Heräilijän haparoivia ajatuksia

Kamarissa on ollut hiljaista. Koska elämä. Opinnot. Kaikki muu. Ja niin, ehkä myös tuulet. On ollut paljon muuta, joka on kaivannut ja ansainnut huomiota, ja ehkä myös hieman tarvetta käpertymiselle. Hiljaisuus on ollut koko lailla tarkoittamatonta, mutta ehkä silti myös tarpeellista.

Nyt kesä on jo vaihtunut syksyyn. Ulkona on vielä lämmintä ehkä pitkäänkin, mutta yöllä oli tainnut olla melkein pakkanen, aamussa pisaroi sumu. Syksy tuntuu hyvältä, tämä henkinen vuodenvaihteeni, hetki jona kaikki tuntuu aina jotenkin uudelta, mahdolliselta.

Olen lukenut menneinä viikkoina paljon. Vanhaa ja uutta. Luultavasti en enää edes muista kaikkia lukemiani kirjoja, mikä on ehkä harmi mutta toisaalta vain elämää, hetkien kiitävyyttä. Ehkä, jos siltä tuntuu, kirjoitan jotakin jostakin.

Olen (taas) myös miettinyt hieman kamariani, sitä millainen se on ja millainen se ehkä voisi olla. Välillä tuntuu, että kirjablogin kehykset eivät ole riittävän avarat. Joskus siltäkin, että tekisi mieli kirjoittaa enemmän jotenkin kepeästi. Tai ehkä tuo kepeäkin on väärä sana, kahleettomasti voisi olla oikeampi. Ilman tietynlaista kehystä ja kategoriaa. Kirjoittaa vaan. Kirjoistakin kyllä, mutta jos siltä tuntuu niin ihan mistä vaan. Kirjojen kamari tuntuu kuitenkin viittaavan vahvasti juuri kirjoihin. Kamarin seinämät – ja nimikin – ovat minulle kuitenkin jo jotenkin rakkaat, ja niistä tuntuu vaikealta luopua. Hankala juttu, joka ei ehkä silti ole hankala missään muualla kuin omassa päässäni. Oikeastihan on tietenkin niin, että kamarini saa olla juuri sellainen kuin tahdon ja myös etsiä muotoaan, muuttua tarvittaessa. Tai sitten voin luopua ja aloittaa ehkä jotakin uutta, jos se sittenkin tuntuu oikeammalta, paremmalta.

No. Ainakin naisten aakkosten seuraava osa – sieltä jostakin keskikesästä asti kutakuinkin valmiina odotellut F – ilmestyy kamariin pian. Ja lukupinossakin on tietysti monenlaista, sekä kesken että aloittamatta. Tällä hetkellä kesken ovat ainakin Henry David Thoreaun Walden – Elämää metsässä (koska elämänfilosofia), Milan Kunderan Tietämättömyys (uusintaluvussa, koska Kundera-tuuli) ja Rauha S. Virtasen Seljan tytöt (uusintaluvussa tämäkin, koska hellimishoito). Lukupinossa odottaa parhaillaan myös muun muassa pari uutuutta ja pari klassikkoa, mutta senhän tietää, että lukupino elää ja tuivertuu tuulien mukaan. Niin että tuulien mukaan taas mennään.

Hiljakseen lähden taas lukuretkille myös sinne naapurustoon <3

Kaunista syksyä ja hyviä lukutuulia toivotellen,

Kamarin Katja