Torsti Lehtinen: Sanojen avaruus – Opas luovaan kirjoittamiseen (2015)

Aloita mistä hyvänsä, kunhan aloitat, ja tee valmiiksi kuva kerrallaan. Niin valokuvaaja ja kuvataiteilijakin tekevät. Vasta kun valmiita kuvia on tarpeeksi, he ryhtyvät miettimään, mihin järjestykseen kuvat albumiin pannaan tai taidenäyttelyyn ripustetaan. Kirjoittaja voi menetellä aivan samoin. Valmiiksi kirjoitetuista kuvista syntyy vähitellen sarjoja, jotka asettuvat luontevasti albumiin ja alkavat kertoa tarinaansa.

Ensiksi: Jaksan huonosti kirjoittamisoppaita, joissa keskitytään listaamaan kaikenmaailman harjoituksia, joiden innoittamina sitten ryhtyisin kirjoittamistani harjaannuttamaan. Vika ei varmastikaan ole oppaiden, jotka hyvinkin ja myös hyvällä menestyksellä saattavat innoittaa monia muita kirjoittajia. Minä vaan nähtävästi räpeltelen ja harjoittelen mieluiten omalla tavallani.

Rakkautta kieleen, kirjailijalle välttämätöntä intohimoa, ei kukaan ulkopuolinen voi istuttaa kenenkään sieluun. Taiteellista lahjakkuutta ei voi opettaa. Sen toteuttamisen esteitä voi jonkin verran raivata.

Toiseksi: Sellaisia kirjoittamisoppaita, tai paremminkin kirjoittamisen matkaseuralaisia, joissa kirjoittamista pohditaan sen prosesseihin ja myös kirjoittajan omiin maailman katsomisen ja kirjoittamisen tapoihin syventyen, jaksan sen sijaan erinomaisesti. Sellaisia matkaseuralaisia suorastaan rakastan, ja rakastan silläkin uhalla, että tulen taas käyttäneeksi jonkinlaista ylisanaa.

Viattoman lapsenomainen usko omiin kykyihin on parempi kuin puolioppineen kumartelu joka suuntaan. Lapsenuskoa parempi on ymmärrys, että omia kykyjään voi epäillä, mutta että ratkaisut on kuitenkin tehtävä itse, yksin.

Niin – ehkä onkin niin, että haluan kirjoittamista käsitteleviltä kirjoilta ennen kaikkea jonkinlaista vertaistukea, mahdollisuutta peilata omia kirjoittamista ja kirjoittamisen prosesseja koskevia ajatuksiani toisten, minua usein paljonkin kokeneempien kirjoittajien ajatuksiin. Haluan pohdiskella, ihmetellä, oppia myös ajattelun kautta. Niin, haluan ajatusravintoa, en sormiharjoituksia, sillä sormiharjoituksista käyvät kyllä nuo kirjoitelmat ja kokeilevat katkelmat, joita omaa kirjoittamistani etsiskellen ja tutkiskellen hiljakseen kyhäilen. 

Elämän tarkoitusta etsivä ihminen ei voi perustaa valintojaan ulkokohtaiseen varmuuteen, hänellä on oppaanaan vain kaipauksensa ja sisäinen, subjektiivinen vapautensa, jota hän voi käyttää oikein tai väärin.

Ja kolmanneksi: Tällainen juuri oikean aaltopituuden omaava kirjoittamisen matkaseuralainen on minulle muun muassa – ja erityisesti – juuri lukemani Torsti Lehtisen Sanojen avaruus – Opas luovaan kirjoittamiseen. Teoksen on julkaissut  ensi kerran Päätalo-instituutti vuonna 2000, sitten Kirjapaja vuonna 2003 ja viimeisimmäksi Arktinen Banaani vuonna 2015. Itse luin teoksen uusimman painoksen, jonka kirjaston palautushylly minulle eräänä päivänä ystävällisesti ja ajattelevaisesti ojensi. Miksi lienee, mutta eipä ollut tullut vastaani aiemmin.

Taide ja runous ovat olemassaolon ylistystä. Luova asenne alkaa sen ymmärtämisestä, että elämää ei voi ymmärtää. Sitä täytyy elää ja kuunnella kuin musiikkia.

Ja kyllä, myös Sanojen avaruus sisältää ”harjoituksia”, mutta myös niissä korostuu pohtiminen, ei mekaaninen kirjoittamaan patistelu. Ne ovat sellaisia kuin tämä:

Täydellisyyttä on kahdenlaista: sellaista, johon ei voi lisätä mitään, ja sellaista, mistä ei voi mitään poistaa. Kumpaa täydellisyyttä kirjoittajana mieluummin tavoittelet?

Ja tämä:

Minkälaista palautetta toivoisit mieluiten kirjoistasi saavasi? Ilahduttaisiko sinua enemmän tieto, että kirjojasi pidetään taitavasti kirjoitettuina, vaiko se, että ne koskettavat sisällöltään lukijaa? Voiko sisältöä ja muotoa eli kielellistä toteutusta arvioida toisistaan riippumatta?

Ja tällaiset harjoitukset inspiroivat kyllä minuakin. Ne saavat ajatukset liikkeelle ja siksi ehkä jopa sormenpäät.

Niin, Sanojen avaruuden [p]yrkimyksenä on rohkaista itse kutakin katsomaan maailmaa omalla ainutlaatuisella tavallaan ja kertomaan kokemuksestaan omalla kielellään, ja tässä pyrkimyksessään se kyllä onnistuu. Täydestä kirjoittajan sydämestäni suosittelen näihin sanojen avaruuksiin astumista kaikille pohdiskeleville kirjoittajille. Minäkin tulen varmasti lukemaan tämän vielä uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Mutta nyt on ehkä aika mennä jo jatkamaan sitä aloittamistani. Tekemään valmiiksi omia kuviani yksi kerrallaan ja luottamaan siihen, että ne vielä asettuvat toistensa lomaan – kokonaisuudeksi ja albumiksi, jolla on tarina kerrottavanaan.

*****

Torsti Lehtinen: Sanojen avaruus – Opas luovaan kirjoittamiseen. 190 s. Arktinen banaani, 2015.

*****

PS. Sangviinikko, koleerikko, flegmaatikko, melankolikko? Kyllä vain, Hippokrateen opit toteutuvat kenties myös kirjoittajatemperamenteissa. Lue Sanojen avaruus ja ehkä löydät omasi :)