Kesäkuu

Anna polvistui ja katseli silmät ihastuksesta säteillen kesäkuun aamun kirkkauteen. Voi, miten ihmeen kaunista! Miten ihana tämä paikka oli! Entä jos hän todellakin saisi jäädä tänne! Hän päätti kuvitella, että saisi jäädä.

(L. M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet, 1908)


Ja niin kuin monet meistä tietävät, Anna sai: ihanasta Vihervaarasta, jonka pihamaat kesäkuun alkaessa tulvivat kirsikka- ja omenapuiden kukkamerta, tuli hänelle koti. Ja Annasta monelle rakkaista rakkain sielunsisar, niin minullekin.

**********

Niin. On jo kesäkuu. Aina aika yllättää, vaikka sen jo tietää kuinka nopeasti se rientää. Koululaisilla on vielä muutama koulupäivä ennen lomaa. Portaalla kukkivat kesäkukat, samanlaiset niin kuin aina. Ehkä en silti ole tylsä, vaan tiedän vain mistä pidän.

Kamarissa luetaan myös näin kesän alkaessa monia kirjoja samaan aikaan. Hengitetään muun muassa lisää Eeva Kilven runoja ja nautiskellaan Elizabeth Gaskellin Cranfordin naisista. Kesken on edelleen myös eräs pitkään lukupinon päällä keikkunut teos, jonka maailma lumoaa mutta jonka lukeminen silti etenee ihmeen hitaasti. Pian siteeraan (taas) ainakin ihanaa Eevaa.

Ja nyt: kesä! Minä pelkään hieman painavia helteitä, niin kuin aina, mutta ajattelen ilolla hitaita aamuja, sitä että kellosta ei tarvitse niin välittää, vaikka onkin asioita jotka pitää tehdä, ja kaikkea sitä pientä josta kesä syntyy. Haaveilen ensimmäisistä mansikoista, juhannusruusuista ja jasmiininkukkien tuoksusta, mustikkametsistä ja sopivasta määrästä kesäsadetta. Ihana elämä, ihanat vuodenajat, elämässä ja maailmassa. Katsellaan maailmaa Annan tapaan silmät säteillen, kauniiseen kietoutuen. Kuvitelmissakin on joskus ihmeellistä voimaa. Ihanaa kesäkuuta!