Tapani Bagge & Salla Savolainen: Hämeenlinnan Janne – Kuinka Jannesta tuli Jean Sibelius (2015)

Kahdeksas joulukuuta vuonna 1865 Hämeenlinnassa oli pakkasta mutta ei lunta, ainakin jos Tapani Baggen Janne-kertojaan on uskomista. Mutta jos ei ollutkaan lunta, niin olipa ainakin syntymä: poika tuli! Ja tulikin sitten semmoinen poika, josta tuli aikanaan aika iso, noin niin kuin kansallisessakin ja taiteellisessa mielessä. Se oli Janne-poika se. Tai no, Johan Kristian Julius Sibelius, myöhemmin Jean, mutta poikasena ja myöhemminkin myös ihan vaan se Janne.

- kiitos kirjastolle -

Tapani Baggen kirjoittama ja Salla Savolaisen kuvittama Hämeenlinnan Janne (2015) juhlistaa osaltaan kansallissäveltäjämme juhlavuotta ja hyvä niin – on hienoa, että merkkihenkilöistä kirjoitetaan myös lapsille ja kyllä, sopiihan tietysti muistaa sekin, ettei lastenkirjallisuus ole kiellettyä aikuisiltakaan, päinvastoin. Muistutanpa, että Sibeliuksen kunniaksi on tänä vuonna on ilmestynyt myös Katri Kirkkopellon satumaisen kaunis Soiva metsä, josta ovat kirjoittaneet ainakin Paula ja Leena, kurkatkaapa. Marian kirjoituksessa on mukana myös tämä, Hämeenlinnan Janne.

Hämeenlinnan Janne on monipuolinen, elämää, historiaa ja Savolaisen hurmaavia kuvia sisältävä tarina-, tieto- ja kuvakirja, jolla on varmasti annettavaa sekä eri-ikäisille lapsille että aikuisillekin. Pienemmälle lapselle voi lukea vaikka vain tarinan Janne-pojan kasvusta, isompaa (ja aikuista) kiinnostavat ehkä myös historiasta kertovat tietolaatikot. Ja Savolaisen samaan aikaan sekä esteettisen nostalgiset että hykerryttävän hauskat kuvat ihastuttavat varmaan kaikkia ikään katsomatta.  

Kirja kertoo muun muassa sen, kuinka pieni Janne istui taffelipianon alla ja yhdisteli säveliä räsymaton raitoihin: kaikessa soi musiikki. Se kertoo myös sen, miten isä oli lääkäri mutta kuoli, kun Janne-poika ei ollut vielä kolmenkaan. Isältä jäi kitara, viulu ja velkoja, ja Jannen perhe muutti mummolaan. Siellä Janne sitten soitti pianoa ennen kuin ylsikään, varvisteli niin että se jotenkin onnistui. Kouluakin Janne kävi, mutta ei aina osannut keskittyä vaan joutui pöydän alle häpeämään. Erääseen opettajattareensa, Lucina Hagmaniin, Janne taisi vähän rakastuakin, lupasipa mennä tämän kanssa peräti naimisiin. Vaan toisin kävi, ihana Aino vei sitten aikanaan voiton opettajattaresta.

Kirja kertoo myös, kuinka musiikkiharrastus kasvoi ja jatkui, vaikka ramppikuume vaivasikin. Ja senkin, että Jannen kaveripiiri oli sellainen mukavan monikulttuurinen, puhuttiinhan Hämeenlinnassakin silloin ainakin kolmea kieltä, suomen lisäksi ruotsia ja venäjää. Enkä nyt millään malta olla huomauttamatta, että näinäkin aikoina on hyvä muistaa, ettei isänmaanrakkauden ja avoimuuden tarvitse sulkea toisiaan pois.

Mutta miten lienee, pelastiko Janne tosiaan laulajatar Luccan sen satakiloisen monnin nielusta vai kuinka se piireihin pääsy myöhemmin oikein sujui? Niin, saattaa olla, että jossakin kohdassa tarinaa kukoistaa myös semmoinen metka kalavale. Mutta se ainakin on totta, että Jannesta tuli kuin tulikin Jean, maailmalla tunnetuin ja esitetyin suomalainen säveltäjä. Että eipä mitään, vaikka ne latinat ja lakiopinnot eivät oikein sujuneet. Tästä pienestä pojasta, joka näki ne räsymaton raidat sävelinä, kasvoi apteekki- ja lakimiehen sijaan melkoinen musiikkimies.

Niin. Olihan siinä vilpertissä sitten isona vikansakin, eikä Ainolla aina ollut turhan helppoa. Mutta jospa tänään muistellaan vain Jannen hyviä tekoja, sitä kuinka hän tallensi maamme taiteellisen kultakauden säveliinsä... Miten siinä kultaisessa ajassa onkaan niin ihmeellistä tenhoa, unia ja unelmia. Kyllä niistä ajoista sopii aina jokunen kirjakin kirjoittaa.

Hyvää Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivää!

**********

Tapani Bagge & Salla Savolainen:

Hämeenlinnan Janne – Kuinka Jannesta tuli Jean Sibelius.

41 s. Tammi 2015.