Kuzma Petrov-Vodkin: Anna Ahmatova, 1922.
Kuvalähde Wikimedia Commons.
Menettää sanojen tuoreus, tunteen
yksinkertaisuus –
kuin taiteilija menettäisi näkönsä,
näyttelijä äänensä ja eleensä,
kaunis nainen kauneutensa.
Vaan älä yrittää säilyttää itselläsi
lahjaa jonka taivas antoi haltuusi:
meidät on tuomittu tuhlaamaan,
ei säästämään – tiedämme.
Mene siis yksin ja paranna sokeita,
kuullaksesi epäilyn raskaalla hetkellä
oppilaitten pilkan ja vahingonilon,
väkijoukon välinpitämättömän hälyn.
Anna Ahmatova 1915,
suomennos Marja-Leena Mikkola.
**********
Runoilija: lahjallaan siunattu ja tuomittu.
