i>”</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Pidetään siis toivosta kiinni, kaikki ♥</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Ja lopuksi sanon vielä tämän:</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Vanhatalo on tällä omaelämäkerrallisella trilogiallaan osaltaan näyttänyt, että samalla kun omaelämäkerrallinen teos ehkä keskittyykin henkilökohtaisten elämänkriisien pyörittelemiseen, se voi olla – ja on – aina myös henkilökohtaisen ulkopuolelle laajenevaa ihmisenä olemisen sanoittamista ja avaamista ja Kirjallisuutta isolla koolla. Kukka sille (ja tähän sellainen kaunis kukan kuva). <br /></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">*</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Pauliina Vanhatalo: <i>Tuntemani maailma</i>. S&S, 2021. </p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"> </p>
<p><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]--></p>Katja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-38243123558681771822021-03-19T09:54:00.000+02:002021-03-19T09:54:21.536+02:00Aikamatkailuajatuksia Minna Canthin päivänä<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIt6plK4Oupmt8gro7prEsvd2BFi4-ClnRScSPxDrMAJw-VzRzSnIZYjLKNb68NAPpmuRQz7P_cV8W3KUALgGm_fnWMaebIBsJyQNOJ-VyjY96m8OEYfwH5qPnRk1StSY9NE5f5N3np_NV/s826/minnankakku2.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="826" data-original-width="700" height="366" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIt6plK4Oupmt8gro7prEsvd2BFi4-ClnRScSPxDrMAJw-VzRzSnIZYjLKNb68NAPpmuRQz7P_cV8W3KUALgGm_fnWMaebIBsJyQNOJ-VyjY96m8OEYfwH5qPnRk1StSY9NE5f5N3np_NV/w310-h366/minnankakku2.png" width="310" /></a></div><br /><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Jos aikamatkailu
olisi mahdollista (eikä olisi tätä viheliäistä koronaa mahdollisena
mukanaviemisenä), piipahtaisin tänään 1890-luvun Kuopiossa ja kävisin
tervehtimässä päivänsankari Minna Canthia. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Voisi olla vaikka
vuosi 1896. Canthin viisikymppiset olisi vietetty kaksi vuotta aiemmin, hänen
teoksensa olisi julkaistu <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Anna Liisaa</i>
myöten ja vielä olisi Canth elossa. Olisi siis maaliskuinen päivä 125 vuotta
sitten. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Voisin viedä Canthille
lahjaksi vaikka hänen omalla reseptillään leipomaani kakkua ja sanoa, että
katsopas, tämän resepti se elää edelleen, ihan niin kuin sinun teoksesikin. Ja
veisin kyllä myös kukkia – ne ovat katoavaisia, mutta katoavaisuudessaan
kauniita, elämänvaloisia.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Ehkäpä Canth ei
luonnostaan uteliaana ihmisenä edes hämmästyisi kaltaistani aikamatkailijaa,
arvelisi vain että jaahas, tämä on sitten tällainen vieras. Järjestihän hän
niitä spiritistisiä istuntojakin, ja vähän epätyypillisiä piipahtelijoita ne hengetkin kai ovat. Ehkäpä hän siis tarjoaisi minulle kupillisen
kahvia siinä missä muillekin vierailleen (ja vaikka en tavallisesti kahvia juo,
niin Canthin vieraana kyllä joisin) ja juttelisimme sitten hieman kirjallisuudesta
ja kirjoittamisesta ja ehkäpä vähän naiseudestakin, naisena olemisesta. </p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Voisin kertoa hänelle, miten merkittävänä hänen elämäntyönsä jälkipolville näyttäytyy, ja että kiitos hänen ja muiden hänen kaltaistensa rohkeiden suunnannäyttäjien, nykynainen on monella tavalla 1800-luvun lopun naista vapaampi. Voisin kertoa myös sen, miten monipuolinen ja syvälle luotaava kirjailija hän minusta on ja miten paljon hänen teoksistaan pidän, miten paljon niitä arvostan ja miten paljon niistä saan. Voisin kertoa, miten hän on minulle sekä pelkäämätön muutoksen hengetär että herkkävaistoinen taiteilijasielu.<br /></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Mieleni tekisi
tietysti jutella myös kaikesta siitä, mikä maailmassa on pielessä – Canthin
kanssa kun saisi varmasti hyvät maailmanparannuskeskustelut aikaiseksi. Mutta
en tiedä, ei taitaisi olla oikein kertoa hänelle siitä, miten monessa kohtaa
maailma on edelleen vinkkurallaan ja miten surullisenkin ajankohtaista hänen
teostensa tematiikka vielä 2000-luvullakin on. Hänen kuuluu saada toivoa
parempaa maailmaa, niin kuin meidän kaikkien vuorollamme. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Mutta kyllähän
meillä tosiaan riittäisi puhuttavaa ihan jo kirjallisuudesta ja
kirjoittamisesta. Voisimme vaihtaa ajatuksia vaikkapa siitä, miten
voimaannuttavaa ja tuskastuttavaa kirjoittaminen on, kumpaakin vuoron perään. Ja
siitä, miten monitasoista kirjallisuus parhaimmillaan on ja miten se näyttää –
niin kuin juuri hänen teoksissaan – esimerkiksi sen, miten yksilön
mahdollisuudet ovat aina kiinni häntä ympäröivästä yhteiskunnasta.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">No, toistaiseksi
se aikakone puuttuu ja ehkä on hyväkin niin, vaikka sellainen toisinaan (usein)
tuntuisi kovasti houkuttelevalta vempeleeltä. Keskeneräisten ihmisten
käsissä aikakoneella saataisiin kuitenkin varmasti paljon sotkua aikaiseksi. Sitä
helposti ajattelee, että käyttäisi aikakonetta hyvään, mutta tahtomattaan voisi
silti sotkea yhtä sun toista. Mitäpä jos Canth kysyisi vaikkapa sitä, miten
kauan hän vielä elää? Enhän minä siihen haluaisi – enkä saisi – vastata. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Täällä siis ollaan, 2020-luvulla,
ja 1890-luku on siellä missä se on, historiassa. Onneksi myös
tässä päivässä on kuitenkin Canthin teosten ääni, joka yltää puhuttelemaan
yli ajan aina tänne asti. Usein tuntuu, että juuri kirjallisuus – niin kuin
taide ylipäätään – toimiikin myös aikakoneen tavoin, ikkunana menneisyyteen. Emme
pääse paikan päälle, mutta pääsemme ajatuksiin, kokemuksiin, siihen mitä on
ollut olla ihminen (myös) menneinä vuosisatoina. </p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"> </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Minna Canthilla
oli toivoa paremmasta maailmasta ja rohkeutta toimia sen puolesta. Hänellä oli myös rohkeutta kirjoittaa itselleen rehellisenä, kulkea omaa polkuaan. Sitä on
hyvä muistella tänään, sillä toivoa, rohkeutta ja uskoa askeleisiimme me
ihmiset tarvitsemme ajasta aikaan. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Toivotan
kaikille toiveikasta Minna Canthin päivää ♥</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"> </p>
Katja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-63960679842659348652021-03-06T13:45:00.001+02:002021-03-07T10:12:29.468+02:00Tekijää (ihmistä) etsimässä: lukemisesta ja kirjoittamisesta<p style="text-align: center;"> <br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijOLKESFohGxJHksrhIgMOZRaWlw0u4_t7ItTJ1nsaeIMm3Kl5XqBCOEOf2Y5zC5VcLU6K6gxv83AobnFHiD8bBP5jbdsJ3zdEzKyUsG24GqUKNJfz7tv7m1b8E1lMsopwJM75m_ZBTVOi/s1349/tekijaa_etsimassa.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1349" data-original-width="1000" height="389" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijOLKESFohGxJHksrhIgMOZRaWlw0u4_t7ItTJ1nsaeIMm3Kl5XqBCOEOf2Y5zC5VcLU6K6gxv83AobnFHiD8bBP5jbdsJ3zdEzKyUsG24GqUKNJfz7tv7m1b8E1lMsopwJM75m_ZBTVOi/w288-h389/tekijaa_etsimassa.png" width="288" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr></tbody></table><p></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Katkelma Maria Jotunin mietelmästä ”Tekijää etsimässä”, </span></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">teoksessa <i>Avonainen lipas</i>, 1929.</span></p><p><span style="font-size: small;"> </span><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Miksi luemme kirjoja? Me tunnemme
tavallisesti nuo tarinat ja mitä niissä on, eiväthän ne paljon muutu. Me olemme
itsekin ajatelleet jotakin sinnepäin, ajatukset ovat tuttuja, tunteet tuttuja.
Onko niissä siis uutta meille?</i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ei. Melkein kaikki ulkonainen on vanhaa ja
tuttua. Ovathan ihmisten kohtalot, tuskat ja riemut jokseenkin samoja. Juonen
jännityskään ei meitä enää lumoa kuten lapsina. Kokeneina tiedämme alusta asti,
kuinka käy, ja eiköhän meille ole jokseenkin samantekevää, kuinka paperilla
asioiden käy. Meitä ei siis petä juoni eikä jännittäväisyys.</i>”</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Näin kysyy ja
sanoo Maria Jotuni mietelmässään ”Tekijää etsimässä” (<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Avonainen lipas</i>, 1929). Tunnistan tässä mietelmässä paljon omaa
lukijuuttani ja myös jotakin olennaista siitä, miksi itsekin kirjoitan – miksi
minäkin haluan osaltani toistaa sitä, mitä kuitenkin on toistettu jo tuhannet
ja taas tuhannet kerrat ja mitä myös ilman minua ja yritelmiäni yhä vain
toistetaan.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Niin – miksi?
Miksi luen ja kirjoitan, vaikka kaikki on kuitenkin aina vain sitä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">vanhaa ja tuttua? </i>Siksi, tietenkin, että
lukemisessa ja kirjoittamisessa ei oikeastaan ole ollenkaan kyse siitä,
vanhasta ja tutusta. Tai ehkä sittenkin siksi, että siitä se kysymys juuri on. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Ei, ei ole kyse
siitä, että etsisin lukiessani yhä uusia, ihmeellisiä tarinoita ja
ihmiskohtaloita, vaikka toisinaan kirjallisuus toki edelleen tarjoaa uusia
näköaloja ihmisenä olemisen maisemiin ja avaa ja näyttää tarinoita ja tarinoidenkatkelmia, jollaisia
en ole elänyt tai kokenut. Se, mitä tarinoissa tapahtuu, on kuitenkin
pohjimmiltaan koko lailla samaa, niin kuin Jotunikin sanoo. Vivahde-eroja on,
mutta se, mitä henkilöille tarinoissa tapahtuu ja mitä he kokevat, ei useinkaan
ole erityisen uutta: he rakastavat, pettyvät, etsivät itseään ja
toisiaan ja joskus ehkä löytävätkin, he kasvavat ja kärsivät ja iloitsevat, he juonittelevat
ja joskus häpeävät, he saavat jotakin ja menettävät jotakin, he rikkovat
itseään ja toisiaan vastaan ja toisinaan sen myös huomaavat, aina eivät – niin,
he ovat ihmisiä.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Tämä ei
tietenkään tarkoita sitä, ettenkö silti esimerkiksi samaistuisi henkilöiden
tunteisiin ja kokemuksiin, päinvastoin. Samaistun kyllä, ja saan heistä
ihmisenä olemisen tarttumapintaa, löydän ja tunnistan juuri sitä vanhaa ja tuttua. Tai jos en aina samaistukaan, niin ainakin
saan sitä tarttumapintaa silloinkin, toisenlaisesta näkökulmasta. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Eikä tämä
tarkoita sitäkään, etteikö minua liikuttaisi, mitä ihmisille <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”paperilla”</i> tapahtuu. Kyllä liikuttaa. Lukemisen
verran ja toisinaan paljon kauemminkin henkilöt ovat minulle todellisia, totta,
ihmisiä, ja se, mitä heille tapahtuu, on tapahtumista ihmiselle. </p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Eikä tämä,
tosiaankaan, tarkoita myöskään sitä, ettenkö innostuisi ja viehättyisi juuri
siitä jostakin, mitä juuri joku tietty kirjailija kykenee sanoillaan ja
teoksellaan tekemään: miten juuri hän ihmisenä olemista ja maailmaa sanoittaa, millaisena
ihmisyys ja maailma hänen sanojensa kautta näyttäytyy. Ei, kyllä innostun ja
viehätyn, toisinaan hurmaannunkin, edelleen, ja toivottavasti niin kauan kuin luen
(elän). Ja toisinaan kyllä myös yllätyn, vieläkin, vähän ainakin. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Maria Jotuni
kysyy ja sanoo mietelmässään myös: </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Mutta vaikka näin varoillamme olemme, luemme
ja luemme yhä. Mitä siis kirjoista etsimme? </i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Me etsimme niistä tekijöitä. Meille tuottaa
suuren ilon löytää tekijä. Kaikilla kirjoilla ei ole tekijää edes. Mutta jos
kirjalla sellainen on, on hän kallis meistä. Hän puhuu meille aina. Me tapaamme
hänet kirjan sivuilta vuosisatojen takaa. Hänen nimensä voi olla haihtunut,
mutta hän itse elää, hän olkoon maasta mistä tahansa, oudoista sivistysoloista,
jotka ovat olleet ja menneet. Hän ei ole mennyt keskuudestamme. Hän puhuu
omalla äänellään tänään niinkuin vuosisatoja sitten. Aika ja paikka eivät
hänelle esteitä rakenna. Hän avaa meille sydämensä, antaa meille ajatuksensa.
Hän on meille ihminen, elävä ja tunteva.</i>”</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Ja juuri tähän me tekijöitä – kirjailijoita – tarvitsemme: ihmisenä olemisen sanoittamiseen, kerta toisensa
jälkeen. Tarvitsemme lohdun ja ilon siitä, että on ollut ja on toinen ihminen,
joka osaa sanoa sen, mitä ihmisenä olemisemme on, ajasta aikaan. </p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Juuri tästä
syytä minäkin lähinnä luen: tavoittaakseni, löytääkseni ja ymmärtääkseni tätä ihmisenä olemisen jatkuvuutta tekijän, toisen ihmisen, kautta. Lukemiseni voi tilanteesta ja teoksesta
riippuen olla mitä tahansa eskapismista lähes viileän analyyttiseen tutkimiseen
(”lähes”, koska ihmisenä olemiseni kaikkine polttelevine hyökyineen kulkee
kyllä aina mukanani), mutta ennen kaikkea se on juuri tätä: tekijän, toisen
ihmisen ja samalla ihmisenä olemisen, etsimistä. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Ja niin –
myöskään kirjoittajana en (enää?) juurikaan luulottele kirjoittavani mitään
erityisen uutta ja ihmeellistä, mitään ennen kirjoittamatonta. Ehkä joskus vielä
luulottelinkin, hupaisassa ja lapsekkaassa suuruudenhulluudessani, mutta nyt
olen sellaisia luulotellakseni lukenut ja elänyt jo ihan liikaa, ja viimeistään
kunkin meneillään olevan kirjoitusprosessin aikana sitä herkistyy kaikille mahdollisille
samankaltaisuuksille niin että viimeisetkin luulotelmien rippeet hälvenevät omaan hataruuteensa. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Mutta eihän tämä
silti – tietenkään – tarkoita sitä, ettenkö toivoisi, että juuri siinä
minun käsikirjoituksessani olisi kuitenkin jotakin riittävän erityistä, niin
erityistä että juuri se tulisi valituksi jonkun kustantamon tiheästä seulasta.
Tietenkin toivon, enhän muuten kirjoittaisi. Tai ainakaan en lähettelisi
kirjoituksiani maailmalle. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Se, mitä
kirjoittamisellani etsin, on kuitenkin juuri ihmisenä olemisen kokemuksen
jakaminen. Kirjoittaessani ja kirjoittamalla toivon, että saan yhteyden toiseen
ihmiseen – ihmiseen, jolla hänelläkin on suruja ja iloja, pelkoja ja
haaveita ja pettymyksiä, muistoja ja kaipuuta, rakkautta ja elämänhalua ja
-valoa. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Vielä en ole
saanut käsikirjoituksiani läpi missään. Enkä tiedä, saanko koskaan. Mutta
kirjoittamiseni ei lakkaa, koska en osaa olla etsimättä
sanoja sille, mitä on olla ihminen, kaikessa tässä ihmisenä olemisen kauneudessa
ja kipeydessä. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Eikä lakkaa
myöskään lukeminen – innoittuminen ja iloitseminen siitä, miten tekijä, toinen
ihminen <i style="mso-bidi-font-style: normal;">avaa meille sydämensä, antaa
meille ajatuksensa. </i>Miten [<i style="mso-bidi-font-style: normal;">h</i>]<i style="mso-bidi-font-style: normal;">än on meille ihminen, elävä ja tunteva. </i></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"> </i></p>
Katja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-7436097615112312902021-03-02T14:35:00.000+02:002021-03-02T14:35:56.235+02:00Kirjojen kamari heräilee - nyt myös Instagramissa<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"> </p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><img alt="File:Mucha seasons 1897 spring.jpg" data-file-height="1600" data-file-width="649" height="515" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/fc/Mucha_seasons_1897_spring.jpg/243px-Mucha_seasons_1897_spring.jpg" width="209" /> <br /></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">Alphonse Mucha: <i>Le Printemps</i>, 1897. <br /></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"> </p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Pitkän horroksen
jälkeen <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kirjojen kamarissa</i> aletaan
taas heräillä. </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Heräilemisen
kunniaksi – tai ehkäpä vauhdittamiseksi – kamarini aktivoituu nyt myös Instagramin puolella, tunnuksella @kirjojenkamari. </p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Instagram on minulle ihan uusi tuttavuus ja otan sitä vasta hiljalleen haltuun, mutta uusi kanava uusine mahdollisuuksineen innoittaa nyt kovasti. Tällä hetkellä sisältöä on
vastaperustetulla ja -julkaistulla tililläni vasta hyppysellinen, mutta lisää siis tulee. </p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Luvassa on, myös
siellä Instagramin puolella, edelleen ajatuksia kirjallisuudesta,
kirjoittamisesta ja elämäntuulista. Voi olla, että kamarin
julkaisut painottuvatkin jatkossa Instagramiin, mutta tarkoitukseni on palailla
takaisin myös tänne blogin puolelle. Katsotaan, millainen paketti tästä lähtee syntymään, uuden kevään ja uuden innostuksen siivittämänä...<br /></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Siispä: lämpimästi
tervetuloa taas kamarissani piipahtelemaan, tuttuun tapaan täällä blogin puolella ja/tai siellä uudessa Instagram-kamarissa ♥ Olen valtavan iloinen, jos olet
vielä kuulolla ♥ </p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Kevään ja elämän
valoa toivotellen, </p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Kamarin Katja</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"> </p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"> </p>
Katja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-2018564255389585942019-07-06T09:27:00.000+03:002019-07-06T09:27:20.747+03:00Runollista Eino Leinon ja runon ja suven päivää <div style="text-align: center;">
<i> </i></div>
<div style="text-align: center;">
<i> </i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHLhmiZ_TfUz2JPiedEENjP9QqzQt2MBum-rGCLt6WrTE1pzxrAHJfh-Bc_UK8BLDhfZQTT_nUbjOHshAMiRTLnuy8melaa0n48ZnEXmPZXb8ZLQF8txLCZTexxaT_FFV0No0P30PbQlJP/s1600/pionit2.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="388" data-original-width="500" height="310" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHLhmiZ_TfUz2JPiedEENjP9QqzQt2MBum-rGCLt6WrTE1pzxrAHJfh-Bc_UK8BLDhfZQTT_nUbjOHshAMiRTLnuy8melaa0n48ZnEXmPZXb8ZLQF8txLCZTexxaT_FFV0No0P30PbQlJP/s400/pionit2.png" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<i> </i></div>
<div style="text-align: center;">
<i> </i></div>
<div style="text-align: center;">
<i> </i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Mitä on tämä hiljaisuus?</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>tää suuri ja outo ja uus?</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i> </i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>ja metsässä puhuvat puut.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>ja toivot ja tou'ot ja muut.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i> </i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>kaikk' on niin hellää ja hyvää.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>ja tuoksuvat rauhaa syvää.</i> </div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: center;">
Eino Leino: Rauha (1898)</div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: center;">
*****</div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: center;">
<i><b><span style="color: #660000;">Toivotan kaikille kamarissani piipahteleville</span></b></i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><b><span style="color: #660000;">ihanaa ja runollista </span></b></i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><b><span style="color: #660000;">Einon Leinon ja runon ja suven päivää ♥ </span></b></i></div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: center;">
</div>
Katja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-52886752660777943912019-07-04T08:56:00.000+03:002019-07-04T08:56:46.692+03:00Vierailulla Minnan salongissa – ja juhlavuoden tunnelmia muutenkin<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTdmv5WAcd5HNTm_aN-YPw1aO1yQk8TLxLO6bPENGFd3REfW_Ye2EIfNhmKmIkpq9GHDfW-rFvIYlsKcbN1wRwFLt_VAFFtVfEL-IqkIPJf_9Db-Lg3otFD1gIT4sMjCOGs0Dcvdi823iG/s1600/minna3.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="354" data-original-width="271" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTdmv5WAcd5HNTm_aN-YPw1aO1yQk8TLxLO6bPENGFd3REfW_Ye2EIfNhmKmIkpq9GHDfW-rFvIYlsKcbN1wRwFLt_VAFFtVfEL-IqkIPJf_9Db-Lg3otFD1gIT4sMjCOGs0Dcvdi823iG/s400/minna3.png" width="305" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: small;">Kaarlo Vuori: <i>Minna Canth.</i> </span><br />
<br />
<span style="font-size: small;">Siinäpä Minna, salongissaan, istuu keinutuolissaan ja kirjoittaa, mietteliäänä. Kohta joku ehkä tulee, tervehtimään ja puhumaan kirjallisuudesta tai ajankohtaisista aatteista, ja Minna hymyilee, sipaisee paperinsa piiloon, pyytää keittiöstä kahvit... </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
Tänä vuonna on
juhlittu ja juhlitaan Minna Canthin 175-vuotissyntymäpäivää. Päivänsankari on
vuoden mittaan ollut esillä monin tavoin, ja hänen kunniakseen on järjestetty
erilaisia tapahtumia ja tempauksia ympäri Suomen. Suurinta juhlahumu oli
varmastikin Minnan maaliskuisen syntymäpäivän tienoilla, mutta vain ja ainoastaan
oikein ja paikallaan on, että näin merkittävää syntymäpäiväsankaria juhlitaan
pitkin vuotta. </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
Merkkivuoden
kunniaksi ja osin jo vähän ennakkoonkin viime vuoden puolella on myös julkaistu
mukavasti uutta Minnasta kertovaa kirjallisuutta. Suosittelen lämpimästi
esimerkiksi Suvi Aholan teosta <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Mitä Minna
Canth todella sanoi?</i>, johon on koottu Minnan ajatuksia mm. naiseudesta, rakkaudesta, kirjoittamisesta ja köyhyydestä. Mukana on niin lehtiartikkeleita kuin kirje- ja proosakatkelmiakin, joten teoksen kautta pääsee kurkistelemaan varsin monimuotoiseen valikoimaan Minnan kirjoituksia, ja Ahola myös taustoittaa kutakin esille nostamaansa teemaa. Toinen yhtä lämpimästi suosittelemani teos on Minna Maijalan esseekokoelma <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Punaiset kengät</i> – <i>Minna Canthista, rakkaudesta ja vallasta</i>, jossa Maijala keskusteluttaa Minnan teoksia ja ajatuksia tämän päivän ajatusten ja näkemysten kanssa. Aiheina ovat esimerkiksi luovuus ja kirjoittaminen, rakkaus ja ihmisarvo. Edelleen suosituslistallani on Maijalan toimittama uusi novellikokoelma <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ihmisen kuvia</i>, joka on oikein oivallinen
valikoima monipuolisen Minnan novelleja: mukana on niin yhteiskunnallisen eriervoisuuden kuvausta ja omaneduntavoittelua kuin naisen ja ylipäätään ihmisen psyykkeeseen liittyviä kysymyksiä ja yhteisön ahtaita normeja. Ihana ja tervetullut teos on myös lapsilukijoille suunnattu mutta aikuistenkin ihasteltavaksi oikein hyvin sopiva Leena Virtasen ja
Sanna Pelliccionin kaunis tieto- ja kuvakirja <i style="mso-bidi-font-style: normal;">M<i>inna! – Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot</i></i>.
<a href="https://minnacanthinseurassa.com/uudet-kirjat-ja-tapahtumat/">Täältä</a> löydät lisää tuoreita Minna-kirjoja; tässä on nyt vain sellaisia,
joihin olen itse jo ehtinyt tutustua.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
Täällä kamarissa
Minnan merkkipäivä jäi maaliskuussa juhlistamatta, koska täällä oli muutenkin
hiljaista, mutta olin kyllä muistamassa päivänsankaria toisaalla: puhuin kotikirjastossani Minnan sekä
muutamien häntä ennen ja hänen jälkeensä kirjoittaneiden naiskirjailijoiden
teoksista. Kiitos Minnan hengelle, joka varmasti oli lämpimänä myötätuulena
läsnä! </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
<div style="text-align: justify;">
Ja sitä Minnan ihanaa kahvikakkuakin tuli siinä merkkipäivän
tienoilla
leivottua ja syötyä. Nam! Tästä kakusta taidankin nyt tehdä makoisan
Minnan päivän perinteen, sillä kyllä vaan Minna jokavuotisen
synttärikakkunsa ansaitsee. Mutta niinpä niin, mikähän ihme siinä
onkin, että Runebergin tortuilla olen kyllä herkutellut vuodesta toiseen,
mutta tähän Minnan kakkuun heräsin vasta nyt, kun näin sen reseptin
tuossa Virtasen ja Pelliccionin kirjassa... (Kirjan lisäksi resepti
löytyy esim.
<a href="https://www.savonsanomat.fi/teemat/ruoka/Minna-Canthin-kakku/690676"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Savon Sanomien</i></a> ja <a href="https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/minna-canthin-kakku-3009">Maa- ja kotitalousnaisten</a>
sivuilta, ja jos et sitä sattunut jo maaliskuussa tekemään, niin kyllä
Minnalle varmasti sopii sen nauttiminen ihan minä päivänä vaan.)</div>
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
Alkuvuodesta
tulikin sitten ihan jo tuota Minnan päivän tilaisuutta valmistellessani luettua ja
uudelleenluettua roima annos päivänsankarin tuotantoa, samoin tuota hänestä
kirjoitettua uutta kirjallisuutta, ja tämä syväsukellus Minnan tuotantoon teki
kyllä oikein hyvää. Kyllä vaan Minnan teokset nimittäin elävät ajasta aikaan,
ja kyllä vaan hänen samaan aikaan vahva ja herkkä kirjailijanäänensä puhuttelee aina vain. Ei taida ihminen tosiaan juuri
muuttua, vaikka ajat muuttuvatkin. Surullistakin tämä tietysti on, sillä
soisihan esimerkiksi sellaisten Minnan tuotannossaan käsittelemien kysymysten
kuin sosiaalisen eriarvoisuuden olevan jo murheellista menneisyyttä. </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
Yhteiskunnallisten
kysymysten ohella Minnan teoksista tekee usein ajattomia myös hänen kykynsä
nähdä syvälle ihmisen mieleen – ja edelleen se, miten yhtäältä ihmisen mieltä
ja toisaalta yhteiskunnallisia kipukohtia käsittelevät kysymykset kietoutuvat
hänen teoksissaan monella tavalla yhteen. Minnan tuotantoa taas
lueskellessani tulin jälleen kerran pohtineeksi myös sitä omaa lempiteostani hänen
tuotannossaan ja huomanneeksi, miten vaikeaa sellaisen nimeäminen hänen
monien ajattomasti hienojen ja puhuttelevien teostensa joukosta on. Minuun
kolahtavat yhtä lailla niin Minnan yhteiskunnallista eriarvoisuutta rohkeasti
esiinnostavat teokset kuten <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Työmiehen
vaimo</i> ja <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kovan onnen lapsia</i> kuin
naisen elämään ja mieleen pureutuvat teokset kuten <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Hanna, Salakari, Sylvi </i><span style="mso-bidi-font-style: normal;">ja</span><i style="mso-bidi-font-style: normal;"> Anna-Liisa</i>. Mutta tosiaan, myös näissä teoksissa näkyy se Minnan teosten
monikerroksisuus: esimerkiksi <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Työmiehen
vaimon </i>Johannan ja <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Salakarin</i> Alman
mielet järkkyvät juuri siksi, että ympäröivä yhteiskunta ja sen asettamat ehdot
ovat sellaisia kuin ovat, eikä nuori Anna-Liisakaan toimisi niin kuin toimii, jos näkisi itsellään vaihtoehtoja.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
Oma
Minna-vuoteni on nyt jatkunut myös tässä kesän mittaan. Luen parhaillaan
hiljakseen Helle Kannilan toimittamaa ihanaa järkälettä <i>Minna Canthin kirjeet</i> ja viime
viikolla vietin Kuopiossa myös aivan ihanan Minna-keskiviikon, jonka aikana
kävin pitkästä aikaa Kuopion korttelimuseon <a href="https://kuopionkorttelimuseo.fi/minna-canthin-salonki/">Minnan salongissa</a> ja lisäksi pääsin piipahtamaan siinä ihan oikeassa, alkuperäisessä Minnan salongissa
Kanttilassa. </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
Niin, tuo
korttelimuseon salonkihan ei tietenkään ole se ihan oikea, sillä Minna asusti
oikeasti Kanttilassaan siinä vähän matkan päässä. Korttelimuseon salongin sisustus
on kuitenkin enimmäkseen Minnalle kuulunutta alkuperäisesineistöä, ja on se kyllä niin hyvin
laiteltu, että siellä hyvinkin Minnan ja hänen aikansa läsnäolon aistii. Kahvi,
kakku ja kirjoittaminenkin tuoksuvat ihan selvästi nurkissa, kun vähän malttaa hengittää
itseensä ajan virtaa. Ja kuulkaas, ihan varmasti Minnan henki istui siellä
keinutuolissaan ja hymyili minulle tervetulontoivotuksiaan. </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmykMe-OYwkG3CkD9MmFCRloReMEudkVH30TZ9kjxgDj9EfTS7Qm1MQp7LpGap3hyphenhyphenGgFaRnJFj5lNoEf8O-WTnSvEKZkasn2YjIVQT7FiL_JjyLNvP9jbxhi_P9zvkEmgbbOfEperAsY6B/s1600/salonki1.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="432" data-original-width="500" height="345" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmykMe-OYwkG3CkD9MmFCRloReMEudkVH30TZ9kjxgDj9EfTS7Qm1MQp7LpGap3hyphenhyphenGgFaRnJFj5lNoEf8O-WTnSvEKZkasn2YjIVQT7FiL_JjyLNvP9jbxhi_P9zvkEmgbbOfEperAsY6B/s400/salonki1.png" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<span style="font-size: small;">(Amatöörikuvaajan onnistuneimpia (!) otoksia salonkivierailulla... Mutta ei, tuo heijastus ei ole mitään salamavalohuttua, vaan Minnan hengen valoa :)) </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
Korttelimuseon
näyttelysalissa on parhaillaan myös näyttely <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Minnan Canthin Kuopio</i>, joka kertoo Minnan elämästä Kuopiossa. Näyttelyn
lähteenä on käytetty juuri noita Minnan kirjeitä, joita itsekin parhaillaan luen ja joiden katkelmiin olen omalla Minna-matkallani tullut toisaallakin törmäilleeksi, joten sitaateissa tuli vastaan myös mukavasti tuttua. Nähtävillä oli myös esimerkiksi Minnan perhevalokuvia ja ihanaa, vanhaa Kuopiota. Pysäyttävin oli ehkä Minnan kirjoitus Puijon tornin vieraskirjassa heinäkuulta 1889: ”<i>Kaunis on Suomen luonto, mutta mihin kelpaa sen kansa?</i>” (Ja menin, muuten, samalla Kuopion-reissulla pitkästä aikaa vielä sinne Puijon torniinkin. Ja kyllä todellakin on kaunis tämä Suomen luonto, vihreä ja vedestä välkkyvä. Minnan ajoista ovat näkymät kuitenkin paljon muuttuneet, Tuomiokirkon torni näkyy edelleen mutta niin näkyy myös kiivaasti kasvanut kaupunki. Ja eihän se tornikaan tietenkään ole enää sama kuin Minnan aikana. Toivotaan, että kansamme kelpaa sittenkin vielä paljoon hyvään, rakentamaan paitsi näitä yhä kasvavia kaupunkeja myös kaikille hyvää elämää.)</div>
</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
Mutta niin,
tosiaan, tänä kesänä myös siinä ihan oikeassa Kanttilassa järjestetään opastuksia aina keskiviikkoiltaisin, ja kävikin nyt niin valtavan hyvä tuuri,
että satuin juuri sopivasti olemaan Kuopiossa ja myös huomaamaan tuon loistavan
tilaisuuden päästä sisälle Kanttilaan (perehtyneempi kotiseutumatkailija olisi tietenkin tiennyt tämän jo etukäteen, mutta ehkäpä minulla nyt oli tässäkin mukana se suotuisa Minnan henki...), ja niinpä ihanan korttelimuseo-iltapäivän jälkeen
luvassa oli vielä antoisa Kanttila-ilta. Opastuksen
aikana pääsi kuulemaan ennen kaikkea Kanttilan korjaussuunnitelmia – niin, se korjataan! – mutta myös vähän kurkkimaan Kanttilan huoneisiin, myös – ja ennen kaikkea! – siihen alkuperäiseen salonkiin. </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
Kanttila on
tällä hetkellä ikävä kyllä surullisen huonossa kunnossa, ja se on ollut sitä kauan. Siksi oli haikeaakin kävellä sen huoneissa, siellä salongissakin, katsella miten tämän tärkeän ja arvokkaan talon on annettu rapistua ja kuunnella miten sen henki nyt huokailee hiutuneissa nurkissa. Valtavan hienoa kuitenkin on, että nyt sitä pyritään
ihan tosissaan kunnostamaan. Rakennukseen on tarkoitus tulla mm. Minnan kahvila ja kauppa (siihen, missä se lankakauppa sijaitsi!) sekä taiteilijoiden työtiloja. Toivotaan, että tällä kertaa hienot suunnitelmat myös
toteutuvat! Työtä ja kulunkeja Kanttilan kunnostamisessa varmasti riittää,
mutta totisesti se on kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus, jota
olisi pitänyt ymmärtää vaalia jo paljon aiemmin. Mutta parempi tietenkin myöhään kuin ei
milloinkaan. Lisää Kanttilan
kunnostusprojektista samoin kuin projektin tukemisesta ja näistä kesäisistä opastuskierroksistakin voit lukea <a href="http://kanttila.fi/">Kanttilan</a>
sivuilta. </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
Ja nyt, eikös vaan, jatketaan yhdessä Minna-vuotta edelleen? Minä jatkan alkajaisiksi ainakin niiden kirjeiden lukemista ja, hmm, kas vain, miten nyt tuntuukin, että voisihan sitä vielä yhden kakunkin pyöräyttää... Jos ei nyt ihan tässä mansikkakakkuaikaan, niin vähän syksymmällä ainakin :) </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
PS. Ja pakko nyt sanoa vielä tämä: Mars mars Kuopioon, Minnan kunniaksi ja muutenkin! Vanha rakas
kotikaupunkini on upea (kesä)kaupunki ja täynnä kulttuuri- ja kirjallisuushistorian huminaa – ajatella, että tuo pikkuinen savolaiskaupunki olikin 1800-luvulla niin merkittävä kulttuurinen kehto ja keidas <3<br />
</div>
Katja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-9998893585143749922019-06-14T17:52:00.000+03:002019-06-14T17:52:21.256+03:00Pitkästä aikaa<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEOwixFoObDm2uITZoAV8RGhGjN4sra6YY734zZmNyFdhHGyXrMlGnag2W-himhhuaBeOn6Y9y2zXse65lO37yYHYTlnyO-EP7z8Lin_S_vUNjvZIvbO1ioy6LVxvyYcd9jk53r9RhOyCj/s1600/summertime.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="511" data-original-width="400" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEOwixFoObDm2uITZoAV8RGhGjN4sra6YY734zZmNyFdhHGyXrMlGnag2W-himhhuaBeOn6Y9y2zXse65lO37yYHYTlnyO-EP7z8Lin_S_vUNjvZIvbO1ioy6LVxvyYcd9jk53r9RhOyCj/s400/summertime.png" width="312" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
William Kay Blacklock: <i>Summertime</i>, 1914.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
Hei. On kauan
siitä, kun kirjoitin viimeksi. Kovin kauan. Kokonainen vuosi ja vähän ylikin.
Ihanaa, jos siitä huolimatta olet vielä kuulolla. </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
Arvaat ehkä,
että on vaikeaa kirjoittaa näin pitkän ajan jälkeen. En oikein tiedä, mitä
sanoisin. Tuntuu, että välillemme kasvanut vuoden kokoinen aukko on valtava. On vaikeaa tarttua mihinkään, aloittaa mistään. Ja silti nyt haluan, tuntuu että on oikein koettaa sanoa jotakin, pysäyttää hiljaisuus.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
En missään
vaiheessa ole oikeastaan päättänyt olla enää kirjoittamatta. Päivät ovat vain
kadonneet toistensa lomaan ja jatkoksi, kesä muuttunut syksyksi ja edelleen
talveksi ja kevääksi ja taas uudeksi kesäksi. Viimeksi olen näköjään kirjoittanut
jotakin juhannusruusuista ja niin voisin kirjoittaa nytkin, ne kukkivat taas ja ovat
kohta jo lumena nurmella. Haluaisin, että aika hidastuisi, edes vähän.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
Vuoden aikana on tapahtunut
paljon. Elämä on ollut täyteläistä ja kiireistäkin, on ollut hyviä asioita ja
välillä raskaitakin, sellaisia joita elämässä tapaa olla. Kamarille ei ehkä
vain ole ollut aikaa eikä tilaa.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
Välillä olen
miettinyt, annanko kamarin
vain olla, annanko ajan sataa sen ylle. Välillä taas sitä, että en haluaisi kadota noin vain ja että ei se jotenkin ole oikeinkaan,
kaikkien näiden vuosien jälkeen – että vaikka emme oikeastaan tunne
toisiamme, olemme kuitenkin jollakin tavalla toisillemme olemassa, sinä
ja minä. Ja sitten olen miettinyt, kirjoitanko ehkä jonkinlaisen jäähyväisviestin, päätänkö siis lopettaa kokonaan. Mutta sitten, toisaalta, olen miettinyt sitäkin, että
tekisi sentään mieli kirjoittaa tänne vielä edes jotakin, edes joskus. Että en
sittenkään haluaisi, että kamarini hiljenee kokonaan, nukahtaa menneisyydeksi.
En, vaikka joskus asioille vain käy niin, väistämättäkin.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
Ehkä on mahdollista aloittaa hiljalleen taas? Sana sanalta, tunnustellen. </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
Väkisinkin sitä
kyllä tässäkin kohtaa taas ajattelee, miten äkkiä kokonainen vuosi katoaa. Miten
totta se on, että vuosi vuodelta vuodet muistuttavat yhä enemmän
silmänräpäystä.</div>
<br /><div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
Haluaisin osata
sanoa jotakin enemmän, mutta en osaa. Ehkä en siis yritäkään kirjoittaa mitään kummempaa, ehkä yritän vain sanoa, että täällä olen, taas, ja
että saattaa olla, että alan taas kirjoittaa tänne jotakin. Ja että olen iloinen,
jos sinäkin olet, siellä. </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
Katja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-76928638150260803982018-06-01T13:36:00.000+03:002018-06-01T13:36:54.423+03:00Kesän kynnyksellä<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUufhgE-jx7jpeb6oVAffCiB6cDD1pB-FPEukcnBFIF1wzE_Nl_P2quWorW7LPt6fAX4W1G2I396z2POC9n3CjmEO0Me5DIloUOtfz-GVYrlTDFXxYS9Si4HI3aDxpFap2_J-M0B-KfjuH/s1600/Grasset-juin.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1166" data-original-width="900" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUufhgE-jx7jpeb6oVAffCiB6cDD1pB-FPEukcnBFIF1wzE_Nl_P2quWorW7LPt6fAX4W1G2I396z2POC9n3CjmEO0Me5DIloUOtfz-GVYrlTDFXxYS9Si4HI3aDxpFap2_J-M0B-KfjuH/s400/Grasset-juin.jpg" width="307" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span class="caption">Eugène Grasset: <i>Juin, </i>1896.</span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span class="caption"><i>Elää, elää, elää!</i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span class="caption"><i>Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,</i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span class="caption"><i>terälehdet äärimmilleen auenneina,</i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span class="caption"><i>elää ihanasti kukkien,</i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span class="caption"><i>tuoksustansa, auringosta hourien </i></span>–</div>
<div style="text-align: center;">
<span class="caption"><i>huumaavasti, täyteläästi elää!</i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span class="caption">Kesäkuu, jo. Meillä kukkii juhannusruusu, on kukkinut jo muutaman päivän. </span></div>
<div style="text-align: center;">
<span class="caption">Miten aikaisessa onkaan maan elämänjano.</span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span class="caption">* </span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span class="caption">Minun elämänjanoni on myös kirjoittamisen janoa.</span><br />
<span class="caption">Olen koko kevään kirjoittanut käsikirjoitusta, joka on vanha ja uusi. Jossa lomittuu vanha ja uusi. Vanha, jota olen ajatellut ja kirjoittanut joskus aiemmin, ja uusi, jota ajattelen ja kirjoitan nyt. </span><br />
<br />
<span class="caption">Välillä käsikirjoitus saa minut ajattelemaan Katri Valan runoja, niiden hurmaantunutta nälkää. Ehkä itsensä vuoksi tai ehkä siksi, mitä kirjoittaminen minulle on, kirjoittaminen ja elämä.</span><br />
<br />
<br />
<span class="caption"><i>Tee minut kaltaiseksesi, maa,</i></span><br />
<span class="caption"><i>alituisesti uudistuvaksi,</i></span><br />
<span class="caption"><i>alituisesti uutta luovaksi</i></span><br />
<span class="caption"><i>loppumattomalla, ihanalla hurmiolla! </i> </span><br />
<br />
<span class="caption"> </span></div>
<div style="text-align: center;">
<span class="caption">En tiedä, mitä käsikirjoituksesta tulee, mutta sen kirjoittaminen on ollut minulle hirveän tärkeää. Elämänjanoakin, ehkä. Ja opettavaista, ainakin. </span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span class="caption">Tuntuu, että tämän käsikirjoituksen kirjoittaminen on erityisen vahvasti tehnyt todeksi sen, miten kirjoittaminen on hyvin paljon myös uudelleen kirjoittamista ja miten kirjoitus (tai kirjoittaminen, ylipäätään) vaatii myös paljon "turhaa" kirjoittamista, joka ei ole turhaa. </span><br />
<br />
<span class="caption">Tätä käsikirjoitusta kirjoittaessani olen myös vielä aiempaa enemmän pohtinut kirjoittamisen sisäisiä merkityksiä ja samalla silti myös kirjoittamista toista ihmistä kohti. Sitä, miten sitä kirjoittaa itselleen, mutta silti myös toiselle. Pohdiskelu johtuu ehkä siitä, millainen käsikirjoitus on, tai sitten vain siitä, että tämä kysymys on minulle kirjoittajana tärkeä.</span></div>
<div style="text-align: center;">
<br />
<br />
<i>Mitä siitä, että kuolema tulee!</i><br />
<i>Mitä siitä, että monivärinen ihanuus </i><br />
<i>varisee kuihtuneena maahan.</i><br />
<i>Onhan kukittu kerta! </i><br />
<i>On paistanut aurinko,</i><br />
<i>taivaan suuri ja polttava rakkaus,</i><br />
<i>suoraan kukkasydämiin,</i><br />
<i>olemusten värisevään pohjaan asti! </i><br />
<br />
<span class="caption"><i><br /></i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span class="caption">Vielä käsikirjoitus ei ole valmis, sen kirjoittaminen jatkuu. </span><br />
<span class="caption">Kirjoittaminen, kirkastaminen, ytimen etsiminen "turhasta". </span><br />
<span class="caption">Voi olla, että sen kirjoittaminen jatkuu vielä kauan. Voi olla, että itseään etsivä muoto etsii itseään vielä pitkään. Voi olla, että menee syksyyn, talveen, seuraavaan kevääseen. Ja voi olla, että matkan varrella kaikki vielä muuttuu. Että kaikki alkaakin taas uudelleen alusta. Tai uudelleen siitä, mihin ensin jäin. </span><br />
<br />
<span class="caption">Kirjoittamista ei voi kiirehtiä. Eikä oikein ennalta päättää. Sitä ei saa kiirehtiä eikä ennalta päättää. Sen pitää antaa edetä omaa tahtiaan, omalla tavallaan, omaan suuntaansa. Siltä minusta tuntuu.</span><br />
<span class="caption"><br /></span>
*<br />
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span class="caption">Nyt alkaa olla kesä. Nyt on kesä. Ihana kesä.</span><br />
<span class="caption">Väistyvällä keväällä on jo hyvän aikaa ollut kesän kasvot. </span><br />
<span class="caption"><br /></span>
<span class="caption">Huomenna juhlitaan taas koulujen loppumista. Iloitaan ja hämmennytään siitä, miten aika onkin taas ehtinyt kiertyä tähän. Ajatellaan haikeina, miten nopeasti lapset kasvavat, ja ollaan silti myös valtavan onnellisia kasvamisen ihanasta ihmeestä. Ja ennen kaikkea riemuitaan kesästä, elämästä, olemassaolosta. </span></div>
<div style="text-align: center;">
<br />
</div>
<div style="text-align: center;">
<span class="caption">Toivotan teille kaikille huumaavaa kesäkuuta, </span></div>
<div style="text-align: center;">
<span class="caption">elämästä ja elämänjanosta täyteläistä </span><span class="caption">♥</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span class="caption"><br /></span>
<span class="caption">*</span><br />
<span class="caption"><br /></span>
<span class="caption">Kursivoidut katkelmat ovat Katri Valan iki-ihanista runoista <i>Maan povella</i> ja <i>Kukkiva maa</i>, kokoelmasta <i>Kaukainen puutarha</i>, 1924.</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span class="caption"><i> </i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span class="caption"><i> </i> </span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
Katja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-85652928066333726732018-05-18T12:50:00.000+03:002018-05-18T12:59:07.256+03:00Omenankukkaviikon ajatuksia<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWyrOBPk68u3K5OmmmmcFaBjfYjcc91e6_TzCrDgMeD3agfsHZa_JghN3Vs9qMYJCgwh06-dKXpLUzHXGBKkBRLW1XDKNC7g1w5wsVl93kgbqJ_QW1reQ7UMh3p0rYtl_O7MoLnhaT18Jx/s1600/omenankukkasia3.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="295" data-original-width="400" height="295" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWyrOBPk68u3K5OmmmmcFaBjfYjcc91e6_TzCrDgMeD3agfsHZa_JghN3Vs9qMYJCgwh06-dKXpLUzHXGBKkBRLW1XDKNC7g1w5wsVl93kgbqJ_QW1reQ7UMh3p0rYtl_O7MoLnhaT18Jx/s400/omenankukkasia3.png" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
(Keskeneräisiä) ajatuksia omenankukkaviikon varrelta:</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
Omenapuu on
minulle elämänkierron kuva. Siksi se ja etenkin sen kukat lumoavat minut yhä
uudestaan ja siksi en myöskään koskaan kyllästy sen runollisuuteen. (Ajattelen
sitä, miten taas kirjoitan jotakin omenapuusta ja miten sen symbolisuus ei
kaikessa toisteisuudessaankaan lakkaa olemasta minulle täyttä ja todellista.)</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
Toisteisuuden ihanuus, ylipäätään: se, kun laittaa taas myös kesäkukat. (Ajattelen sitä, miten vuosi menee aina uudestaan ympäri ja miten huomaa palanneensa taas samaan hetkeen. Toisteisuuden kokemus liittyy erityisen tiiviisti tiettyihin hetkiin, ja siinä on samaan aikaan sekä iloa että ripaus haikeutta. Iloa palaavasta hetkestä ja haikeutta siitä, miten monta hetkeä on jäänyt taakse.)<br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
Erilaiset tavat kirjoittaa. Ja oma tapani. Voiko, oikeastaan, kirjoittaa muulla tavalla kuin sillä, mikä on itselle oma ja oikea?
Ja jos voi ja kirjoittaa, niin menettääkö silloin jotakin kirjoittajan
rehellisyydestään? (Ajattelen, tietenkin, erityisesti sitä omaa kirjoittamisen tapaani ja edelleen sitä,
tuleeko se koskaan mahtumaan tähän maailmaan. Ja sitä, onko eniten oikein
valita oma tapansa mahtumisesta riippumatta. Tulen, yhä uudestaan, siihen
johtopäätökseen, että oman tavan valitseminen on oikein, vaikka se saattaa
merkitä myös sitä, ettei koskaan tule saamaan mitään läpi. Tämä ei, tietenkään, tarkoita sitä, etteikö olisi valmis kehittymään,
vaan sitä, että haluaa kehittää juuri sitä omaa tapaansa ja omaa ääntään. Eikä myöskään sitä, etteikö olisi mahdollista löytää myös uusia omia tapoja.)</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
Ja pitkäjänteisyys... Tulen ajatelleeksi, onko
se aina järkevää vai onko se toisinaan sittenkin silkkaa
typeryyttä. (Ajattelen käsikirjoitustani ja sitä, onko sillä toivoa vai tuhlaanko vain siihen aikaani, jonka voisin käyttää johonkin todennäköisemmin läpimenevään. Enkä
tiedä, mutta hylkään ajatuksen tuhlaamisesta nopeasti. Kirjoittamiseen käytetty
aika ei koskaan ole tuhlattua aikaa, koska kirjoittaminen joka tapauksessa vie
aina itseään eteenpäin.)</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
Prosessi,
prosessi ja prosessi. Se, että sitä on kirjoittanut jotakin. Ja sitten sitä kirjoittaa
jotakin muuta. Saa oivalluksia aiemmin kirjoittamansa pohjalta. Eikä
tiedä, mikä kaikki tulee vaikuttamaan mihinkin. Juuri siksi kirjoittaminen ei
ole koskaan turhaa. (Ajattelen, edelleen, käsikirjoitustani, sen syntyhistoriaa
ja mahdollisia uusia suuntia. Ja sitä, miten kirjoittaminen kerrostuu, koko
ajan. Miten aloittaessaan ei todellakaan tiedä, miten matka jatkuessaan etenee,
ja miten kirjoittamisen riemu on juuri siinä.)<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
Omenapuu puhkesi kukkahuntuun 16.5., ensimmäiset nuput jo päivää aiemmin.</div>
<div style="text-align: center;">
Mikä ihana, hauras, katoava hetki täynnä elämän tuoreutta ja janoa.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
PS. Jos et vielä ole lukenut John Galsworthyn <i>Omenapuuta</i>, niin lue nyt!</div>
<div style="text-align: center;">
Taidan ottaa itsekin uusintalukuun.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
</div>
</div>
Katja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-90177944038070533652018-05-14T08:38:00.000+03:002018-05-14T08:38:27.509+03:00Kirjojen kamari 4 vuotta<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRVGqOx_AXIZPfae1FpY6IZ_Mm8g6nY7NPCmweolGuTN6ih7FUP4ey-NjEMprYO9gk9adAc6fMP9RqEEnhHdmHtwf6wm0eQpNhdOP5HmzlHmxclSY6r21IhriKL-3KqwfOo9jXA2p6RC6q/s1600/Sockl_%2526_Nathan_Birthday_Card_c1895.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="636" data-original-width="405" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRVGqOx_AXIZPfae1FpY6IZ_Mm8g6nY7NPCmweolGuTN6ih7FUP4ey-NjEMprYO9gk9adAc6fMP9RqEEnhHdmHtwf6wm0eQpNhdOP5HmzlHmxclSY6r21IhriKL-3KqwfOo9jXA2p6RC6q/s320/Sockl_%2526_Nathan_Birthday_Card_c1895.jpg" width="203" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
Syntymäpäiväkortti noin vuodelta 1895, </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
Sockl & Nathan.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kirjojen kamari</i> täyttää tänään,
14.5.2018, neljä vuotta. Sen kunniaksi, rakkaat lukijat, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kirjojen kamari</i> kirjain kirjaimelta: </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">K</b>eväällä 2014 sain päähäni perustaa
blogin. Tai no, päähäni ja päähäni. Ajatus ei oikeastaan ollut uusi, vaan sitä
oli kypsytelty jo jonkin aikaa: muumiomentaliteetilla sitä piti tietysti vähän
epäröidä ennen kuin tällaiseenkin nykyaikaiseen kouhotukseen ryhtyi (apua,
netissä, minä, nooh...). Se, että tuli sitten perustettua juuri
kirjallisuusblogi, oli ehkä kuitenkin vähän sattumaakin. Tai sitten silkkaa
kohtaloa, tiedä häntä! Niin tai näin, tuona rohkaistumisen hetkenä juuri kirjallisuus taisi olla se, jonka saralla teki mieli blogikirjoittamista kokeilla, ja niin sitä sitten tuli tartuttua toimeen. </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">I</b>nnostuin asiasta hyvin nopeasti.
Muumio siis vatkaa, mutta tarpeeksi vatkattuaan intoilee kyllä. Oli ihanaa, kun
blogini alkoi jo pian saada lukijoita ja kommentteja! Kirjablogitietämykseni
oli aloittaessani koko lailla olematonta, enkä ollut valmiiksi sisällä oikein
missään, mutta todella helppoa oli joukkoon solahtaa. Olen, edelleen, valtavan
kiitollinen alkuaikojen lämpimästä vastaanotosta ja tiedostan oikein hyvin,
että ilman sitä blogini taival olisi saattanut tyssätä alkuunsa.
Blogikirjoittamiseen kuuluu olennaisesti ajatus toisille kirjoittamisesta,
vaikka samalla kirjoittaisikin myös itselleen, ja siksi lukijan läsnäolo on
tärkeää.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">R</b>ajojani mietin aina aika ajoin.
Toistaiseksi kirjoitan edelleen pelkällä etunimellä ja selkäpuolikuvalla, mutta
katsotaan nyt sitten, pitääkö tämä linja jatkossakin. Ei välttämättä. Muumio
natisee kääreissään... Ja vatkaa :) Joskus se vatkaaminen sitten johonkin johtaakin, aina ei. </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">J</b>oskus vanhat kirjoitukset vähän nolottavat.
Toisaalta se, että ne roikkuvat tuolla mukana, auttaa terveellisesti ymmärtämään,
että maailma pysyy kyllä pystyssä, vaikka olenkin kirjoittanut kaikenlaista hölmöä
ja keskentekoista. Nolotus onkin onneksi puuskittaista ja ohimenevää, ja sitä
seuraa yleensä ymmärrys siitä, että eipä sitä keskentekoinen ihminen muuhun
kykenekään kuin keskentekoisuuteen. Sama keskentekoinen matka jatkuu siis myös
tästä eteenpäin, mikä olkoon paitsi valitettavaa myös loputon mahdollisuus. </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">O</b>pettavainen tämä kamaritaival on monin
tavoin muutenkin ollut. Sitä on, ehkä, oppinut entistä paremmin sietämään juuri
tuota omaa sietämätöntä keskeneräisyyttään ja epätäydellisyyttään – sekä
kirjoittajana että ihmisenä! – ja ehkä jopa pitämäänkin juuri siitä. Uskon,
että kaikki, mihin ihminen ryhtyy, opettaa hänelle aina myös häntä itseään ja
toisia ihmisiä, ja niin siis tämäkin. Elämä on, onneksi, jatkuva oppimisen taival ja mahdollisuus.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">J</b>otenkin tuntuu välillä myös siltä,
että tämä pikkuinen kamari on minulle paljon isompi asia kuin se onkaan. Joskus olen
jostakin lukenut jotakin sellaista, että blogista tulee helposti osa
kirjoittajansa identiteettiä, ja kyllä vaan minullakin taitaa myös sellainen
kamarin rouvan identiteetti olla<span style="font-family: "wingdings";">.</span> Toki tämä kamarin rouva on varmaan vähän
valikoitunut puoli minusta (ja eivätkö kaikki eri identiteetit aina ole?),
mutta on tämä rouva silti osaltaan myös aika totta. </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">E</b>nää en, ainakaan aina, jahkaile kirjoitusteni kanssa ihan
samalla tavalla kuin ennen, mikä on ihanan vapauttavaa. En tiedä, minkälaisena tämä
muutos näyttäytyy sinulle, rakas lukija, tai näyttäytyykö se ylipäätään
mitenkään, mutta minulle itselleni tekee ilmeisen hyvää käyttää kamariani
myös enemmän sellaisena matalamman kynnyksen muistivihkona, johon voin tunnelmien
mukaan piirrellä jokusen muistiinmerkinnän. Aiemmin sitä tuli istuttua
kirjoitusten äärellä helposti tuntikausia, mikä ei silti välttämättä
erityisemmin vähentänyt niiden keskentekoisuutta, vaan tarkoitti usein lähinnä tekstin hermostunutta tuijottamista ja sen miettimistä, voiko sen tosiaan julkaista. Toki tämä muutos liittyy
varmasti myös sisältöjen muuttumiseen, ”kirjablogin” liukumiseen kohti jotakin
muuta. Ainakin juuri nyt taidankin pitää juuri siitä, että voin jakaa täällä jonkin
tunnelman, jonka sanoittamiseen ei mene samalla tavalla aikaa kuin
kirjajuttujen kirjoittamiseen. Sitä aikaa jää sitten enemmän sille muullekin
kirjoittamiselle. Välillä tulee varmaan kuitenkin edelleen kirjoitettua tännekin myös
pitemmän kaavan mukaan, tuijotteluineen päivineen :)</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">N</b>ykyään taidan ylipäätään kirjoittaa niitä
”oikeita” kirjajuttuja yhä vähemmän. Sisältäpäin on tosiaan vaikea sanoa, minkä
verran kamarini ja/tai tapani kirjoittaa on vuosien varrella muuttunut vai
onko, mutta yhä enemmän ja enemmän tämä tuntuu kyllä pikemminkin jonkinlaiselta
tunnelma- kuin lukupäiväkirjalta. Tämän takia mietin välillä edelleen jonkinlaista alusta aloittamista, mutta katsotaan nyt sitten. Ehkä tämän voi
ajatella myös niin, että siinä missä kirjablogeissa yleisesti ottaen tehdään
tärkeää ja arvokasta kulttuurityötä kirjallisuuden ja lukemisen puolesta, niin
täällä kamarin katveessa voidaan ehkä ihan hyvin lähinnä tunnelmoida ja
miettiä yhä enemmän esim. tuota omaa kirjoittamista. Olkoon siis näin, ja
muuttukoon suunta taas jatkossa jos on muuttakseen. Enkä toki aio niitä kirjajuttujakaan kokonaan unohtaa. Kirjat ja kirjallisuus ylipäätään on kirjoittamisen ohella edelleen yksi kamarikirjoitusteni punaisista langoista.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
***<br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">K</b>enties on myös niin – ja onkin – että blogi
on vähän niin kuin ihminen itse: se kerrostuu, ja aiempien kerrosten päälle
kertyy koko ajan uusia. Ajan mittaan blogi, niin kuin ihminenkin, väistämättä vähän
muuttuukin, mutta myös ne aiemmat kerrokset ovat osa matkaa ja sellaisina
tärkeitä. Ja aina on, kuitenkin, myös paljon sellaista mikä silti pysyy.<span style="font-family: "wingdings"; mso-ascii-font-family: "Times New Roman"; mso-char-type: symbol; mso-hansi-font-family: "Times New Roman"; mso-symbol-font-family: Wingdings;"><span style="mso-char-type: symbol; mso-symbol-font-family: Wingdings;"></span></span> </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">A</b>loittaessani en olisi arvannut, että
kamarini ylipäätään on pystyssä vielä neljän vuoden päästä. Ja onhan täällä,
kyllä, ollut välillä vähän sitä hiljaiseloakin, ja onpa ollut myös yritys
aloittaa alusta toisaalla. Vähän ailahtelevainenkin olen siis välillä ollut (ja
tulen varmaan jatkossakin olemaan), mutta täällä sitä vaan kuitenkin ollaan,
edelleen. </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">M</b>itä tuonee sitten tuleva? Ainakin toistaiseksi
kamarini jatkaa myös tästä eteenpäin. Muusta en tiedä, ja ei kai sitä voi kaikkea
niin ennalta tietääkään. Pitää mennä tunteen mukaan vaan. Rakas, kovin rakas,
paikka tästä on kyllä tullut. Huomasin sen myös silloin, kun vuosi sitten tosiaan yritin
aloitella kokonaan uutta blogia: kaipasin takaisin ja palasin. </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">A</b>ina välillä mietin (tietysti,
mietiskelijä kun olen), mikä on tämän pienen kamarini ydin ja miksi täällä
kirjoitan. Ja luulen – tai ei, tiedän – että ydin on kahtalainen. Kirjoitan
yhtäältä itselleni, siksi että kirjoittaminen on minussa kiinni ja minun täytyy
kirjoittaa. Toisaalta kirjoitan myös sinulle ja toivon, että kirjoituksillani
on sinulle jotakin annettavaa. En kirjoita suuria, mutta kirjoitan pieniä, ja
haluan kirjoittaa näitä pieniäni myös sinulle. Ehkä ydin onkin juuri siinä,
että blogissa kirjoittaminen saa tilan, johon rakentuu myös se tärkeä kohtaamisen
mahdollisuus: kamarini on minulle oma huone, jossa on myös ovi sinua varten.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">R</b>iemastuttaa viettää nelivuotispäivää! Tuntuu
melkein blogikonkarilta, vaikka ei kyllä sittenkään, kaikkea muuta <span style="font-family: "wingdings"; mso-ascii-font-family: "Times New Roman"; mso-char-type: symbol; mso-hansi-font-family: "Times New Roman"; mso-symbol-font-family: Wingdings;"><span style="mso-char-type: symbol; mso-symbol-font-family: Wingdings;">:)</span></span>
Mutta onhan se aika pitkä aika kumminkin, vaikka samalla kovin lyhyt. Neljään
vuoteen on, tietysti, mahtunut monenlaista. On ollut ihan jo sitä elämää, ja jotakin
siitä näkyy myös täällä vaikka kaikkea ei, ja niin lienee suunnilleen hyvä. On tullut
kirjoitettua myös jokunen valmistunut (ja kustantamoiden hylkäämä)
käsikirjoitus, ja olen ollut ja olen vilpittömästi ja
lämpimästi kiitollinen kaikesta siitä kannustuksesta, jota kirjoittamiseni on
teiltä lukijoiltani saanut, ja ylipäätään kaikesta kirjoittamiseen liittyvästä
ajatustenvaihdosta. Se kaikki on, osaltaan, ollut tärkeä kirjoittamiseni voimavara.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">I</b>hania olette te kaikki, jotka edelleen
jaksatte mukanani kulkea, ja niin myös te uudetkin piipahtelijat, jotka aina
silloin tällöin tänne löydätte. Kiitos teille kaikille! Arvostan sitä, että
annatte aikaanne kamarilleni, ja iloitsen, edelleen, jokaisesta kommentistanne. Yksinäistä ja tylsää olisi täällä ilman teitä ♥ </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
Katja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-44818291722167989012018-05-11T14:16:00.001+03:002018-05-11T14:16:35.331+03:00Kaunis kevät<div style="text-align: center;">
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" data-original-height="1176" data-original-width="900" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLJBWep74qK9VqzQa6OBdU2kKOOdT32-p9pPWG4K_BccRqSf5iphsgdlR1ZyTZaQMMcBbaSIOUMja7HZAhX9C1kqxOB-Iiv7UTFgQcIv4937Cjsye-tJtJybNEyGGGbBeXWntORU_yr1dR/s400/Grasset-mai.jpg" width="305" /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
</div>
<br />
<div style="text-align: center;">
</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
Eugène Grasset: <i>Mai</i>, 1896.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<b><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kaunis kevät</i></b></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">On aamu,</i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">aurinko nousee.</i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Linnut liverryksen aloittaa,</i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">pienet hyönteiset siipiään heiluttaa.</i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">On kevät, kaunis kevät.</i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
Katja, noin 1984</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
Tervehdys
teille, rakkaat lukijat. Alan taas hiljalleen heräillä pienen hiljaiselon
jälkeen ja ajattelin näin alkajaisiksi tarjoilla annoksen noin kahdeksanvuotiaan
pikku kirjailijattaren hengentuotoksia. </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
Pienelle itselleen on, eikö vain, joskus hellivänkin helppoa hymyillä :) </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
Mutta niin: on kevät, tosiaankin, kaunis kevät. Ihana, vaalea toukokuu ja heräävää elämää uhkuva maa. Väkisinkin sitä tuntee itsensäkin toukokuuksi... Ihana tunne!</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
Pitemmittä puheitta toivotan tällä erää ihan vain heleää toukokuuta ja lempeätunnelmaista äitienpäiväviikonloppua ♥ </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
Pitemmin puhein palailen heti alkuviikosta :)<br /><span style="font-family: Wingdings; mso-ascii-font-family: "Times New Roman"; mso-char-type: symbol; mso-hansi-font-family: "Times New Roman"; mso-symbol-font-family: Wingdings;"><span style="mso-char-type: symbol; mso-symbol-font-family: Wingdings;"></span></span>
</div>
<br />
<div style="text-align: center;">
</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<br /></div>
<br /><div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<br /></div>
Katja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.com8