perjantai 8. syyskuuta 2017

Olen kiitollinen...






Kirjasähkökäyrän ihana, lämpöinen Mai ojensi minulle kiitollisuushaasteen. Kiitos Maille tästä hienosta, kauniista ja tärkeästä haasteesta ♥

Kiitollisuus on aihe, jota meistä jokaisen on aika ajoin hyvä pohtia. Kovin helposti me pidämme elämämme tärkeitä peruspilareita itsestäänselvyyksinä ja rutisemme loppujen lopuksi melko pienistä harmeista niin että se kiitollisuus herkästi unohtuu. Myös onnellisuus kulkenee kuitenkin käsi kädessä juuri kiitollisuuden kanssa – sen, että osaa kokea arvokkaaksi kaiken sen hyvän, mitä elämässä on.

On ihanaa huomata, että kiitollisuuden aiheita löytää valtavasti, kun vain avaa niille mielensä. Elämä on tulvillaan kiitollisuuden arvoisia asioita, suuria ja pieniä. Tähän en nyt kaikkia kiitollisuuden aiheitani yritäkään listata, vaan kirjaan niistä vain muutaman erityisen tärkeän.

Olen kiitollinen rakkaudesta. Puolisostani ja lapsistani. Siitä, että minulla on tämä rakas perhe ja että saan olla vaimo ja äiti.

Olen kiitollinen elämästä ja mahdollisuudesta kasvaa ja kypsyä koko elämäni ajan. Toivon, että saan elää vanhaksi, sillä haluaisin aikanaan tulla harmaaksi, pehmeäksi mummuksi, joka ehkä on jo ymmärtänyt jotakin tärkeää tästä matkasta, jota elämäksi kutsumme. Nelikymppisenä on vielä väistämättä raakile, mutta on ihanaa olla tällä matkalla.

Olen kiitollinen siitä, että saan olla osa sukupolvien jatkumoa ja ajan virtaa. Olen kiitollinen vanhemmistani, isovanhemmistani ja heidän vanhemmistaan, koko siitä jatkumosta, jonka osa nyt itse olen, ja edelleen siitä, että lasteni kautta elämä ja aika taas jatkuvat. Kiitollisuus jatkuu myös puolisoni suvun puolelle. On tarvittu valtavan monta elämää, että olemme nyt tässä, me kaksi ja lapsemme.

Olen kiitollinen ihmisistä, joissa on lämpöä. Jokainen ihminen, myös yksin viihtyvä, tarvitsee toisten ihmisten lämpöä, sillä yksin tässä maailmassa tulee nopeasti kylmä. Olen kiitollinen kaikista kohtaamistani ihmisistä, joissa on aitoa lämpöä ja valoa ja kykyä säteillä niitä toisille, antaa toisille omasta lämmöstään ja valostaan. Sellaiset ihmiset ovat kultaa, ja heitä voi olla paitsi ystävissämme ja läheisissämme myös satunnaisissa ohikulkijoissa, jotka elämässämme piipahtavat. Ja kyllä, lämpöä ja valoa säteilee myös täällä blogimaailmassa.

Olen kiitollinen kirjoittamisesta. Siitä, että olen palannut kirjoittamisen äärelle ja siitä, että sitä jatkan. Siitäkin, että ymmärrän, ettei kirjoittamisen merkitys ole kiinni kustannussopimuksista vaan tärkeintä on itse kirjoittaminen, matka jonka se antaa.

Olen kiitollinen unelmista. Unelmat ovat tulevaisuususkoa, ja se, ken jaksaa unelmoida, jaksaa myös toivoa. Toivon, etten ikinä lakkaa unelmoimasta. Jos lakkaisin, en ehkä enää edes olisi minä.

Olen kiitollinen terveydestä, jokapäiväisestä leivästä ja siitä, että lapseni saavat käydä koulua. Olen kiitollinen myös siitä, että elän maassa, jossa ajoittaisista surullisista tapahtumista huolimatta on rauhallista. Toivon, etten koskaan ala pitää näitä asioita liiaksi itsestäänselvyyksinä ja/tai tule sokeaksi sille, etteivät asiat kaikilla ja kaikkialla ole yhtä hyvin.

Juuri nyt olen kiitollinen myös syksystä. Vuosi vuodelta minusta tulee ehkä yhä enemmän vuodenaikaihminen, mutta erityisesti syysihminen olen silti aina. Rakastan kuulaiden päivien valoa ja värejä, sadepäivien uneliasta hämärää ja syysiltojen pehmeyttä. Kiitollinen olen myös luonnosta kaikkinensa, elämämme suuresta sylistä, ja toivon, että meillä on ymmärrystä vaalia sen monimuotoisuutta ja elinvoimaa.

Kiitollinen olen myös siitä, että ymmärrän listani vajaaksi. Monet tärkeimmät asiat tässä ovat, mutta eivät suinkaan kaikki, joista olen kiitollinen. Elämä on hyvää täynnä, se pitää vain nähdä.

Haastan kiitollisuushaasteeseen vuorostani Pearl Cloverin, Tiian ja Elinan – teidän ajatuksianne kiitollisuudesta olisi ihanaa kuulla ♥


10 kommenttia:

  1. Ihana Katja, kiitos näistä hymyilevistä kiitollisuuden aiheista <3
    Minäkin olen tullut vuodenaikaihmiseksi ja pidän keväästä ja kesästä. Syksy on aina niin lopullista. Vaikka olen syntynyt lokakuussa, en pidä syksystä, vesisateista, harmaudesta ja pahinta on marraskuussa. Joulun kestän ja sehän on jo talvikuukausi.
    Luonto on niin ihana, ja siitä pitäisi pitää hyvä huoli <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle tästä hienosta haasteesta ♥ Kiitollisuuden aiheita on tärkeää aina aika ajoin pohtia, ehkäpä mieluiten joka päivä.

      Vuodenaikaihminen on ihanaa olla - sellaisena ymmärtää iloita juuri siitä meneillään olevasta vuodenhetkestä. Minä olen tosiaan aina pitänyt syksystä, ja kun olen syntynyt marraskuussa, niin myös marraskuu on minulle rakas kaikessa surumielisyydessäänkin. Kovasti kyllä aina toivon, että marraskuu olisi jo luminen niin kuin se oli silloin kun synnyin ja silloin kun olin pieni. Mustaan joulunalusaikaan on vaikeaa tottua, vaikka aika itsessään onkin ihanaa ja rakasta.

      Luonto on myös meille ihmisille elinehto, sen hyvinvointia pitäisi ehdottomasti vaalia ♥

      Poista
  2. Katja:) Unelmat ja kirjoittaminen, kyllä vaan sekä tuo, että saisi/ onnistuisi kasvamaan ihmisenä omaan täyteen mittaansa...
    Näitä pohtiessa havahtui huomaamaan, kuinka pitkä listasta olisi tullut, toivottavasti pienet, turhanaikaiset harmitukset pysyvät nyt pitkään poissa. Värikylläisiä ja lämpimiä syysajatuksia Sinulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, kiitos hymystäsi :) Varmaan tuo ihmisenä kasvaminen vaatii myös itseltä paljon ja ennen kaikkea halua kasvaa. Toivon kyllä, että osaan ja saan kasvaa vielä paljon :)

      Kiitollisuuslistasta tulee tosiaan helposti pitkä, kun vaan antaa ajatuksissaan kiitollisuudelle tilaa. Paljon on ihan itsestäänselvyyksiä, joista ei välttämättä ymmärrä olla kiitollinen, vaikka syytä olisi.

      Toivotaan, että osataan olla harmittelematta turhia, vaikka kyllähän sitä harmiakin elämään kuuluu. Ehkä se juju onkin siinä, että näkee niiden harmitusten taakse, siihen että se kiitollisuus ja onni on silti paljon syvempää ja todempaa kuin ne pikkuiset harmit.

      Kiitos ja lempeänlämpöisiä syystuulia sinullekin ♥

      Poista
  3. Onpa kaunis kirjoitus Katja!
    Minusta jouluun huipentuva syksy on ihana. Kevättalvi on minulle usein hankalampi, varsinainen kevät suloinen, mutta kesä pettää usein. Säätoivomukset eivät täyty, kaikki haluavat tavata kesällä ja ulkotapahtumissa hytistään. Minun pitää varmaan alentaa tavoitteita kesän suhteen.
    Hyvää lukutaidon päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta :) Minustakin syksyssä on ihanaa myös juuri se, että se huipentuu jouluun. Ensimmäisistä syksyn tuulahduksista alkaen sitä hiljalleen kulkee kohti rakasta joulua ♥

      Minullekin juuri kevättalvi on pitkään ollut vaikea. Sulava, likainen lumi (jos sitä on) on tuntunut jotenkin liian surulliselta ja lisääntyvä valo kovin vaateliaalta talvipesäilyn jälkeen... Mutta kai sitä sitten on vähitellen oppinut ymmärtämään, että myös kevättalvi on tärkeä osa kiertokulkua, askel joka tarvitaan matkalla kohti sitä taas versovaa kevättä ja kesää ja taas uutta syksyä... Ja ehkäpä se kevään valokin tekee sittenkin vuorollaan hyvää.

      Ja heh, niin, kesään on varmaan parempi olla lataamatta liikaa odotuksia. Niin toisaalta myös talveen. Se kun saattaa tosiaan olla niinkin, että kesällä hytistään ja talvella ihmetellään vihreitä nurmia.

      Kaunista syksyä sinulle ♥

      Poista
  4. Kiitos kovasti haasteesta Katja. <3 Aloittelin jo bloggausta ja kirjoittelen sen loppuun ensi viikon puolella. Hienosti nostit kiitollisuuden aiheita esiin. Kiitollisuutta pitäisi ehdottomasti kaikkien pohtia. Omalla kohdallani voin todeta, että mietin näitä asioita aivan liian vähän. Jospa tämän myötä saisi korjausliikkeen. Syksy on ihanaa aikaa! /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, ihanaa että otat haasteen vastaan - jään odottelemaan kirjoitustasi ♥

      Kiitollisuutta on hyvä aina välillä pysähtyä pohtimaan. Kaikenlaista harmiakin sitä elämään tietysti aina mahtuu, välillä pienempää ja välillä suurempaa, mutta onneksi elämä on myös hyvää ja kaunista täynnä.

      Ja kyllä, syksy on ihanaa, rakasta aikaa, hämyä ja valoa ja väriloistoa ♥ Kaunista syksyä sinulle ♥

      Poista
  5. Minä olen sellainen tuumailija tyyppi, joka tulee usein miettineeksi elämän pieniä asioita, joita yleisesti ottaen pidetään hyvinkin itsestäänselvinä. Saatan esimerkiksi kylpyhuoneeseen astuttuani miettiä, että kuinka ihanan helppoa elämä onkaan: ei tarvitse kuin nupista kääntää, niin saa suihkusta lämmintä vettä. Puhumattakaan vaikka pyykinpesusta: likapyykit koneeseen, pesuaineet perään ja nappia painamalla tulee puhdasta. Monissa paikoin maailmaa asiat ovat täysin erilaisia. Meillä on arki täynnä asioita joista olla aidosti kiitollinen, kun vain näkee ne. Ja nyt näin syksyn tullessa saa taas omaa erityistä iloa kynttilöistä pimeydessä ja pikapuoliin myös takkatulen rätinästä ja lämmöstä.. :) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika, kiitos paljon kommentistasi ja mukavaa, että olet löytänyt tänne ♥ Olet kyllä ihan oikeassa: meillä on todella helppoa, eikä tarvitse enää pyykilläkään läträtä kädet jäätävässä avantovedessä... Muistetaan olla kiitollisia kaikesta siitä "itsestäänselvästä", jolla päivittäin saamme itseämme helliä :)

      Syksy on ihanaa aikaa ja elävät liekit syyshämärän lempeitä valoja ♥ Kaunista syksyä sinulle!

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!