Kamarin juhlapäivä ja Onerva & Kallas & suklaa -arvonta

Tänään, 14.5.2015, tulee kuluneeksi kokonainen vuodenkierto siitä kun hahmottelin kamarini ensimmäiset sanat. Sellaisia itseään etsiviä ne olivat, hieman ihmetteleviä ja omaa ryhtymistään tutkiskelevia. Haparoivat kohti suuntaviivojaan ja tunnustelivat alkavaa matkaa. Kaikki ei ehkä ole mennyt aivan niin kuin alkuhämmennyksessäni ajattelin, mutta jotakin lienee silti suunnilleen toteutunutkin.

On siis juhlan hetki, kamarini syntymäpäivä!

Vuosi on ollut monella tavalla mielenkiintoinen. Se on avannut minulle kokonaan uuden maailman ja ravistellut myös ennakkoluulojani internetin virtuaalitodellisuuksia kohtaan. Ennen omaa kamariani en ollut juuri lukenutkaan kirjablogeja, joten minusta on tullut sekä kirjablogin kirjoittaja että toisten kirjablogien lukija koko lailla yhtä matkaa. Matkaa aloitellessani en ehkä siksikään osannut ajatella, että kohtaisin näin hienon ja rikkaan maailman kaikkine ihanine kirjanystävineen. Niin, kirjoitan toki jo kirjoittamisen ilosta, mutta kyllä: sanat ilahtuvat tullessaan luetuiksi ja kommentoiduiksi. Kiehtova vuorovaikutus laajenee kuitenkin myös kamarini seinien ulkopuolelle, sillä on aina avartavaa lukea myös toisten kirjoituksia ja päästä kurkistamaan paitsi toisiin kokemuksiin omakohtaisestikin koetuista kirjoista myös niihin tarinoihin ja maailmoihin, joiden äärelle ei ehkä muuten koskaan ehtisi tai muuten hakeutuisi. Usein lukupino myös jatkaa loputtoman keikkuvaa kasvuaan, mutta kasvakoon se vain: onhan huojuva pino toki suloisempi kuin olematon. Tuulet kyllä sitten ohjailevat lukupinossa oikeaan kerrokseen... 

Mutta niin, ensiksi tärkein:

Lämmin ja sydämellinen kiitos teille kaikille, jotka olette ottaneet uuden kirjanystävän lämpimästi vastaan, jaksaneet lukea ja kommentoida tursuilevia ja harhailevia kirjoituksiani ja kirjoittaneet omia innoittavia kirjoituksianne!

Olette ilo  ♥

Monelle kirjabloggaajalle yksi bloggaamisen suurimmista riemuista on lukemisen ohella varmasti juuri luetusta kirjoittaminen (siksi kai me bloggaammekin!). Niin myös minulle. Kirjoittaminen paitsi syventää lukukokemusta myös ravitsee kirjoittamisen nälkää. Blogikirjoituksen kirjoittaminen on myös siinä mielessä helppoa, että siitä tulee melko nopeasti sen verran valmis, että siitä tohtii päästää irti. Toisaalta blogikirjoittaminen kyllä ”tuhlaa” rajallista aikaa, ja juuri tämä on omalla kohdallani myös tämän hienon harrastuksen kääntöpuoli: blogikirjoituksiin käytetty aika on aina pois muusta kirjoittamisesta ja elämästä. Oikeasti kirjoista kirjoittaminen tietysti antaa niin paljon, että tuhlaaminen on aivan vääränlainen sana. Uskon myös siihen, että kaikki kirjoittaminen ruokkii lopulta kirjoittamisen kokonaisuutta.

Tämä blogi on syntyhetkestään saakka kantanut alaotsikkoa ”ajatuksia kirjoista ja kirjoittamisesta”, sillä aloitellessani ajattelin, että kirjoittaisin enemmän myös kirjoittamispuuhieni tunnelmista. Jokunen kirjoitus aiheesta on syntynytkin, mutta keskiössä ovat silti olleet kirjat. Ehkä on ollut luontevampaa kirjoittaa toisten kirjoituksista kuin omista: ne omat viritelmät ovat lähinnä itselle olemassaolevia, enemmän tai vähemmän aktiivisia prosesseja, joista kirjoittaminen on kai sittenkin tuntunut jotenkin tarpeettomalta ja mukaankuulumattomalta ja ehkä hitusen nololtakin. Annan kuitenkin alaotsikkoni olla: tämä on edelleen sekä lukijan että kirjoittajan blogi, ja luultavasti se tulee näkymään ainakin satunnaisina kirjoittamisen puolelle eksyvinä harhailuina.

Niin, ehkä ensimmäinen vuosi on ollut jonkinlainen etsikkovuosi. Kamarini on etsinyt olemustaan, tunnustellut sitä minkälainen siitä tulisi. Tällainen se nyt sitten on: punertavainen, pitkäsanainen, ehkä hieman eksyilevä ja asiasta karkaileva. Valmis kamarini ei tietenkään edelleenkään ole enkä tiedä, millainen se on vuoden päästä, kahden, joskus... en tietysti sitäkään, onko sitä edes, sitten joskus. Ainakin toistaiseksi matkani kamarissani kuitenkin jatkuu – uusin, vielä tietymättömin askelin, joissa kuitenkin lienee paljon samaa kuin entisissä. Ja niin, ehkä myös hieman hidastuvin, sillä elämässä tapahtuu, mutta katsotaan. Kirjoittaminen on matkantekoa, täälläkin. Askeltamista ja pysähtelyä.

**********

 

Juhlapäivän kunniaksi kamarissa järjestetään tietenkin myös pieni arvonta (mallioppiminen on tehokasta!). Hieman pölyisten kirjojen lukija kun olen, päätin kohotella myös arvontaani kirjallisuushistorian aarteita – uusina ja kiiltävinä kappaleina tosin. Se, että näitä aarteita saa myös suoraan Adlibriksestä, on riemastuttavaa! Ja itse olen tietysti enemmän kuin mielelläni jakamassa klassikkolumoa eteenpäin :)

Arvon siis kahden suosikkikirjailijattareni ehkä keskeisimmät teokset, joista molemmista olen kirjoittanut myös tänne kamariini (nimeä napsauttamalla pääsee halutessaan lukemaan taannoisen kirjoituksen). Saattaa tietysti olla, että nämä jo hyvinkin monesta hyllystä löytyvät, mutta ehkäpä kirjan voi siinä tapauksessa antaa vaikka lahjaksi, jos arpaonni suosii... Teokset ovat pehmeäkantisia pokkareita ja uusina arvontaa varten hankittuja. Suluissa alkuperäinen ilmestymisvuosi.

Teokset ovat:

L. Onerva: Mirdja (1908)

ja

Aino Kallas: Sudenmorsian (1928)

 

Lisäksi arvon levyn tummaa suklaata lukuhetkiä sulostuttamaan.

Arvontaan ovat tervetulleita osallistumaan sekä rekisteröityneet lukijani että kaikki muutkin satunnaiset tai säännölliset piipahtelijat. Jokainen saa yhden arvan. Ilmoita osallistumisestasi kommentissa ja mainitse myös, haluatko osallistua sekä molempien kirjojen että suklaan arvontaan – näin saa mielihyvin menetellä, mutta pakkotuputusta tämä ei sentään ole, vaan myös valikointi sallitaan :) Jos sinulla ei ole blogia, josta löydän yhteystietosi, jätä myös sähköpostiosoitteesi mahdollista yhteydenottoani varten. Voittajien nimet kirjoittuvat myös kamarini seinälle, mutta lisäksi lähetän voittajille sähköpostia osoitetta udellakseni.

Osallistumisaikaa on keskiviikkoon 20.5. asti. Arvonta tapahtuu seuraavana päivänä, 21.5. – tuo päivä on kamarissani Mirdjan päivä, ensimmäisen ”oikean” kirjoitukseni eli juurikin Mirdjan mukaan. Askartelen arvoiksi mukavan vanhanaikaisia nimilappuja, joiden joukosta onnetarkäsinä toimivat kahdet lapsenkädet saavat kummatkin nostaa yhden. Suklaa-arvan nostan ehkä itse :)

Onnea arvontaan ja kiitos että olette täällä myös nyt ♥