tiistai 8. joulukuuta 2015

Tapani Bagge & Salla Savolainen: Hämeenlinnan Janne – Kuinka Jannesta tuli Jean Sibelius (2015)



Kahdeksas joulukuuta vuonna 1865 Hämeenlinnassa oli pakkasta mutta ei lunta, ainakin jos Tapani Baggen Janne-kertojaan on uskomista. Mutta jos ei ollutkaan lunta, niin olipa ainakin syntymä: poika tuli! Ja tulikin sitten semmoinen poika, josta tuli aikanaan aika iso, noin niin kuin kansallisessakin ja taiteellisessa mielessä. Se oli Janne-poika se. Tai no, Johan Kristian Julius Sibelius, myöhemmin Jean, mutta poikasena ja myöhemminkin myös ihan vaan se Janne.



- kiitos kirjastolle -


Tapani Baggen kirjoittama ja Salla Savolaisen kuvittama Hämeenlinnan Janne (2015) juhlistaa osaltaan kansallissäveltäjämme juhlavuotta ja hyvä niin – on hienoa, että merkkihenkilöistä kirjoitetaan myös lapsille ja kyllä, sopiihan tietysti muistaa sekin, ettei lastenkirjallisuus ole kiellettyä aikuisiltakaan, päinvastoin. Muistutanpa, että Sibeliuksen kunniaksi on tänä vuonna on ilmestynyt myös Katri Kirkkopellon satumaisen kaunis Soiva metsä, josta ovat kirjoittaneet ainakin Paula ja Leena, kurkatkaapa. Marian kirjoituksessa on mukana myös tämä, Hämeenlinnan Janne.

Hämeenlinnan Janne on monipuolinen, elämää, historiaa ja Savolaisen hurmaavia kuvia sisältävä tarina-, tieto- ja kuvakirja, jolla on varmasti annettavaa sekä eri-ikäisille lapsille että aikuisillekin. Pienemmälle lapselle voi lukea vaikka vain tarinan Janne-pojan kasvusta, isompaa (ja aikuista) kiinnostavat ehkä myös historiasta kertovat tietolaatikot. Ja Savolaisen samaan aikaan sekä esteettisen nostalgiset että hykerryttävän hauskat kuvat ihastuttavat varmaan kaikkia ikään katsomatta.  

Kirja kertoo muun muassa sen, kuinka pieni Janne istui taffelipianon alla ja yhdisteli säveliä räsymaton raitoihin: kaikessa soi musiikki. Se kertoo myös sen, miten isä oli lääkäri mutta kuoli, kun Janne-poika ei ollut vielä kolmenkaan. Isältä jäi kitara, viulu ja velkoja, ja Jannen perhe muutti mummolaan. Siellä Janne sitten soitti pianoa ennen kuin ylsikään, varvisteli niin että se jotenkin onnistui. Kouluakin Janne kävi, mutta ei aina osannut keskittyä vaan joutui pöydän alle häpeämään. Erääseen opettajattareensa, Lucina Hagmaniin, Janne taisi vähän rakastuakin, lupasipa mennä tämän kanssa peräti naimisiin. Vaan toisin kävi, ihana Aino vei sitten aikanaan voiton opettajattaresta.

Kirja kertoo myös, kuinka musiikkiharrastus kasvoi ja jatkui, vaikka ramppikuume vaivasikin. Ja senkin, että Jannen kaveripiiri oli sellainen mukavan monikulttuurinen, puhuttiinhan Hämeenlinnassakin silloin ainakin kolmea kieltä, suomen lisäksi ruotsia ja venäjää. Enkä nyt millään malta olla huomauttamatta, että näinäkin aikoina on hyvä muistaa, ettei isänmaanrakkauden ja avoimuuden tarvitse sulkea toisiaan pois.

Mutta miten lienee, pelastiko Janne tosiaan laulajatar Luccan sen satakiloisen monnin nielusta vai kuinka se piireihin pääsy myöhemmin oikein sujui? Niin, saattaa olla, että jossakin kohdassa tarinaa kukoistaa myös semmoinen metka kalavale. Mutta se ainakin on totta, että Jannesta tuli kuin tulikin Jean, maailmalla tunnetuin ja esitetyin suomalainen säveltäjä. Että eipä mitään, vaikka ne latinat ja lakiopinnot eivät oikein sujuneet. Tästä pienestä pojasta, joka näki ne räsymaton raidat sävelinä, kasvoi apteekki- ja lakimiehen sijaan melkoinen musiikkimies.

Niin. Olihan siinä vilpertissä sitten isona vikansakin, eikä Ainolla aina ollut turhan helppoa. Mutta jospa tänään muistellaan vain Jannen hyviä tekoja, sitä kuinka hän tallensi maamme taiteellisen kultakauden säveliinsä... Miten siinä kultaisessa ajassa onkaan niin ihmeellistä tenhoa, unia ja unelmia. Kyllä niistä ajoista sopii aina jokunen kirjakin kirjoittaa.


Hyvää Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivää!


**********


Tapani Bagge & Salla Savolainen:
Hämeenlinnan Janne – Kuinka Jannesta tuli Jean Sibelius.
41 s. Tammi 2015.


6 kommenttia:

  1. Kiitos tästä♥ Olisin takuulla ottanut lukuun jos olisin huomannut. Nettisivut eivät ole minusta htä selketä kuin papeirset katalogit.

    Jannen lapsuudesta on kerrottu kiinnostavasti myös Markus Similän kirjassa Pienet, suuret suomalaiset, jota luin juuri eilen mm. Jannesta isona takuulla koskettavin on Bo Carpelanin Axel.

    Tänään soikoon Sibelius! Ja kiitos samoin sinulle kaunissointista Sibeliuksen päivää♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiitos kommentistasi ja vielähän tähänkin ehtii tarttua :) Minä taisin kohdata tämän ensi kerran Marian Sinisen linnan kirjastossa. Tuon Similän kirjan olen muuten tainnutkin joskus lukea, Axelia toistaiseksi edelleenkään en... Ja nythän taitavat olla saatavina myös Sibeliuksen päiväkirjat, siinäpä kurkkimista uteliaille :)

      Sibelius ansaitsee kyllä juhlapäivänsä. Mutta hyvä on muistaa sekin, että hänen rinnallaan oli aina myös ihana Aino.



      Poista
  2. Tämä: "Enkä nyt millään malta olla huomauttamatta, että näinäkin aikoina on hyvä muistaa, ettei isänmaanrakkauden ja avoimuuden tarvitse sulkea toisiaan pois." - On todella surullista ja vastenmielistä, että isänmaanrakkaus pyritään terminä kytkemään äärioikeistolaiseen liikehdintään.

    Mainiota, että toit esiin tällaisen loistavan lastenkirjan, josta en mitään tiennyt. Minullehan tässä vähän aikaa sitten tuli ihan yllätyksenä, miten levinnyt Finlandia maailmalla on, kun asiaa ihmettelin Adichien Puolikas keltaista aurinkoa -elokuvan katsottuani blogissani. Samalla selvisi sekin, että Finlandiaa on ehdotettu myös ns. maailman kansallislauluksi. Että sellanen Janne. Kiitos esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin Omppu. Ei isänmaanrakkauden ja oman kulttuurin, historian ja perinteiden arvostamisen ja vaalimisen tarvitsisi merkitä vihaa ja ennakkoluuloja toisia kohtaan. Sellainenkin ihminen, joka kallistuu poliittisesti aivan toisaalle, voi rakastaa kotimaataan ja sen kauniita perintöjä.

      Tämä on tosiaan loistava lastenkirja, pidän tämän monipuolisuudesta ja nuo Savolaisen kuvat ovat aina niin mainioita. Vaan että maailman kansallislaulu, oho! Enpä tuota(kaan) tiennyt. Sellainen Janne totisesti. Sopii sille kai ne muutamat ajatuserheet anteeksi antaa :)

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  3. *Meijän Jannesta' on tosiaankin moneksi! Kirja tuntuu mainiolta lahjaidealta esimerkiksi musiikista innostuneille taaperoille, miksei vanhemmillekin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, mainio lahjaidea tämä onkin :) Todella tervetullutta, että Janne-pojasta on kirjoitettu lapsillekin. Kiitos kommentistasi <3

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!