lauantai 11. kesäkuuta 2016

Runoilijuuden problematiikkaa






Kuzma Petrov-Vodkin: Anna Ahmatova, 1922.
Kuvalähde Wikimedia Commons.




Menettää sanojen tuoreus, tunteen
yksinkertaisuus
kuin taiteilija menettäisi näkönsä,
näyttelijä äänensä ja eleensä,
kaunis nainen kauneutensa.

Vaan älä yrittää säilyttää itselläsi
lahjaa jonka taivas antoi haltuusi:
meidät on tuomittu tuhlaamaan,
ei säästämään – tiedämme.

Mene siis yksin ja paranna sokeita,
kuullaksesi epäilyn raskaalla hetkellä
oppilaitten pilkan ja vahingonilon,
väkijoukon välinpitämättömän hälyn.


Anna Ahmatova 1915,
suomennos Marja-Leena Mikkola.


**********


Runoilija: lahjallaan siunattu ja tuomittu. 


4 kommenttia:

  1. Anna Ahmatova on ihana. Blogissani olisi sinulle haaste:

    http://mustettajapaperia.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-award.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Anna Ahmatova on! Kiitos kommentistasi ja haasteesta, olenkin tähän jo hiljattain vastannut :)

      Poista
  2. Anna Ahmatova! <3 <3 <3

    Ihanaa kesäsunnuntaita sinulle, Katja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, Anna Ahmatova <3 <3 <3

      Kiitos Kaisa Reetta ja kaunista alkavaa juhannusviikkoa sinulle <3

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!