maanantai 24. marraskuuta 2014

Ihana inspiraatiohaaste!


Voi mikä ihana sunnuntai minulla oli. Sain herätä aamuun jossa yhä oli ihana valkeus ja ripaus pakkasta, ei paljon mutta juuri sen verran, että ilmassa oli tervetullutta talven tuoksua ja taikaa. Ja oi, sain mennä Tampereelle perheeni kanssa, piipahtaa Tallipihallekin ja astua Suklaapuodista ulos juuri sillä hetkellä kun satoi suuria, kauniita lumihiutaleita. Sain ostaa kirjakaupasta ihania kirjoja, sekä itselleni että lahjoiksi tonttumuorin kääröihin. Sain syödä pehmeän, pähkinäisen korvapuustin ja juoda kupillisen hyvää teetä. Ja voi, sain sanoja. Paljon kauniita, koskettavia ja hämmentäviä sanoja. Koko ihanassa päivässä tämä oli sentään ihaninta: sanojen valo ja lämpö.




Sanat ovat toisinaan
kuin sydämenmuotoinen kynttilä:
yhtä kauniita, yhtä lämpimiä.


Tuntui, että olen sanaton. Kesti aikansa keräillä tuo ihana lahja, kyetä vastaamaan sen antajille. Olen yhä edelleen hyvin hämmentynyt: minun pieni, vasta menneen kesän kynnyksellä syntynyt kamarini on saanut ilon ja ihmeen ja kunnian tulla valituksi kolmen suuresti arvostamani kirjallisuudenystävän innoittajaksi. Viime viikolla näin Leena Lumin blogissa tämän ihanan, ihanan haasteen, jonka joku lämminsydäminen, kauniiden sanojen voimaa ymmärtävä ihminen on jossakin keksinyt laittaa liikkeelle: haasteen, jonka tarkoituksena on nimetä kolme itseä inspiroivaa blogia, joihin haaste samalla siirtyy. Leena oli valinnut juuri sellaiset blogit, joista minullakin olisi ollut kauniita sanoja sanottavana... Ja voi, nyt tämä tulikin sitten minulle. Sekä Kaisa Reetta, Omppu että Valkoinen Kirahvi antoivat minulle tämän sunnuntain ihanan sanalahjan. Niin, todellakin: Kaisa Reetta, Omppu ja Valkoinen Kirahvi, joiden omat kirjoitukset ovat koko lapsenkenkäisen mutta sitäkin innostuneemman askellukseni ajan olleet omia inspiroijiani ja ihastukseni kohteita.


Haastetta ei voine takaisin tuupata, mutta mikään ei estä vastaamasta kiitoksiin. 
Siispä haluan ensin osoittaa sanani näille ihanille haastajilleni:


Kaisa Reetassa on sydämellisyyttä ja viisautta, metsien henkeä ja sivistyksen kauneutta. Hän kirjoittaa kauniisti, hienosti ja syvällisesti ja ymmärtää hitauden pehmeän lempeyden. Kaisa Reetan kirjoitukset ovat tosin hankalia siksi, että ne saavat lukupinoni keikkumaan, vaikka kuinka koetan pitää sen kohtuullisena... Hänen kirjoituksensa näyttävät kaikki uudet maailmat niin kiehtovina, että väistämättä tuntee jäävänsä paitsi jostakin hienosta ja tärkeästä, ellei niihin astu. Kaisa Reetan kommentit ovat nekin aina yhtä ihania ja iloitsen siitä, että hän jaksaa lukea ja kommentoida minunkin tursuilevia kirjoituksiani. Kaisa Reetta, sinä olet blogimaailman ihanin ja lämpimin sydän, joka jaat ympärillesi lämpöä ja kauniita ajatuksia, kiitos sinulle siitä <3

Ja voi, Omppu! Ompun blogista huokuu aina niin ihana, hurmaavan kuriton älykkyys. Omppu ei mairittele vaan sanoo mitä tahtoo. Ja kyllä, jokainen Ompun kirjoitus on taidetta, usein riemukkaan revittelevää ja kokeilevaa. Omppu lukee laadukasta ja älykästä kirjallisuutta, ja viihdyn hänen kirjoituksissaan poikkeuksetta, kuten hän toivoakseni tietääkin. Luultavaa on, että en tule lukemaan likimainkaan kaikkia niitä kirjoja joista hän blogissaan kirjoittaa, mutta tämä ei olekaan asian ydin. Ja toisaalta, Omppu jos kuka innoittaa minut varmasti tarttumaan sellaisiinkin kirjoihin, joita en ehkä muuten olisi tohtinut kohdata... Kiitos Omppu kaikista mieltäni avartavista kirjoituksistasi! Saat minut ajattelemaan kerta toisensa jälkeen ja innoitat keskustelemaan, toisinaan melkeinpä addiktoituneesti. Ihailen ajatteluasi ja sitä rohkeutta, jolla kirjoitat. Arvostan suuresti myös niitä sanojasi, joita kommenteissasi minulle annat <3

Ja Valkoinen Kirahvi, kainuulainen sielunsisareni! Hän kirjoittaa ihanan runsaita, syviä ja ajatustentäyteisiä kirjoituksia, puhuu lastenkirjallisuuden puolesta ja keksii iloksemme ihania haasteita yksi toisensa jälkeen. Omassa lyhyessä mutta ihanassa blogihistoriassani olen saanut osallistua jo Limerikki- ja Kirsi Kunnas-haasteisiin, oi ihanaa runouden iloa! Valkoisessa Kirahvissa on myös sellaista aitoutta ja lahjomattomuutta, tiettyä tinkimättömyyttä ja ymmärrystä, jota pidän arvossa. Tiedäthän siis, sinä kultainen Kirahvi, että myös sinun blogisi on minun suuri innoittajani – ihailen kerta toisensa jälkeen sinun kirjoitustesi syvää runsautta ja mielesi virvoittavaa virkeyttä! Kiitos sinulle hienoista kirjoituksistasi ja oi, myös siitä että sinussa humisevat Kainuun ihanat metsät – sillä kyllä vain, humisevat ne, vaikka Helsinki onkin kaapannut sinut kainaloonsa: minä kuulen kyllä kuinka metsät sinussa soivat <3


<3<3<3<3<3<3


Ja sanon vielä: jos kuka tahansa teistä ei olisi antanut tätä haastetta minulle, hän olisi saanut sen minulta. Mutta oikeastaan te kaikki myös päästitte minut pälkähästä tai ainakin helpotitte tätä seuraavaa askelta, joka kaikessa ihanuudessaan on myös hankala. Nyt sain nimittäin antaa sanani jo teille, ja minulla on silti vielä kaikki kolme valintaa jäljellä! Onkin aika antaa tämä ihana haaste eteenpäin.

Me kaikki tiedämme, että blogimaailmamme on kirjallisuuden ilosanomaa tulvillaan. Tunnustan, että tunsin halukkuutta tukeutua humanistiseen anarkistimatematiikkaani (tiedättehän, siihen missä ei olla niin turhan tarkkoja eikä eksakteja vaan kolmesta voi ihan hyvin tulla vaikka kuusi tai yhdeksän tai mitä nyt milloinkin). Lopulta päädyin kuitenkin rajaamaan valintani kuuliaisesti kolmeen, koska edes anarkismi ei sittenkään ratkaisisi kaikkia valitsemisen pulmia. Tiettyjä kriteereitä minullakin on tässä ollut, mm. se että koetin valita toistaiseksi haastamattomia bloggaajia. Pääpaino on kuitenkin tavalla tai toisella ollut siinä, että kaikki nämä valitsemani blogit todella innostavat ja ihastuttavat minua.  


Ja nyt, juuri nyt, on ihana aika sanoa nämä sanat:
 
 
Rooibos kirjoittaa parasta mahdollista kirjoittajablogia, jossa Rooibos kirjoittaa. Tunnen häntä kohtaan suurta sielujen sympatiaa ja arvostan hänen rehellistä ja mutkatonta tapaansa kirjoittaa kirjoittamisestaan. Usein on kuin omia tuntojaan lukisi. Rooibos jakaa ihanasti kirjoittamista koskevat tuntemuksensa ilosta turhautumiseen ja sitäpä kirjoittaminen juuri on: uskoa ja epäuskoa, onnistumisen tunteita ja tuskastumista, virkeyttä ja väsymistä, loputonta vuoristorataa josta ei silti ehkä tahdokaan pois koska mieli niin tässä pyörityksessä viihtyy. Rooibos kysyy: "Jos en kirjoita, niin mitä minä sitten teen?" ja siinäpä onkin kysymys paikallaan. Kirjoittamisen lomassa Rooiboksen blogissa kulkee myös muu elämäntuntu. Ihana blogi! Vinkin tästä Rooiboksen blogista antoi minulle taannoin Maria, kiitos hänelle siitä. Ja kiitos sinulle Rooibos, kaikesta mitä kirjoitat <3

Ja nyt sinä Maria! Sinisen linnan kirjaston Mariassa on lempeää lämpöä ja hyväntahtoisuutta, ja hänen kirjoituksissaan on kauneutta, selkeyttä ja harmoniaa. Näen hänet aina mielessäni linnanneitona, joka käyskentelee kauniin linnansa kirjastossa ja lukee ihania, kauniita kirjojaan ja luettuaan kirjoittaa kokemuksensa kauniisti muistiin... Mariankin kirjoituksissa on tosin usein se pulma, että hän saa lukupinoni pahan kerran keikkumaan... Meillä on myös tiettyjä samoja mieltymyksiä, kuten monet ihanat lastenkirjarakkaudet ja sadan vuoden takaiset ihanat klassikot... Ja oi, Marian blogilla on ehdottomasti myös kaunein kohtaamani nimi! Ja kyllä vain, myös tämä nimi viittaa kirjaan joka on minullekin rakas ja tärkeä. Kiitos Maria sinulle siitä, että olet sellainen kuin olet, ihana linnanneito <3

Ja vielä Ellen! Ellen on yläasteikäinen tyttö, joka kirjoittaa blogia Ellen lukee. Olen löytänyt hänen blogiinsa vasta aivan hiljattain ja piipahtanut siellä siksi oikeastaan vasta pari kertaa, mutta olin kyllä heti innoittunut ja ihastunut. On ihanaa, että meidän enemmän tai vähemmän vanhempien kirjallisuudenystävien keskellä on myös tällainen nuori neitonen, joka aidosti rakastaa ja kunnioittaa kirjallisuutta ja vieläpä kirjoittaa siitä niin hienosti. Ja Jane Austen ja Shakespeare ansaitsevat todellakin tulla luetuiksi aina vain! Kiitos Ellen, olet ihanaa nuoruuden valoa täällä kirjablogien maailmassa <3


<3 Seuraavat haastetut ovat siis nämä ihanat innoittajat <3


Lopuksi tahdon sanoa vielä kaksi asiaa. Ensinnäkin sen, että teitä ihania innoittajia on muitakin, sekä jo haastettuja että vielä haastamattomia. Meidän kaikkien kirjanystävien ihana kirjo tekee tästä blogimaailmastamme rikkaan ja ajatuksiltaan ehtymättömän aarreaitan, josta aina, yhä uudestaan ja uudestaan, löytää uutta ihanaa luettavaa – sekä uusia kirjoja että hienoja kirjoituksia. Kiitokset ja kauniit sanat kuuluvat siis oikeastaan kaikille, ihan jokaiselle.

Ja toiseksi tahdon sanoa vielä sen, että olen ajatellut tätä aika ajoin: sitä miten merkillistä on, että voi tuntea jotakin hyvin ystävyydenkaltaista ihmisiin, joita ei ole koskaan tavannut – joiden kanssa jakaa vain nämä sanat. Erityisen merkillistä tämä on minulle siksi, että olen ollut kaikenlaisten virtuaalimaailmojen suhteen melkoinen vastarannan kiiski, ajatellut ettei tällainen keinoyhteys voi olla oikeaa ja aitoa. Mutta onneksi ihminen on oppivainen olento, joka saa tunnustaa käsityksensä vääriksi ja hiljalleen ehkä siirtyä mielessään kaukaisesta kirjekyyhkyjen ajasta kohti tätä päivää... (Mutta oi, ajatus kirjekyyhkystä on kyllä kaunis. Tai ainakin oikeasta kirjeestä, ehkä kyyhkyn on sittenkin parempi lentää vapaana ihmisten tahdosta...) Nyt ajattelen, että olemme täälläkin juuri niin aitoja kuin olemme, omanlaisiamme kirjallisuuden ystäviä jokainen. Ja kas kummaa, ei tämä kamarinikaan oikeastaan tunnu ensinkään virtuaaliselta, melkein voin tuntea sen tapetin sormenpäissäni ja ajatella sen keskelle teetä ja kirjoja notkuvan pöydän... Mutta niin, sanat: eivätkö ne olekin ihmeen vahvoja, tuovat ihmisiä toistensa luo. Tuntuu kuin olisitte oikeasti ihan lähellä. Kiitos teille kaikille!

Ja vielä lämmin, onnellinen kiitos erityisesti Kaisa Reetalle, Ompulle ja Valkoiselle Kirahville heidän ihanista sanoistaan ja ennen kaikkea siitä, että sain ilon jakaa tätä ihanaa haastetta myös eteenpäin <3 Tämä on blogimaailmankaikkeuden ihanin haaste! Ihana saada ja ihana antaa eteenpäin! Toivon, että tämä yltää laajalle, aina maailman ääriin asti. Maailmaan mahtuu niin monta kaunista sanaa kuin niitä ikinä koskaan jaksetaan sanoa. Vilpitön kiitos on voima, joka pitää maailman pystyssä. Koettakaamme siis muistaa se aina ja kaikkialla.


15 kommenttia:

  1. Voi Katja Katja Katja!!!! Kiitos niin paljon, et tiedä miten paljon tämä piristi päivääni ja monia tulevia päiviä! On niin ihanaa kuulla itsestään ja blogistaan tuollaista ihanaa palautetta, ha vielä niin ihanalta blogistilta kuin sinä! Löysin tänne blogiisi oikeastaan vasta äsken, mutta olen aivan MYKISTYNYT, tämä on niiiin ihana, en ollenkaan tiedä mitä sanoa, KIITOS!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa ilahduttaa sinua Ellen! Minäkin löysin sinun blogisi vasta aivan vähän aikaa sitten, mutta se lämmittää jo mieltäni niin, että olet tämän tunnustuksen ansainnut <3 On ihanaa saada antaa tämä haaste eteenpäin.

      Poista
  2. Kiitos Katja! Kauniista sanoista ja siitä että itse käyt aina blogissani tsemppaamassa ja jättämässä kommentteja :). Kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rooibos, on ihanaa antaa tämä haaste sinulle <3 Olet tämän ansainnut!

      Poista
  3. Katja, oi miten ihana postaus! <3 Käväisen pikapuoliin noissa mainitsemissasi blogeissa, Sinisen linnan kirjaston Marian jo 'tunnenkin'...

    Niin totta: ei mitenkään uskoisi, että tämän, usein niin persoonattomaksi jäävän virtuaalimaailman kautta voi tuntea sielunsympatioita ja lämpöä -mutta niin on vain käynyt! Sanat - nämä tänne bittiavaruuteen kirjoitetutkin - vaikuttavat!

    Kiitos sinulle kauniista sanoistasi. Ne lämmittivät mieltäni - jälleen kerran! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, sinun sanasi lämmittävät minun mieltäni aina, niin tässä haasteessa kuin sen ulkopuolellakin <3

      Ihanaa, jos kävit kurkkaamassa myös Rooiboksen ja Ellenin blogeja. Tämän haasteen ihania ulottuvuuksia taitaakin olla myös se, että saatamme löytää yhä uusia ihania innoittajia... Ehkäpä tämä haaste saa liikkeelle monenlaisia ja monelle taholle yltäviä lämpimiä virtoja, toivon niin!

      Ja kyllä vain, täällä blogimaailmassa todellakin väreilee ihmeellistä lämpöä. Olen siitä onnellisen hämmentynyt!

      Ihanaa marrashämyä sinulle <3

      Poista
  4. Katja, miten ihanaa runoproosaa kirjoitatkaan <3 Ja Valkoisesta Kirahvistakin tuli Kultainen Kirahvi, mistä olen täysin samaa mieltä.

    Toivoin jo kun kävit haastttani lukemassa ja kommentoimassa, että sinä tämän saat...tai taisin sen arvata. Pidät vaikuttavaa blogia, johon minäkin heti kiinni jäin.

    Kaisa Reetta on ihan idolini, mutta ei minusta, levottomasta, ole häneksi. Rooibosia olen tainnut seurata jo vuosia...

    Sininen linna on minullekin yksi kirjoista ihanimmista...Montgomeryn aikuiskirja tuntuu aina vain syvällä sydämessä. Se on sielukirja.

    Onnea ja iloa tästä ja kaunista marraskuun viimeistä viikkoa.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiitos <3 Minua alkaa kyllä taas punastuttaa... Ja sinä taidat itse olla blogimaailman laaja-alaisin hehku! Ihanaa, että olet löytänyt tänne.

      Valkoinen Kirahvi on kuin onkin Kultainen Kirahvi <3 Kaisa Reetta on lämmin sydän <3 Ja Rooiboksen kirjoituksista pidän niin, niin paljon... Niin myös kaikkien muiden tässä mainitsemieni ja monien mainitsemattomien...

      Mitä enemmän tätä kaikkea innoitusta ja lämpöä ajattelen, niin sitä iloisempi olen siitä, että olen lopultakin rohjennut tähän ihanaan maailmaan astua.

      Ja oi, tuo aina yhtä lumoava Sininen linna pitäisikin oikeastaan taas lukea... Sielukirja hyvinkin, niin kuin myös ihanat Annat. Ehkä kuusen katveessa? Tai jo ihan vain tässä joulunodotuksen tuikkeessa? Tuulia kuunnellen...

      Kaunista, hämyisän pehmeää viikkoa sinullekin <3

      Poista
    2. Katja, en enää muista mitä kirjoitus minut tänne toi...Se oli ennen tätä, mutta yksi lysti: Löysin polun. Suotta punastelet, vaikka se somaa onkin: Sinulla on oma tyylisi ja se on jutun pointti. Se on kuin signeeraus, joka kertoo kirjoittajasta...

      Sininen linna vei minut ihan hurmoksiin. Minä olin kyllä lapsena niin Anna, niin Anna, ja itkin kun Anna sai Gilbertin, enkä minä;) Mutta jos luet Montgomeryn Pat - Vanhan kartanon valtiatar, voit huomata, että Patiin Maud kirjoitti itsensä, eikä hän ollut kovinkaan onnellinen. Lue Sisko Ylimartimon kirja Anna ja muut ystävämme: Se on avainkirja.

      Kiitos samoin sinulle <3

      Poista
    3. Eli on vähän oltu Vihervaaran Annakin http://leenalumi.blogspot.fi/2009/07/ja-me-kaikki-oltiin-vihervaaran-annoja_09.html

      Löysin sinut kiitos Edithin!

      <3

      Poista
    4. Punastelu on tahatonta, tiedäthän... Mutta joku jossakin sanoi sen hienosti: punastelu on merkki siitä, ettei ole menettänyt kykyään tuntea. Tämän muistaen punastelu on oikeastaan aika mukavaa :)

      Oi Anna, Anna! Minäkin itkin, kun hän sai Gilbertinsä, mutta silkasta onnesta. Ehkä olin Annassa niin kiinni tai Anna minussa, että tuntui kuin olisin saanut ihanan Gilbertin itsekin... Itkeskelen Annan äärellä kyllä yhä vaan, ihana ihana Anna :)

      Uudempia Montgomery-käännöksiä olen kyennyt lukemaan vain hyvin valikoiden, vaikka olenkin niin suuresti niistä iloinnut... Hedelmätarhan Kilmenyn luin ja oi ja ah, ihanaa! Mutta taisi olla juuri tuon Pat-sarjan ensimmäinen osa, joka oli odotusten vastaisesti suuri pettymys, en pystynyt lukemaan sitä kuin vähän matkaa. Syy ei ollut Montgomeryn vaan käännöksen: karjalaisittain puhuva taloudenhoitaja (tms, jotakin tällaista siinä oli) ei kerta kaikkiaan sopinut kirjan maailmaan. Ehkä takerruin yksityiskohtaan, mutta ainakin sillä hetkellä se vaikutti lukukokemukseen todella häiritsevästi. Ehkäpä voisin joskus koettaa lukea tätä alkukielellä... Tuon ihanan Anna ja muut ystävämme olen lukenut, hyllystä löytyy :)

      Tulenkin pian kurkkaamaan tuota kirjoitustasi... Minä olen ehtinyt kirjoittaa tänne Nuoruusvuosista, ehkäpä ajan mittaan kirjoittelen muistakin... Annojen mieltä hellivään maailmaan on aina aika ajoin päästävä <3

      Poista
  5. Tämä on kyllä mahdottoman kiva haaste, kun tätä kauttaa löytää paljon uusia itselle tuntemattomia blogeja. Täällä sinunkin luonasi olen ensimmäistä kertaa ja varmasti tulen toistekin. Oikein suloista pikkujouluviikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, kiitos kommentistasi ja mukavaa kun löysit tänne! Oli ilo löytää sinne Tuulen naapuriin, sinun hienojen kuviesi ja mietteidesi äärelle... Tämän haasteen ihanuuksia on todellakin myös se, että saattaa löytää yhä uusia inspiroijia - nämä blogimetsät ovat niin kovin laajat ja monipolkuiset, että kaikkea kiinnostavaa ei aina aivan heti tavoita... Lämpimästi tervetuloa toistekin ja lempeän tunnelmallista viikonloppua sinullekin, joulu siellä nurkalla jo ihanasti kurkkii...

      Poista
  6. Myöhäiset, mutta sitäkin lämpimämmät kiitokset ihanasta haasteesta, Katja! <3 Olet tosiaan saanut haasteen kolmesta upeasta blogista, mutta älä ollenkaan vähättele omaa nuorta blogiasi, se on ehtinyt inspiroida monia! Turha sanoakaan, että myös minua, mutta sanon silti: kiitos lämminhenkisestä, kauniista ja ajatuksia herättävästä blogistasi!

    Siinäkin mielessä on hauska saada tämä haaste, että olen löytänyt joitakin uusia, vähän "katveessa" olevia blogeja, joista olen ajatellut ehtiessäni jakaa sanomaa eteenpäin. Kynttilänloistetta viikkoosi, Katja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, myöhästely on tässä hektisessä maailmassa suloisen tervetullutta <3 Ja niin, tämä on tosiaankin ihana haaste - ihana saada ja ennen kaikkea ihana antaa eteenpäin! Mukavaa, jos jonakin hetkenä ennätät antaa tälle siivet sinäkin :)

      Kynttilän lempeitä liekkejä ja tähtösten kauniita pilkahduksia sinunkin viikkoosi!

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!