Olen kiitollinen...

Kirjasähkökäyrän ihana, lämpöinen Mai ojensi minulle kiitollisuushaasteen. Kiitos Maille tästä hienosta, kauniista ja tärkeästä haasteesta ♥

Kiitollisuus on aihe, jota meistä jokaisen on aika ajoin hyvä pohtia. Kovin helposti me pidämme elämämme tärkeitä peruspilareita itsestäänselvyyksinä ja rutisemme loppujen lopuksi melko pienistä harmeista niin että se kiitollisuus herkästi unohtuu. Myös onnellisuus kulkenee kuitenkin käsi kädessä juuri kiitollisuuden kanssa – sen, että osaa kokea arvokkaaksi kaiken sen hyvän, mitä elämässä on.

On ihanaa huomata, että kiitollisuuden aiheita löytää valtavasti, kun vain avaa niille mielensä. Elämä on tulvillaan kiitollisuuden arvoisia asioita, suuria ja pieniä. Tähän en nyt kaikkia kiitollisuuden aiheitani yritäkään listata, vaan kirjaan niistä vain muutaman erityisen tärkeän.

Olen kiitollinen rakkaudesta. Puolisostani ja lapsistani. Siitä, että minulla on tämä rakas perhe ja että saan olla vaimo ja äiti.

Olen kiitollinen elämästä ja mahdollisuudesta kasvaa ja kypsyä koko elämäni ajan. Toivon, että saan elää vanhaksi, sillä haluaisin aikanaan tulla harmaaksi, pehmeäksi mummuksi, joka ehkä on jo ymmärtänyt jotakin tärkeää tästä matkasta, jota elämäksi kutsumme. Nelikymppisenä on vielä väistämättä raakile, mutta on ihanaa olla tällä matkalla.

Olen kiitollinen siitä, että saan olla osa sukupolvien jatkumoa ja ajan virtaa. Olen kiitollinen vanhemmistani, isovanhemmistani ja heidän vanhemmistaan, koko siitä jatkumosta, jonka osa nyt itse olen, ja edelleen siitä, että lasteni kautta elämä ja aika taas jatkuvat. Kiitollisuus jatkuu myös puolisoni suvun puolelle. On tarvittu valtavan monta elämää, että olemme nyt tässä, me kaksi ja lapsemme.

Olen kiitollinen ihmisistä, joissa on lämpöä. Jokainen ihminen, myös yksin viihtyvä, tarvitsee toisten ihmisten lämpöä, sillä yksin tässä maailmassa tulee nopeasti kylmä. Olen kiitollinen kaikista kohtaamistani ihmisistä, joissa on aitoa lämpöä ja valoa ja kykyä säteillä niitä toisille, antaa toisille omasta lämmöstään ja valostaan. Sellaiset ihmiset ovat kultaa, ja heitä voi olla paitsi ystävissämme ja läheisissämme myös satunnaisissa ohikulkijoissa, jotka elämässämme piipahtavat. Ja kyllä, lämpöä ja valoa säteilee myös täällä blogimaailmassa.

Olen kiitollinen kirjoittamisesta. Siitä, että olen palannut kirjoittamisen äärelle ja siitä, että sitä jatkan. Siitäkin, että ymmärrän, ettei kirjoittamisen merkitys ole kiinni kustannussopimuksista vaan tärkeintä on itse kirjoittaminen, matka jonka se antaa.

Olen kiitollinen unelmista. Unelmat ovat tulevaisuususkoa, ja se, ken jaksaa unelmoida, jaksaa myös toivoa. Toivon, etten ikinä lakkaa unelmoimasta. Jos lakkaisin, en ehkä enää edes olisi minä.

Olen kiitollinen terveydestä, jokapäiväisestä leivästä ja siitä, että lapseni saavat käydä koulua. Olen kiitollinen myös siitä, että elän maassa, jossa ajoittaisista surullisista tapahtumista huolimatta on rauhallista. Toivon, etten koskaan ala pitää näitä asioita liiaksi itsestäänselvyyksinä ja/tai tule sokeaksi sille, etteivät asiat kaikilla ja kaikkialla ole yhtä hyvin.

Juuri nyt olen kiitollinen myös syksystä. Vuosi vuodelta minusta tulee ehkä yhä enemmän vuodenaikaihminen, mutta erityisesti syysihminen olen silti aina. Rakastan kuulaiden päivien valoa ja värejä, sadepäivien uneliasta hämärää ja syysiltojen pehmeyttä. Kiitollinen olen myös luonnosta kaikkinensa, elämämme suuresta sylistä, ja toivon, että meillä on ymmärrystä vaalia sen monimuotoisuutta ja elinvoimaa.

Kiitollinen olen myös siitä, että ymmärrän listani vajaaksi. Monet tärkeimmät asiat tässä ovat, mutta eivät suinkaan kaikki, joista olen kiitollinen. Elämä on hyvää täynnä, se pitää vain nähdä.

Haastan kiitollisuushaasteeseen vuorostani Pearl Cloverin, Tiian ja Elinan – teidän ajatuksianne kiitollisuudesta olisi ihanaa kuulla ♥

Haastevastaus: Yhdessä parempi maailma

 

Kaunista ja syvällisen mietteliästä katveita-blogia kirjoittava kaimani haastoi pohtimaan mahdollisuuksiamme toimia paremman maailman puolesta. Tämä on todella hieno ja tärkeä avaus, johon minäkin soisin mahdollisimman monen tarttuvan. Tartuthan siis sinäkin ♥

Päätin, että itse vastaan tähän haasteeseen äitinä. Kuten kaimanikin sanoo, erityisen tärkeitä askeleet kohti parempaa maailmaa ovat siellä, missä on lapsia ja nuoria. Onhan maailmamme tulevaisuus juuri lapsissa, uusissa sukupolvissa, ja viisaiksi, luontoa kunnioittaviksi ja sydämeltään avariksi aikuisiksi kasvavat lapset ovat paras ja samalla ainoakin toivo, mitä meillä on.

Me kaikki tiedämme, että maailma on kaikessa kauneudessaankin monella tavalla vaikea paikka ja että ihmiskunnan pimeät puolet näyttäytyvät toistuvasti myös lapsille. Uutisotsikot kertovat omaa karua tarinaansa, ja myös lasten oma maailma on joskus surullisen julma, aikuistenkin maailman kovia arvoja ikävästi heijasteleva peili. Äitinä toivon, että maailmasta tulisi kasvaville lapsillemme parempi paikka elää ja että maapallomme kauneus ja elinvoima säilyisivät niin heille kuin myös tuleville sukupolville.

Oma muistilistani pienistä, tärkeistä askeleista itselleni ja samalla kaikille muillekin tämänkaltaiset mietteet omikseen kokeville vanhemmille ja/tai kaikille lasten ja nuorten parissa työskenteleville on  tämäntapainen:

Kerro lapselle, että luonnon hyvinvointi on myös ihmisen hyvinvointia. Kerro, että jokainen pienikin teko luonnon puolesta on hyvä teko. Kerro, että ilmastonmuutos ja muut luonnon tasapainoa heikentävät asiat ovat totta, mutta yhdessä ihmiset voivat tehdä luonnon hyväksi paljon.

Kerro, että me kaikki voimme antaa omastamme sille, jolla on vähemmän. Kerro, että onnellisempi on se, joka ei tavoittele vain omaa etuaan ja voittoaan, vaan ymmärtää empatian ja ihmisten tasavertaisuuden arvon.

Kerro, että ihmiset tarvitsevat toisiaan ja että kukaan ei jaksa yksin. Kerro, että rakkaus ja ystävyys ovat tärkeintä maailmassa. Kerro, että toisia ihmisiä pitää kohdella hyvin, mutta ei niin, että antaa toisten kävellä päältään. Kerro, että toisia ei saa kiusata, ei mistään. Kerro, että ketään ei saa jättää yksin. Kerro, että kaikkien kanssa ei voi olla sydänystävä, mutta kaikkia pitää arvostaa ja kunnioittaa.

Kerro, että hyvillä ja lämpimillä sanoilla saadaan aikaan paljon hyvää. Kerro, että hyvät sanat ja hymy eivät maksa mitään. Kerro, että onnistumisista kannattaa iloita, sekä omista että toisten.

Kerro, että onnellisen elämän avain ei ole siinä mitä omistaa vaan siinä mitä tekee. Kerro, että kenenkään arvoa ei mitata siinä, minkälaisia tavaroita hänellä on. Kerro, että kohtuullisuus riittää.

Kerro, että vaikka uutiset ovat usein huonoja, maailmassa on myös valtavan paljon hyvää. Kerro, että terroristien teot eivät kerro mitään niistä kaikista ihmisistä, jotka tulevat samoilta seuduilta kuin ne jotka tekevät väärin. Kerro, että ihmiset ovat aina yksilöitä ja että joukkojen leimaaminen yksittäisten yksilöiden vuoksi on aina väärin. Kerro, että on ihana asia, jos lapsella on mahdollisuus tutustua toisista kulttuureista tuleviin ihmisiin ja saada heistä ystäviä.

Kerro, että ihmiset ajattelevat asioista eri tavalla. Kerro, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja myös oikeus niihin. Kerro silti sekin, että olisi tärkeää, etteivät ihmiset loukkaisi tai pahoinpitelisi mielipiteillään toisia ihmisiä, kohtelisi väärin mitään muutakaan elävää eivätkä tuhoaisi mielipiteidensä kautta planeettaa jolla elämme.

Kerro, että asioista voi ja pitää keskustella. Kerro, että hyvään keskusteluun kuuluu kyky kuunnella toista. Kerro, että siihen kuuluu myös se, että sinua itseäsikin kuunnellaan.

Kerro, että ihminen tarvitsee myös omaa rauhaa ja että ihmisellä on oikeus hiljaisuuteen. Kerro, että ei ole itsekkyyttä kerätä voimia myös hiljaisuudessa, keskittyä lepoon ja itselle tärkeisiin asioihin.

Kerro, että jokainen voi tehdä vähän ja että jokainen voi välittää paremman maailman sanomaa omalla tavallaan. Kerro, että toiset ovat valmiimpia julkiseen vaikuttamiseen ja toiset hiljaisempiin arjen tekoihin. Kerro, että kaikki tavat ovat hyviä ja oikeita. Kerro, että kun saa olla omanlaisensa, pystyy tekemään parhaansa omalla tavallaan. Kerro, että ihmiskunnan rikkaus on juuri erilaisuudessa ja että kaikkia erilaisia ihmisiä tarvitaan.

Kerro, että on hyvä olla rohkea juuri sillä tavalla, joka tuntuu omalta. Kerro, että usein on suurempaa rohkeutta kuunnella itseään kuin mennä joukon mukana. Kerro, että rohkeita voidaan silti olla myös yhdessä.

Kerro tämä kaikki lapselle sopivalla tavalla, sopivankokoisin askelin, ja ole valmis myös pohtimaan yhdessä, vastaamaan parhaasi mukaan kun lapsi kysyy. Kerro niin, että kaikessa korostuu toivo ja valo epätoivon ja pimeän sijaan. Lapsi ei tarvitse maailmantuskaa, vaan maailmaniloa.

Ja ennen kaikkea: näytä tämä kaikki parhaasi mukaan myös siinä, mitä itse teet. Ole itsellesi armollinen ja hyväksy rajallisuutesi, mutta pyri olemaan niin hyvä esimerkki ja muistamaan omat opetuksesi niin hyvin kuin juuri nyt voit. Pidä itsestäsi huolta että jaksat, tee kauniita asioita. Parempi maailma alkaa pienistä ajatuksista, pienistä teoista, halusta nähdä maailmassa valoa ja hyvän mahdollisuuksia, uskosta siihen että se kaikkein pieninkin on tärkeää.

Ja vielä se tärkein: Ota lapsi syliin. Rakasta.

***

Kaimani kysyy haasteessaan näin: Miten elää tällaisessa maailmassa? Miten säilyttää mielenrauha ja elämänilo, näky toivosta? Jos maailma on tällainen, mikä on tärkeää tässä maailmassa? Kysymykset ovat suuria, mutta vastaan niihin parhaani mukaan: Elä siten kuin sinusta on oikein, olet ainoa jonka elämän voit elää. Puhu ja toimi tärkeiden asioiden puolesta omalla tavallasi. Luota uusiin sukupolviin ja siihen, että hyvän on mahdollista kasvaa. Katsele, miten aurinko nousee ja laskee, joka päivä. Muista, että tärkeää tässä maailmassa on ennen kaikkea toivo, rakkaus ja luottamus. 

Kiitos kaimalleni hienosta ja tärkeästä haasteesta! Ja sanon vielä: toivoisin, että tähän tarttuisi mahdollisimman moni, myös juuri sinä. Tartuthan siis – siksi että haluat ♥ Alkuperäisen haasteen näet täältä. Parempaa maailmaa kohti, yhdessä eikö niin, pienin ja suurin askelin ♥

12 tietokirjaa riippukeinuun

 Thomas Kennington:  
Lady reading by a window, noin 1900.

Sain Katveita -blogia kirjoittavalta kaimaltani haasteen listata kesän kunniaksi 12 tietokirjaa riippukeinuun. Kiitos kaimani hienosta haasteesta, joka on hetken joutunut odottamaan vuoroaan. Nyt on tämän aika! Siispä, pitemmittä puheitta, tässä kamarin suosituksia riippukeinutietokirjoiksi:

Markku Valkonen: Kultakausi (1989)

Kyllä, olen taiteemme kultakauden lumoissa. Tunnustan auliisti, että en ole mikään kuvataiteen asiantuntija, mutta sitäkin suuremmin nautin taideteosten estetiikasta ja tarinoista juuri siten kuin ne minun sieluani koskettavat. Ja kas vain, eniten minua koskettaa juuri tämä 1800- ja 1900-lukujen taitteen kuvataide. Kultakauden ihanat teoskuvat vievät kiehtovalle taidematkalle siihen hurmaavan riipaisevaan aikaan, jona muun muassa Helene Schjerfbeck, Albert Edelfelt, Elin Danielson-Gambogi, Maria Wiik, Magnus Enckell, Akseli Gallen-Kallela, Ellen Thesleff ja Hugo Simberg taideteoksiaan loihtivat.

Riitta Konttinen: Taiteilijatoveruutta (2014)

Kyllä, lisää vuosisadanvaihteen kuvataidetta, nyt erityisesti naistaiteilijoiden elämää ja teoksia: Riitta Konttisen Taiteilijatoveruutta kertoo neljän taiteilijattaren – Helene Schjerfbeckin, Ada Thilénin, Helena Westermarckin ja Maria Wiikin – elämästä, työstä ja ystävyydestä. Harmittelen edelleen, että samanniminen näyttely pari vuotta takaperin jäi minulta vierailematta (tyypillistä, kotikissa mikä kotikissa), mutta onneksi myös tämä ihana kirja tarjoaa antoisan riippukeinu- tai nojatuolimatkan näiden kiehtovien ja inspiroivien naistaiteilijoiden elämään.

Juhani Salokannel ja Juhani Seppovaara: Tuusulanjärven taiteilijaelämää (2005)

Aikamatka Tuusulanjärven taiteilijamaisemiin kuului viime kesän ihaniin lukuhetkiini, ja suosittelen vastaavaa reissua lämpimästi kaikille, joita kiinnostaa 1800- ja 1900-luvun taitteen (öhm, en kai nyt ole jotenkin yksipuolinen...) taiteilijaelämä luonnon helmassa. Teos muistuttaa osaltaan, että pyrkimys vaihtoehtoiseen elämäntapaan ei ole vain meidän aikamme marginaalinen ilmiö, vaan että aina on ollut ihmisiä, joissa on elänyt kaipuu luonnon ja rauhan äärelle... Viivähtäminen Aholassa, Ainolassa, Suvirannassa, Halosenniemellä ja muissa Tuusulanjärven taloissa tekee siksikin hyvää. Ja kyllä, tämä jos mikä sopii täydellisesti juuri riippukeinumatkailuun! Tuusulanjärven taiteilijaelämästä voit lukea lisää täältä.

Pirjo Lyytikäinen: Narkissos ja sfinksi – Minä ja toinen vuosisadanvaihteen kirjallisuudessa (1997)

No niin, tässä tämä ajanjakso lukeekin sitten jo teoksen nimessä... Mutta niin: vuosisadanvaihde, symbolismi ja dekadenssi ja kirjallisuuden paradoksaaliset Narkissokset... Eino Leinon, L. Onervan, Volter Kilven, Johannes Linnankosken, Joel Lehtosen ja muutamien muidenkin kiehtovat teokset... Se kuinka ”dekadenssi on symbolistin uskonpuutetta ja symbolismi dekadentin paratiisiunelma” mutta kuinka jossakin kuiskailee myös se romanttisempi juonne ja unelma viattomuudesta... Monen monta lisäpistettä annan teosta elävöittävästä ja ajan kirjallisuuden ja kuvataiteen toisiinsa kytkevästä taidekuvituksesta.

 

Anne Helttunen, Annamari Saure ja Jari Suominen: Haltiakuusen alla – suomalaisia kirjailijakoteja (2013)

Riippukeinumatkailun aatelia tämäkin! Haltiakuusen alla on ihana, kaunis, hurmaava teos, jossa nimensä mukaisesti matkataan suomalaisissa kirjailijakodeissa... Juhani Ahon lapsuudenkoti Iisalmessa ja Ahola siellä Tuusulanjärvellä, Minna Canthin salonki Kuopion korttelimuseossa, Aino Kallaksen kesäpaikka Hiidenmaan Kassarissa, Eino Leino -talo Kajaanin Paltaniemellä, Runebergien kotitalo Porvoossa ja niin edelleen ja niin edelleen... Ei taida tarvita juuri arvailla, miksi ainakin Kamarin rouva tälläkin matkalla niin viihtyy...

 Niels Frederik Schiøttz-Jensen:  
A lady reading in the garden, noin 1894.

Anna Kortelainen: Eri kivaa! Onerva – Kaupungin naiset 1910 (2010)

Ja kun on palaillut Haltiakuusen alta, voi pienen hengähdyshetken jälkeen matkata vaikka L. Onervan mukana 1800- ja 1900-lukujen taitteen Helsinkiin... Anna Kortelaisen Eri kivaa! tarjoilee ihanan elämyksellisen aikamatkan modernin helsingittären maailmaan... Kerrassaan kiehtova kirja, joka kertoo millaista oli elää Onervana Onervan aikaan: opiskella, tehdä työtä, istua kahvilossa ja kirmata kulttuuririennoissa, kärsiä jatkuvasta rahapulasta ja elää salavuoteudessa... Tämänkin teoksen ansioita on myös runsas ja monipuolinen kuvitus. Täällä lörpöttelen kirjasta (ja sen vierestä) enemmänkin.

Anna Kortelainen: Virginie! Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina (2002)

Anna Kortelainen taas, kyllä... Mutta voi miten voikin jokin (tieto)kirja tehdä pesänsä sieluun ja sydämeen, avata ovia ja ikkunoita, sykähdyttää ja syleillä. Kortelaisen matka Albert Edelfeltin rakastajattaren jalanjäljille on kertakaikkisen kiehtova sekoitus elämää, taidetta ja tutkimusta ja tärkeä puheenvuoro historian unohtamien elämänkohtaloiden puolesta. Tässä teoksessaan Kortelainen matkustaa taiteen kertomien tarinoiden, menneisyyden hämärän todellisuuden ja nykyisyyden tulkintapyrkimysten välillä, eikä lukija voi muuta kuin lumoutua siitä miten hän matkaansa tekee ja miten hän sen kirjoittaa. Virginiestä voit lukea enemmän täältä.

 

Minna Maijala: Herkkä, hellä hehkuvainen – Minna Canth (2014)

Jos Minna Maijalan pari vuotta sitten ilmestynyt Canth-elämäkerta on vielä lukematta, siihenkin voisi tarttua vaikka näinä kesäisinä päivinä... Elämäkerta näyttää paitsi yhteiskunnallisesti ja psykologisesti tarkkanäköisen myös herkän, hellän ja hehkuvaisen taiteilijattaren ja laajentaa sitä kuvaa, jota aikaisemmat elämäkerrat ovat Minnasta tarjoilleet. Minna oli vääryyksien näyttäjä, mutta myös paljon muuta. Ihana, inspiroiva Minna! Kirjoitukseni tästä hienosta teoksesta oli Kamarini ensimmäisiä.

Agneta Rahikainen: Edith – runoilijan elämä ja myytti (2014)

Tämä teos oli ja on itselleni sekä kiehtova että vaikea, koska minulla (kuten varmasti kaikilla muillakin Edithin runoihin syvästi ihastuneilla) on oma Edithini, jonka näen ja ymmärrän omalla tavallani. Suosittelen teosta kuitenkin lämpimästi, sillä samanaikaisesti kiehtova ja vaikea teos voi olla hyvinkin antoisa kokemus... Teos sopii oikein hyvin paitsi Edithin ihailijoille ja ihailijattarille, myös kaikille yleisemmin kirjailija/runoilija/taiteilijaelämäkerroista kiinnostuneille – ja myös sinne riippukeinuun. Tämä (kuten Maijalan Canth-teos tuossa yllä) saattaa herättää hyvinkin monia ajatuksia ja antoisaa mielensisäistä keskustelua siitä, miten ihmisen elämä voidaan tulkita ja kertoa. Edith-fanin vuodatus löytyy täältä.

Virginia Woolf: Oma huone (1929)

Ja oi kyllä, tämä Virginia Woolfin klassikkoteos sopii jokaiselle, joka on kiinnostunut siitä mitä kirjoittamisen mahdollisuus edellyttää: voidakseen kirjoittaa jokaisella naisella (ja yksilöllä ylipäätään) on oltava omaa rahaa ja omaa tilaa ja vapautta olla oma itsensä. Woolfin ”oma huone” on sekä todellinen että metaforinen tila, jonka jokainen kirjoittaja sukupuolestaan riippumatta tarvitsee. Woolf puhuu myös sen puolesta, että kirjoittajan on oltava rehellinen itselleen, kirjoitettava juuri siten kuin haluaa kirjoittaa, ketään kumartelematta, ja muistuttaa, että [n]iin kauan kuin kirjoitat sitä mitä haluat kirjoittaa, vain se merkitsee jotain; eikä kukaan voi sanoa, merkitseekö se vuosien ajan vai vain muutaman tunnin. Tästä tärkeästä teoksesta voit lukea lisää täältä.

 Albert Edelfelt: Kesä, 1883.

Sara Kokkonen: Kapina ja kaipuu – Kultaiset tyttökirjaklassikot (2015)

Louisa May Alcottin ihanat Pikku naiset, Lucy Maud Montgomeryn hurmaavat ja rakkaat Annat ja Runotytöt, Laura Ingalls Wilderin ihastuttava Pieni talo preerialla, Merri Vikin hupaisan hauskat Lotat... Jos olet kasvanut tyttökirjojen ihanissa maailmoissa astellen, tämä teos sopii riippukeinuusi kerrassaan täydellisesti! Kapina ja kaipuu tarjoaa sekä kiehtovaa elämäkertatietoa näistä ihanista kirjailijattarista että lukijoiden kokemuksia heidän rakkaista luomuksistaan. Eniten pidän siitä, että teos näyttää miten nämä sielunsisaret voivat olla meille kaikille ikiomia ja silti meidän kaikkien yhteisiä. Lisää teoksesta täällä.

 

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (2013)

Mia Kankimäen matkasta tuhat vuotta sitten eläneen japanilaisen hovinaisen maailmaan muotoutuu kerta kaikkiaan valloittava kirja, joka vähät välittää genrekaavoista ja rakentuu omalla tavallaan tietoa, omakohtaisuutta ja aina niin innoittavaa uskallusta juuri sopivasti yhdistellen. Tämä teos tarjoaa varmasti antoisan matkan monenlaisille lukijoille, ja niinpä suosittelen teosta sydämellisesti kaikille niille, jotka innostuvat Japanista, historiasta, kirjallisuudentutkimuksesta, ylipäätään tutkimuksesta, tarinoista, omakohtaisuudesta ja/tai uskalluksesta tehdä toisin ja itselle oikein. Varaa matkaevääksi myös runsaasti hyvää teetä :) Täällä on teoksesta muutama sanaa lisää.

Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi – muistiinpanoja masennuksesta (2016)

Keväällä ilmestynyt Keskivaikea vuosi oli ensimmäinen teos, jonka Pauliina Vanhatalolta luin, mutta ei todellakaan viimeinen: masennusmuistiinpanot käynnistivät minussa Vanhatalo-vyöryn, jonka myötä luin häneltä kevään mittaan myös useamman kaunokirjallisen teoksen. Keskivaikea vuosi on hieno ja tärkeä puheenvuoro masennuksesta, mutta myös introversiosta ja ihan vain omana itsenä olemisesta, sellaisena kuin on. Aiheestaan huolimatta teos ei ole ollenkaan masentava vaan ennen kaikkea ihastuttava – rohkea, rehellinen, ihmisyydentäyteinen ja -tuntuinen – ja siksi suosittelen sitä lämpimästi myös sinne riippukeinuun. Tästä hienosta teoksesta voit lukea myös täältä.   

Kirsi Vainio-Korhonen ja Anu Lahtinen: Lemmen ilot ja sydämen salat – suomalaisen rakkauden historiaa (2015)

Ja vielä sokerina pohjalla: Oletko kenties kiinnostunut rakkaudesta ja rakkauden historiasta? Menneiden vuosisatojen rakkaustarinoista? Siitä, perustuiko avioliitto entisinäkin aikoina myös johon muuhun kuin vain sukujen keskinäisiin sopimuksiin? Siitäkin, mitä mieltä 1700-luvun tiedemiehet olivat haluttomista naisista ja saman ajan säädylliset naiset alushousuista? Jos, niin Lemmen ilot ja sydämen salat sopii riippukeinuusi kuin mansikka makeanraikkaaseen kesäkakkuun. Kirsi Vainio-Korhosen ja Anu Lahtisen teos suomalaisen rakkauden historiasta on kerrassaan mainio ja mukavalukuinen aikamatka lemmen iloihin ja sydämen saloihin. Lisää teoksesta voit lukea täältä.

(Ja jos nyt jotenkin näyttää siltä, että tässä oli enemmän kuin kaksitoista kirjaa, niin se johtuu joko siitä, että kirjat laskeneella oli vain lyhyt matikka tai sitten siitä, että valitseminen ja etenkin poisvalitseminen on hänelle toisinaan kovin vaikeaa :))

Tähän haasteeseen voivat kaikki halukkaat tarttua Katveita -blogissa, mutta esittäisin myös oman vienon pyyntöni, että Omppu, Kaisa Reetta, Paula ja Jaana listaisivat omia riippukeinutietokirjojaan, jos sopiva hetki sattuu kohdalle osumaan... Lämpimästi kannustan myös kaikkia muita haasteen nappaamaan :)

*********

Kuvat Wikimedia Commons.

Blogger Recognition Award

Katriina blogista Unelmien aika ojensi minulle
Blogger Recognition Award -palkintohaasteen.
Lämmin kiitos Katriinalle!

Ohjeet palkinnonsaajalle:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.

2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen.

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi.

Niin. Kuinka aloitin bloggaamisen? No, minähän olen tunnetusti vähän vanhanaikainen, joten bloggaamisen aloittaminen oli melkoinen myönnytys nykyajalle (ja hyvä niin, blogin verran sopii minunkin aikaani seurata). Olin kuitenkin jo aiemmin leikitellyt ajatuksella, että ryhtyisin kirjoittamaan jonkinlaista pohdiskelublogia tästä melko hullunmyllyisestä maailmanmenosta, jossa raha ratkaisee ja ihminen ja luonto räpiköivät markkinavoimien keskellä miten kykenevät. Sellaista ei sitten kuitenkaan syntynyt, vaan syntyi tämä, Kirjojen kamari. Syntyi, vaikka kyllä vähän ujostutti.

Kamari syntyi kaiketi kaipuusta löytää paikka, jossa voisin kirjoittaa kirjoista ja vähän kirjoittamisestakin. Ehkä halusin myös kokeilla, millainen kirjoista kirjoittaja nyt olisin. Ja ehkä kokeilen sitä samaa edelleen. Kirjoittaminen on jatkuvaa etsimistä, monella tavalla. Itsen, ihmisen, elämän, maailman, ymmärryksen etsimistä. Niin kuin lukeminenkin. Siksi kai ne sopivat niin hyvin yhteen.

Ja miten ohjeistaisin aloittelevaa bloggaajaa? Ei minusta taida tähän suuria viisauksia irrota, aika aloitteleva kun olen vielä itsekin: kamarini täytti hiljattain vasta kaksi vuotta. Mutta ehkäpä silti sanoisin, että aloita rohkeasti ja lähde etsimään omaa tapaasi kirjoittaa. Niin me kaikki teemme, etsimme. Kukaan ei aloita valmiina, vaan blogi muotoutuu ajan kanssa. Muista myös, että blogi on julkista kirjoittamista ja aseta omat rajasi: mieti, haluatko kirjoittaa omalla nimelläsi vai nimimerkillä ja mitä haluat itsestäsi kertoa. Rajojen asettaminen ei merkitse sitä, etteikö voisi olla oma itsensä ja kirjoittaa sydämellä. Parhaimmillaan blogistasi tulee juuri sinunnäköisesi ja se antaa sinulle paljon, ehkä jopa avaa kokonaan uusia näkymiä. Minulle kamarini on rakas kirjoittamisen paikka, vaikka se joskus tuntuukin myös aikavarkaalta, ja juuri ne ihmiset, jotka täällä viivähtelevät, ovat aina yhtä ihana ilo. 

Rikon nyt sääntöjä sen verran, että haastan vuorostani vain viisi bloggaajaa, niin haasteelle jää enemmän tilaa kulkea. Ja mahdollinen tupla-tripla-triljardius-haastaminen olkoon vain hupaisaa eli ei muuta kuin hekottelemaan jos tämäkin haaste on jo kohdalle tullut...

Ojennan palkinnon ja haasteen vuorostani seuraaville bloggaajille:

Kaisa Reetta

Lumiomenan kaimani

Omppu

Pearl Clover
Sara

Tietokirjahaaste

Lukumato haastoi minut jo aikaa sitten esittelemään kiinnostavaa tietokirjallisuutta ja internetin tietosivustoja, ja nyt – lopultakin – vastaan tähän tärkeään ja hienoon haasteeseen. Kiitos Lukumadolle haasteesta ja pahoittelut vastaamisen venymisestä.

Lukumadon ohjeita lainaten tietokirjahaaste kuuluu näin:

Tässä haasteessa tuodaan esille tietokirjallisuutta ja tietoa.

Ohjeet:

- Valitse viisi tietokirjaa (joita et ole vielä esitellyt blogissasi) ja viisi nettisivua, joiden tiedon laatu on ansiokasta ja esittele ne lyhyesti blogissasi.

- Kielen tulee sekä kirjoissa että nettisivuissa olla jokin pohjoismaisista kielistä - siis tanskaksi, norjaksi, islanniksi, suomeksi, ruotsiksi, fääriksi, grönlanniksi, saameiksi, kveeniksi, meänkielellä jne

- Tietokirjat ovat niitä, joiden perässä mitä todennäköisimmin on laaja lähdeluettelo.

- Aikaisempi kirjoitukseni tietokirjoista. Siitä voi katsoa mitä ei ainakaan lasketa tietokirjaksi.

- Haasta mukaan vähintään kolme blogia jakamaan tietoa eteenpäin.

Päätin heti haasteen saatuani, että vastaan tähän omalla kohdallani vain kirjallisuuden osalta, sillä vaikka nettiäkin toki käytän, olen kuitenkin enemmän kirjaihminen. Niinpä esittelen vain viisi tietokirjaa, joita mielelläni suosittelen muillekin aiheista kiinnostuneille.

Niin kuin kaikki tiedämme, tietokirjallisuutta on tietenkin hyvin monenlaista ja monelta alalta. Omaankin lukurepertuaariini mahtuu hyvinkin erilaisia tietokirjoja, mutta aikani asiaa pyöriteltyäni päätin tässä omassa viisikossani pitäytyä kirjallisuutta käsittelevissä kirjoissa – ihan jo siksi, että rajaus helpottaa kirjojen valintaa. Tässäpä siis viisi minua inspiroivaa tietokirjaa:

Yrjö Varpio (toim.): Suomen kirjallisuushistoria 1-3. SKS, 1999. Tämä on oikeastaan kolmen kirjan sarja, mutta sopii kokonaisuutena myös niputettavaksi yhteen. Hehkutan kuitenkin eniten osaa kaksi, Järkiuskosta vaistojen kapinaan, jota itse olen eniten lukenut ja töhrinyt koristellut alleviivauksilla ym. merkinnöillä (kiitos taannoinen SKS:n kesäale, josta nämä sai omaksi sopuisaan hintaan). Osa sisältää vuodet 1800-luvun lopun realismista 1930-luvulle ja sisältää siis laajalla skaalalla oman suosikkiajanjaksoni, 1800- ja 1900-lukujen taitteen. Tietenkään en ole lukenut teosta kokonaan, koko sarjasta puhumattakaan, mutta eihän sellainen ole tarkoituskaan: tällaista opusta (ja opussarjaa) luetaan sieltä mistä milloinkin tahdotaan tai on tarpeen.

Maarit Leskelä-Kärki, Kukku Melkas ja Ritva Hapuli (toim.): Aino Kallas. Tulkintoja elämästä ja tuotannosta. BTJ, 2009. Tämä on useiden asiantuntevien Kallas-tutkijoiden yhteistyönä syntynyt teos, jossa käsitellään Aino Kallaksen monipuolista ja -lajista tuotantoa ja kerrotaan myös hänen elämästään. Teos on paitsi sisällöltään antoisa myös hyvin mukavalukuinen. Lisäplussaa annan valokuvista.

Kukku Melkas: Historia, halu ja tiedon käärme Aino Kallaksen tuotannossa. SKS, 2006. Melkaksen väitöskirja osoittaa ihanasti ja inspiroivasti, että Kallaksen tuotantoa ei ole tutkittu tyhjiin ja esittää hänen teoksistaan, erityisesti 1920-luvun Surmaava Eros -trilogiasta, monia uusia oivalluksia ja tulkintoja. Teosta lukiessa tulee yleisemminkin hyvä ja onnellinen olo siitä, että aikojen takainen kirjallisuus on edelleen myös tutkijoita innoittavaa.

Kati Launis: Kerrotut naiset. Suomen ensimmäiset naisten kirjoittamat romaanit naiseuden määrittelijöinä. SKS, 2005. Launiksen väitöskirja nostaa puolestaan esille varhaisia naiskirjailijoitamme 1800-luvun puolivälin tienoilta, ennen Minna Canthia. Mukana ovat Charlotta Falkman, Wendla Randelin, Fredrika Runeberg, Marie Linder ja Fredrika Wilhelmina Carstens. Tämä kannattaa lukea, jos on kiinnostunut kirjallisuushistorian varjoon jääneistä naisista ja siitä, miten 1800-luvun naiset naisen teoksissaan esittivät. Samalla saattaa löytää uutta kiinnostavaa luettavaa. Nämä naiset kirjoittivat teoksensa ruotsiksi, mutta viime aikoina jokunen heidän teoksistaan on onneksi suomennettukin. Fredrika Runeberg taisi olla pitkään ainoa, jonka tuotantoa oli saatavilla suomeksi.

Saija Isomaa ja Riikka Rossi (toim.): Kirjallisuuden naiset. Naisten esityksiä 1840-luvulta 2000-luvulle. SKS, 2013. Hieno ja monipuolinen artikkelikokoelma, josta olen itse toistaiseksi lukenut lähinnä 1800-luvun ja vuosisadanvaihteen kirjallisuutta käsitteleviä artikkeleita, mutta jossa matkataan aina oman aikamme kirjallisuuteen asti. Artikkeleissa käsitellään muun muassa 1800-luvun avionrikkojanaisia, Maria Jotunin naiskuvia, L. Onervan Mirdjaa ja Aino Kallaksen Sudenmorsianta. Suosittelen lämpimästi, jos olet kiinnostunut kirjallisuuden naiskuvista.

Bonuksena ja nettisivujen puuttumista kompensoidakseni mainitsen vielä

Yrjö Hosiaisluoman Kirjallisuuden sanakirjan. WSOY, 2003. 1734 hakusanaa sisältävä opus tarjoaa kurkistuksen moniin kirjallisuuskäsitteisiin ja myös lähteistöä jatkoaskeleita varten. Ainakin minulla horjuu toisinaan käsite jos toinenkin, mutta olisi kiva edes muutamia kuitenkin hallita. Yrjö tarjoilee asiaan mukavasti ensiapua. Ja juu, en ikinä tule hallitsemaan teoksen koko sisältöä, tuskin edes murto-osaa, mutta eihän sentään tarvitsekaan :)

(Oho, jopas sattui, listaani voi näköjään lukea myös jonkinlaisena SKS:n mainoksena, vain kaksi teosta oli muilta kustantajilta. Mainittakoon, että kyseessä on sattuma, joka toisaalta kertonee omien intressieni ja SKS:n valikoimien yhteensopivuudesta ;))

Ketkähän kaikki tämän haasteen ovat jo saaneet? Luultavasti olen tästäkin ihan pihalla. Taidankin tehdä nyt niin, että ojennan haasteen vapaasti niille, jotka siihen tahtovat tarttua ja osallistua tietokirjallisuuden ansaittuun esiinnostelemiseen.

Unpopular bookish opinions -haaste

Oletan, että kuvan kirjat 

(mm. Anna Karenina sekä Jane Austenin ja Brontën sisarusten teoksia) 

eivät ole kovin suuressa epäsuosiossa ;)

Omppu haastoi minut vastailemaan kysymyksiin, joissa ollaan eri mieltä siitä mitkä kirjat ovat hyviä. Sanon heti, että tämä on varmasti haastavin haaste, jonka olen saanut. Siksi myös teen tämän heti ja nopeasti ja vatkaamatta, siten kuin vastaukset ensi ajatuksissa syntyvät. Niin niin, tietenkään en pidä kaikenlaisista kirjoista, mutta en myöskään pidä kirjojen julkisesta moittimisesta. Vieläkin on paha mieli niistä parista kirjasta, joista olen kamarissani kirjoittanut jotakin poikkipuolista. Minusta on paljon mukavampaa hehkuttaa ja hurmioitua. Se ei ole koko totuus minun ja kirjallisuuden välisestä suhteesta, mutta se on se puoli totuudesta jota mieluummin vaalin. Olen myös oppinut aika hyväksi siinä, että luen lähinnä sellaista mikä puhuttelee ja innoittaa juuri minua. Mutta, koetetaan :)

Haasteen säännöt ovat nämä:

1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.

2. Vastaa haasteen kysymyksiin.

3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.

4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nimi.

1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et.

En yksilöi. Sanon tähän vain, että kirjallisuus on minulle hyvin paljon myös sanojen estetiikkaa, enkä siksi halua lukea esimerkiksi itsetarkoituksellisen alatyylisesti kirjoitettuja teoksia. Yksi paska toimii toisinaan hyvänä tehokeinona, mutta se riittää. Ja sanonpa nyt tässä kohtaa senkin, että olen taas viime aikoina pohtinut kysymystä kirjallisuuden funktioista ja siitä, millaisena kirjallisuuden tulee maailma näyttää. En väitä, että oma näkemykseni olisi ainoa oikea, mutta se on oikea minulle: en halua kirjallisuudelta rumuutta. On eri asia näyttää maailman vääryys ja epäkohdat ja ihmiselämän kipuilut ja retostella niillä.

2. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.

Ei kai sellaista olekaan? Tuskin olen maailman napa tässä(kään) asiassa? Ehkä olen kuitenkin jonkinlaisessa vähemmistössä sen suhteen, että luen mielelläni kirjavanhuksia, joita toisinaan pitää kaivella kirjaston varastoista. Patsastalen siis vanhan kirjallisuuden vaalijana ja puolestapuhujana. Mitä ikinä se minusta kertoneekaan, koen vanhan kirjallisuuden itselleni erityisen läheiseksi, vaikka luenkin myös uutta.

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut.

Voi Scarlett, Scarlett! Oliko pakko roikkua sokeasti Ashleyssä??? Rhett oli sinulle se oikea. Niin niin, tietenkin tarinan piti päättyä juuri niin. Onneksi Tuulen viemäällä on kuitenkin sillä tavalla avoin loppu, että olen aina saanut olla sitä mieltä että lopulta keksit sen keinon, jolla sait hänet takaisin, ja elitte elämänne onnellisina loppuun asti. Ja juu, jatko-osakin tarinallenne kirjoitettiin, mutta olisin ollut omaa mieltäni joka tapauksessa. Silti kyynelehdin joka kerta kun Rhett lähtee ja sinä jäät. Mutta oho, eihän tämä nyt ollutkaan tähän kunnollinen vastaus kun eihän Scarlett oikeastaan päätynyt yhteen kenenkään kanssa vaan jäi portaille itkemään. No, menköön. Kolmiodraaman syytä se kuitenkin oli.

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.

Tämä on helppo: minulta on aina puuttunut se dekkarimutteri. En myöskään koe tästä minkäänlaista syyllisyyttä tai huonoutta, koska dekkarien ystäviä riittää. Mielipiteeni ei myöskään ole minkäänlainen vastalause kyseistä genreä kohtaan, se ei vaan ole se minun juttuni. Dekkarimutterin ohella minulta puuttuu myös kauhumutteri ja saa puuttuakin (vaikka pääni varmaan näyttäytyykin jo aika hölskyvänä). En kerta kaikkiaan uskalla lukea mitään kamalaa, koska mielikuvitukseni on aivan liian hyvä ja muistini liian pitkä, mikä väistämättä merkitsee vakavaa traumatisoitumisen vaaraa.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.

Hmm. Taidan olla tylsä. Minulla ei ole mitään sanottavaa. Rakastan niitä joita rakastan ja pidän niistä joista pidän, muut taitavat olla niin yhdentekeviä, etteivät yllä edes tajuntaan. Ei ihan totta tule mieleen ketään. Paitsi örkit, ja luulen kyllä ettei niitä rakasta monikaan.

6. Kirjailija josta monet pitävät, mutta sinä et.

Johan nyt on hankalaa. Vaikka en pidäkään esim. dekkareista, en halua sanoa etten pidä dekkareiden kirjoittajista. Sehän on aivan eri asia: en voi sanoa etten pidä ihmisestä vaikka en koe omakseni sitä lajia jota hän kirjoittaa. Sitä paitsi en tunne yhtäkään. Tietysti tässä tarkoitetaan lähinnä kirjailijan tapaa kirjoittaa, mutta saivartelen tahallani. Enkä vastaa mitään.

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.

No, onhan näitä. Ensimmäiseksi tulee mieleen Fifty Shades of Grey. Kaipa sen voi suosituksi tulkita, vaikka ei ehkä täällä blogimaailmassa. Ei kiinnosta yhtään.

8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty elokuva.

Taas on pää täynnä tyhjää. En osaa vastata. Ehkä tämä johtuu siitäkin, että katson aika vähän elokuvia. Jotakin lörpötelläkseni sanon muina naisina, että esim. Anna-kirjoista ja Ylpeydestä ja ennakkoluulosta tehdyt tv-sarjat ovat muuten kerta kaikkiaan ihania ja ainakin minulle yhtä rakkaita kuin itse kirjat. [Ja edit: tietenkin myös Tuulen viemää -elokuva kulkee sydämessäni yhtä armaana kuin kirjakin.]

 *****

Koska olen viime aikoina ehtinyt seurailla blogimaailmaa hyvin heikosti, olen ihan pihalla sen suhteen, ketkä tämän haasteen ovat jo saaneet.
Haastan nyt kuitenkin vuorostani:

Kaisa Reetan

Ainon ja

Pearl Cloverin

 Kiitos Ompulle haasteesta! Taputtelen itseäni sen kunniaksi että sain vastaukset kasaan ja nyt menen kipin kapin päivän muihin puuhiin :)

Sieluni hymyt -haaste

Kulunut viikko on ollut huonojen uutisten viikko. Samalla se on kuitenkin ollut – ja on – myös pääsiäisen ja kevään ja ilon ja toivon viikko. Onneksi niin.

Ilo ja toivo ovat asioita, joista minusta on tärkeää pitää kiinni. Vaikka maailma ympärillämme on niin usein arvaamaton ja paha, siinä on myös paljon hyvää ja kaunista ja vaalimisen arvoista. Ajattelen, että kyky iloita ylläpitää maailman hyvää ja että toivo kantaa mukanaan myös lupausta paremmasta. 

Ihanasti sattui niin, että sain juuri tähän pääsiäisen aikaan pohdiskeltavakseni myös ihastuttavan, onnenhehkuisen haasteen: Pearl Clover blogista Iltatähden syttyessä haastoi minut listaamaan niitä pieniä ja suuria asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Idean tähän listaamiseen hän oli saanut yhdessä ystävänsä kanssa, ja lopulta siitä oli syntynyt haaste nimeltä Sieluni hymyt. Haaste kuuluu näin:

Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen.

Kirjoita siis niin viisi kuin sataviisi asiaa – ainahan näitä voi lisäillä jälkikäteen – ja laita vaikka huoneesi seinälle. :)

Pearl Clover oli juuri pari päivää sitten kommentoinut myös edellistä kirjoitustani sanoen: ”Minäkin toivon, että hyvä kestäisi ja voittaisi lopulta pahan <3 Ehkä se jonakin päivänä onnistuu. Mutta ainakin voi itse vaikuttaa siihen omilla teoillaan ja tuoda maailmaan lisää hyvyyttä, ehkä saada hiukan pahuutta katoamaan.” Ajattelin tätä kommenttia lukiessani, että juuri tällaisissa ihanissa, viisaissa nuorissa on toivo maailmamme paremmasta tulevaisuudesta. Ja jotenkin tämä ihana haastekin lämmitti aika lailla juuri tämän viikon huonojen uutisten jälkeen: vaikka maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa, siinä on myös valtavan paljon pientä ja suurta onnea ja myös ihmisiä, jotka sen huomaavat.

On aika ihanaa huomata sekin, että kun istahtaa hetkeksi ja antaa ajatusten virrata vapaasti onnen suuntaan, 105 onnellista asiaa tulee mieleen hyvin nopeasti ja vaivattomasti. Taitaa kyllä olla niinkin, että myös onni on asia, johon toiset uskovat ja toiset eivät. Toisille se taitaa myös olla lähinnä jotakin, joka odottaa jossakin toisaalla. Tai jotakin, joka on vain toiveikas harha, joka saa ihmisen juoksemaan turhien unikuvien perässä. No, minä taidan olla niitä jotka uskovat myös onneen. Sellaiseen, joka on sekä tässä ja nyt että myös menneessä ja tulevassa. Sellaiseen, joka on sekä pientä että suurta. Joka on sekä todellisuutta että unelmia. Joka on sekä ihmisessä itsessään että maailmassa hänen ympärillään, sittenkin. Sellaiseen, jota ei voi ostaa mutta joka tulee omaksemme hyvin auliisti, jos vain huomaamme siihen tarttua.

Tänään, lankalauantaina, minut tekevät onnelliseksi muun muassa seuraavat 105 asiaa:

1. Se, että saan olla äiti.

2. Se, että saan olla vaimo.

3. Se, että saan olla tytär.

4. Se, että minulla on tytär.

5. Se, että minulla on poika.

6. Se, että minulla on ihana mies.

7. Se, että ihana mieheni on myös ihana isi.

8. Se, että saan olla minä.

9. Se, että minussa elää sukupolvien perintö.

10. Se, että minussa elää ehkä myös ripaus tulevaa.

11. Se, että saan kirjoittaa.

12. Se, että aina on mahdollista oppia uutta.

13. Se, että tulevaisuus on monia hyviä mahdollisuuksia täynnä.

14. Se, että kaikesta kipuilustani ja maailmantuskasta huolimatta kykenen olemaan myös idealistinen optimisti.

15. Se, että oma nykyisyyteni on hyvä juuri tällaisena kuin se on.

16. Se, että oma menneisyyteni on hyvä juuri sellaisena kuin se on.

17. Se, että hyllyssäni on kirjoja, joihin haluan palata aina uudelleen.

18. Se, että hyllyssäni on kirjoja, joita en ole lukenut vielä koskaan.

19. Se, että minulla on sanoja.

20. Se, että minulla on vanhempani.

21. Se, että minulla on kaikki sisarukseni.

22. Se, että minulla on rakkaat ystäväni.

23. Se, että rakkaat läheiseni ovat juuri sellaisia kuin ovat – ja että he ovat.

24. Se, että maailmassa on ihan oikeita hyviä haltiattaria.

25. Se, että minulla on muistoni.

26. Se, että minulla on päiväkirja.

27. Se, että minulla on tyhjiä vihkoja ja muistikirjoja.

28. Se, että minulla on vihkoja ja muistikirjoja, joihin on kirjoitettu.

29. Se, että toisinaan saan kaunista palautetta.

30. Se, että toisinaan saan myös rakentavaa palautetta, joka auttaa sekä kehittymään että huomaamaan omia vahvuuksia.

31. Kirjat, jotka avartavat maailmaa.

32. Kirjat, jotka omalla olemassaolollaan osoittavat, että monenlainen kirjoittaminen on hyvää ja mahdollista.

33. Lääkärit, jotka kykenevät parantamaan.

34. Ihmiset, jotka ovat oikealla alalla.

35. Unelmat.

36. Pöydillä kukkivat tulppaanit ja helmililjat.

37. Lasteni viisaat sanat, jotka osoittavat että he osaavat arvostaa hyvää ja ajatella itsenäisesti.

38. Se, että minulla on ollut aikaa.

39. Se, että ystävien kanssa maailma parantuu, ainakin hetkeksi.

40. Se, että meillä on vuodenajat.

41. Se, että minussa tuulee kesä mummun laiturilla ja varpaissani liplattaa järven sininen vesi.

42. Se, että minussa keinuu mummon keinutuoli ja kirjat joita siinä luen.

43. Se, että olen juuri lukenut Pauliina Vanhatalon rohkean teoksen Keskivaikea vuosi.

44. Se, että minulla on kauniita postikortteja.

45. Se, että sain tämän ihanan haasteen, joka niin hyvin sopii pääsiäisenaikaiseen mietiskelyyn.

46. Se, että on olemassa ihmisiä, jotka kykenevät näkemään myös muita totuuksia kuin omansa.

47. Se, että on olemassa ihmisiä, joilla on rohkeutta puolustaa hyvää ja vastustaa pahaa.

48. Nuoret, jotka näkevät maailmassa kauneutta ja uskovat hyvän voimaan.

49. Se, että työpöytäni on juuri nyt melko siisti.

50. Se, että minulla on suklaakätkö, josta pääsiäispupu löytää piilotettavaa.

51. Se, että peiliin katsominen on loppujen lopuksi aika mukavaa.

52. Se, että saan rakastaa ja että minua rakastetaan.

53. Se, että elämä opettaa, ihan oikeasti, eikä aina vain kyyniseksi.

54. Se, että on yhä enemmän ihmisiä joilla on halua elää kohtuullisemmin ja kyseenalaistaa kulutuskeskeinen elämäntapa.

55. Se, että minulla on monta alkua ja aihelmaa, joista saattaa kasvaa kirja, ainakin minulle.

56. Se, että toisinaan uskallan.

57. Se, että tiedän etten tiedä ja että osaan sen toisinaan myös sanoa.

58. Se, että lähelläni on ihmisiä, jotka tietävät ja osaavat sen myös.

59. Se, että olen onnellinen keväästä.

60. Se, että saimme kummitytön askarteleman hienon pääsiäiskortin.

61. Se, että minulla on hyvä valikoima hyvää teetä.

62. Se, että minulla on koti.

63. Se, että minulla on rakkautta.

64. Se, että minulla lämmintä.

65. Se, että minulla on ruokaa joka päivä.

66. Se, että on ihmisiä, joille olen tärkeä.

67. Se, että minussa on kerroksia.

68. Se, että saan suukkoja ja halauksia joka päivä.

69. Se, että minua rakastetaan sellaisena kuin olen.

70. Se, että saan kävellä.

71. Se, että minun ei tarvitse olla valmis.

72. Se, että osaan neuloa villasukkia ja että ne, jotka niitä saavat, ilahtuvat.

73. Se, että minussa on hymyä.

74. Se, että toisinaan kaduilla tulee vastaan ihmisiä, jotka hymyilevät omille ajatuksilleen, vastaantulijalle tai maailmalle.

75. Se, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät teeskentele olevansa jotakin muuta kuin ovat.

76. Se, että on ihmisiä joissa on lämpöä.

77. Se, että puheessani kuuluu vielä entisten kotiseutujen paino.

78. Se, että siskoni kävi kylässä.

79. Se, että lapseni osaavat kysyä ja keskustella.

80. Se, että lapseni osaavat ottaa huomioon myös toisten ihmisten tunteet ja ajatukset.

81. Se, että maailmassa on toimeliaita ihmisiä, jotka saavat asioita aikaiseksi.

82. Se, että lapsillani on ystäviä, pieniä ja isoja.

83. Se, että kun katselen ympärilleni, näen kauneutta.

84. Se, että lähelläni on ihmisiä, joissa on valoa vaikeuksista huolimatta.

85. Se, että maailmassa on pyyteettömiä ja hyväsydämisiä ihmisiä.

86. Se, että on ihmisiä jotka kykenevät kohtaamaan toisensa tasavertaisina.

87. Se, että on ihmisiä jotka ovat valmiita antamaan omastaan niille joilla on vähemmän.

88. Se, että on ihmisiä jotka ymmärtävät että herkkyys ei ole vika vaan voimavara.

89. Se, että parempi tulevaisuus ei ole mahdoton vaan mahdollinen.

90. Se, että on ihmisiä, joissa pyrkimys hyvään voittaa omaneduntavoittelun.

91. Se, että on ihmisiä, jotka osaavat kiittää toisia.

92. Se, että on ihmisiä jotka tavoittelevat hyvää niin hyvin kuin voivat ja antavat itselleen anteeksi, etteivät voi pelastaa koko maailmaa.

93. Se, että pääsiäisenä saa olla aamuhidas eikä kenelläkään ole kiire.

94. Se, että maailmassa on ihmisiä, joiden kanssa tuntee yhteenkuuluvuutta.

95. Se, että myös tänään minulla on aikaa tärkeille asioille.

96. Se, että ihminen saa kertoa oman kertomuksensa sellaisena kuin se hänelle on.

97. Se, että ympärilläni on valokuvia rakkaista ihmisistä.

98. Se, että minulla on mummun pihalta vuosia sitten löytynyt neliapila ja näen sen myös nyt.

99. Se, että minua odottaa ihan ikioma Mignon-muna.

100. Se, että minulla on hiljaisuutta.

101. Se, että minulla on naurua.

102. Se, että maailmassa on erilaisia ihmisiä jotka osaavat erilaisia asioita ja mahdollistavat sen, että maailma toimii ja että siitä voi vielä joskus tulla myös paljon parempi.

103. Se, että saan jatkaa tätä matkaa joka on oma elämäni.

104. Se, että riitän juuri niin epätäydellisenä kuin olen.

105. Se, että ymmärrykseni siitä, että olen aika onnellinen ihminen, on taas ihanasti vahvistunut.

Tässä sitä on, minun elämäni onnea, sadanviiden ihanan onnen verran, eikä tässä ole edes kaikki. Päätin lopettaa sataanviiteen. Sellaistakin onnea on, minkä pidän itselläni, tietenkin. Aika monet niistä tärkeimmistä isoista ja pienistä onnenaiheista tässä kuitenkin on, muutamat varmaan vähän toisin sanoin useampaankin kertaan. Ihana onni, pieni ja suuri!

Tämä on niin ihana ja onnentunnetta hehkuva haaste, että toivoisin mahdollisimman monen tähän tarttuvan. Toivoisin, että saisin lukea ainakin Kaisa Reetan, Ompun, Saran, Main, Lumiomenan Katjan ja Leena Lumin listoja onnellisista asioista. Haaste on vapaasti napattavissa myös kaikille muille, ilahdun jokaisesta joka siihen tarttuu. Ja kuten Pearl Clover sanoi, onnenasioiden lukumäärä saa olla viisi tai sataviisi tai ihan mitä vaan :)

Kiitos vielä Pearl Cloverille ihanasta haasteesta!

Olette onnenlähettiläitä, sinä ja ystäväsi ♥

Toivotan tämän haastevastaukseni myötä myös
onnellista lankalauantaita ja toivorikkaita pääsiäispäiviä kaikille!

Maailma ei ole valmis, mutta vaalitaan kaikkea sitä onnea joka meillä on.