- kiitos kirjastolle -
Kissa tuli kylään.
Pieni ja siro, suippokorvainen. Sipsutti luokseni neljällä valkealla tassulla ja kiersi nurkat, jalat, teki
hetkeksi pesän. Olisin tahtonut ottaa syliin ja silittää, mutta se pysyi mieluummin hieman
etäällä, katseli vain, minä katselin takaisin. Hiljainenkin se oli, mutta jotakin se kertoi. Ja ei, se ei ollut minun mutta oli sittenkin. Mentyään
jätti jälkeensä hieman hämmennystä, ehkä ymmärrystäkin. Ajatuksia, kyllä.
Esimerkiksi:
Esimerkiksi:
Päivittäiset tekomme muodostavat
toistuessaan yhtenäisen virran,
ja nuo kovin pienet purot yhdistyvät aikanaan suureksi joeksi.
ja nuo kovin pienet purot yhdistyvät aikanaan suureksi joeksi.
Saattaa olla, että
tärkeintä on pysähtyä välillä katselemaan pieniä kissoja. Ja korentoja. Ja ehkä on niinkin, että ihminen ihan oikeasti tarvitsee jonkun josta pitää huolta. Jonkun, joka samalla herättää näkemään maailman laajemmin, tulemaan ulos omien ajatusten kuoresta. Jonkun, joka kertoo kenties senkin, että kaikkea emme voi tietää.
*****
Takashi Hiraide:
Kissavieras. Romaani, 152 s. Japaninkielinen alkuteos Neko no Kyaku, 2001. Suomentanut Raisa Porrasmaa. S & S, 2016.
Kaunis kansi ja ulkoasu: Satu Kontinen.
Kaunis kansi ja ulkoasu: Satu Kontinen.
