Naisten aakkoset: D

Naisten aakkoset jatkuu taas, tänään kirjaimella D. 

Naisten aakkosissa etsitään siis naisia, joiden etu- tai sukunimi alkaa tietyllä kirjaimella, ja idean on laittanut matkaan Tarukirjan Margit. 

Elin Danielson-Gambogi: Omakuva, 1899.

(Kuvalähde Wikimedia Commons.) 

1. Kuka on suosikkikirjailijasi?

Nyt täytyy sanoa, että oli kumman hankalaa löytää D-kirjailija, joka ansaitsisi suosikkini arvonimen. Aloin jo olla hyvin epäluuloinen kirjallisuudentuntemukseni suhteen (mikä onkin toki paikallaan, kirjallisuudentuntemukseni ON loputtoman keskeneräistä) ja arvelin sitten lohdullisesti niinkin, että en varmaan ole vielä kohdannutkaan sitä kirjailijatarta, joka voisi olla se ikioma D:ni. Mutta löytyihän tuolta mielen sopukoista lopulta yksi: Dodie Smith! En tosin ole lukenut häneltä muuta kuin Linnanneidon lokikirjan, mutta sen lukeminen osui aikanaan niin oikeaan hetkeen, että muistelen tuota teosta suurella lämmöllä. Melkeinpä kirjan uusintaluku voisi kuulua kesän lukusuunnitelmiinikin, mutta katsotaan...

2. Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. 

Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?

Elin Danielson-Gambogi, yksi 1800- ja 1900-lukujen taitteen naistaiteilijoista. Eräs hänen maalauksistaan on kulkenut postikorttikoossa mukanani jo puoli elämää ja tehnyt hänestä minulle jo yksinään tärkeän. Taiteilijattaren elämää en juuri tunne, mutta katselen ihastellen hänen taideteoksiaan aina kun niitä jossakin kohdalleni osuu.

3. Kaksi vaihtoehtoista kysymystä 
(voit tietysti vastata molempiin, jos haluat): 

a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustua paremmin? 

b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille? 

Tässä myös muut alueet kuin kulttuuri käyvät.

Tällä kertaa vastaan kysymykseen b:

b) Prinsessa Dianan! Siksi, että olin pienenä täysin ihanan Diana-prinsessan lumoissa. No, pikkuinen tyttö ei tietenkään juuri prinsessan todellisuudesta tiennyt, hän näki vain kauniit kasvot ja ihanan häälaahuksen, ja niin piti ollakin. Prinsessan elämäntarina ei tainnut turhan onnellinen olla, mutta olen antanut itseni kantaa häntä mukanani ennen kaikkea lapsuuden ihanana satuna, joka oli melkein totta... Muistan, kuinka sain äidin ja hoitotädin poikkeusluvalla katsella television häälähetystä, vaikka oli päiväuniaika. Pettymys oli tosin lopulta suuri, sillä nukahdin kumminkin jo häiden alkumetreillä ja heräilin vasta kun häät olivat jo ohi. Onneksi lehdistä sai leikata kuvia ja ihailla sitten niistä sitä ihanaa oikeaa prinsessaa. Minulla oli myös rakas ja kaunis paperinukke, joka oli nimeltään Diana. Lämmin ajatus sinulle prinsessa,
sinne missä ikinä oletkin ♥

A-vastaukseni,

B-vastaukseni ja
C-vastaukseni.