Joulu oveen kolkuttaa,
hymyy tuiskusäässä:
Lapsikullat avatkaa!
Olen aivan jäässä.
Kukkurainen vakka tää
harteita jo väsyttää.
Lahjoja on mulla.
Saanko sisään tulla?
Tule armas joulu!
Zacharias Topelius
**********
Oi, on jo ensimmäinen adventti!
Aivan
vielä ei Joulupukki kolkuttele ovella,
mutta Joulu itse on
kyllä astunut
sydämen sopukoihin jo hyvän aikaa sitten.
Siellä
se pitää pesäänsä, ehkäpä aina,
syleilee lempeästi lämpöään janoavaa sydäntä.
Ihanaa joulunodotusta <3
Voi kuinka minulle tuli tästä hyvä mieli, sait heti hymyn huulille!!:)
VastaaPoistaKiitos Ellen ihanan hymyilevästä kommentistasi :) Tähtösten tuiketta sinulle!
PoistaOi, kyllä! Joulu on jo vankasti minunkin sydämessäni. Pidän marraskuusta, mutta tänään on kyllä kuukauden paras päivä ja nyt mennään kohti joulua. <3
VastaaPoistaKiitos kommentistasi kaimani! Minäkin pidän marraskuusta, oi rakastan, mutta yksi sen suurista ihanuuksista on myös kulku joulua kohti... Ihanaa taivalta jouluun <3
PoistaKynttilöiden aikaa mennään, on menty jo pitkään. Ja nyt pikkuhiljaa alkavat pienet valojen ketjut vallata alaa. Kun vielä saisi elää noiden valojen kajastuksessa, omaan rytmiiin kotona tössehtien, kuin karhu omassa luolassaan, ilman vaatimuksia muusta.
VastaaPoistaTunnelmallista joulun odotusta!
Kiitos kommentistasi Kultainen Kirahvi <3 Ihanaa lempeiden liekkien ja tuikkivien valojen aikaa tämä on, hämyisää pehmeyttä joka hellästi silittelee... Mutta kyllä, ihmisellä pitäisi olla lupa pysähtyä tämän äärelle, maailman liioista vaatimuksista vapaana. Vaatimusten kahleissa on tartuttava hetkiin, joita on: jokainen hiljainen hetki, pienikin, tekee ihmiselle hyvää. Suuremmat hetket ovat jo suuri onni.
PoistaIhania, pehmeitä hetkiä sinulle!