keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Tampereen Teatterin Saiturin joulu ja ajatuksia teatterielämyksistä



Ei siitä mihinkään pääse: kyllä Tampereen Teatterin Saiturin joulu on kerta kaikkiaan mainio esitys. Ilkka Heiskanen on niin vänkkyrä Scrooge, että väkisinkin mieli puhdistuu häntä katsellessa. Heiskanen hengittelee kiukkuisen kitupiikin juuri sellaiseksi kärttypääksi kuin pitääkin, ja oikein oiva on myös se iloinen ja hyväntahtoinen jouluveikko, joka hänestä joulun henkien käsittelemänä sitten kuoriutuu. (Ja juu, kyllä: myös ne naisnäyttelijöiden ihanat hepenet ovat vanhanaikaisen estetiikan omaavalle katsojalle aina yhtä ihastuttavaa katseltavaa. Eli pisteet myös puvustamoon!) Näytelmä pyörii teatterissa nyt neljättä vuotta, ja meidänkin perheellemme tämänvuotinen kokemus oli jo toinen. Toivotaan, että näytelmä on ohjelmistossa myös ensi vuonna – meiltä ainakin olisi taas menijöitä :)



Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri.

 Humpuukia! Pah!

Ja onhan niitä vankiloita! Ja köyhäintaloja! Tai kuolkoot pois ja vähentäkööt liikaväestöä! 
Ei minulla ole varaa kustantaa kaiken maailman laiskureiden joulunviettoa!



Aina välillä murehdin sitä, että teatterissa tulee käytyä liian harvoin. Toisaalta ne kerrat, joina siellä käyn, ovatkin sitten yleensä erityisen hienoja. Niin nytkin. Jotakin puhdistavaa siinä on, lähelle tulevan näyttelijäntyön katselemisessa. Siinä, että istuu pimeässä katsomossa ja katselee kuinka näyttelijät lavalla tulkitsevat ihmisyyttä. Niin ja tämmöinen klassikoiden ihailija kun olen, minua puhuttelee tietenkin myös se 172-vuotiaan tekstin ajattomuus. Eiköhän vain niitä Scroogeja – valitettavasti – ole yhä vain. Ja toisaalta – onneksi – myös niitä joulumieltä ripottelevia joulun henkiä. Voi kun ne hyväntahtoiset henget ennättäisivätkin kaikkialle missä on kovasydämisyyttä ja kylmää, itsekästä itaruutta.




Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri.

 Muilla on onneksi ihanaa joulumieltä, vaikka Saiturilla ei olekaan... vielä. 



Minulle teatterissa käyminen on aina monitasoinen elämys, joka avaa monia kerroksiani. Keskityn kokemaan esityksen ja sen välittämän tarinan, mutta samalla ajattelen myös näyttelijöiden työtä, sitä miten he rooleihinsa asettuvat ja miten he niitä toteuttavat. Teatterissa näyttelijäntyö tulee aina niin liki, sitä on kiehtovaa katsella ihan siinä lähellä, tuntea miten näyttelijä rooliaan kantaa. Elokuva ei koskaan ole samanlainen elämys, koska näyttelijä on väistämättä etäällä. Näyttämöllä näyttelijä on katsojalle läsnä, hänen täytyy keskittyä koko ajan, pitää rooliaan yllä, asettaa itsensä katsojan eteen, uudestaan ja uudestaan. Ja kaikki on pitänyt harjoitella valmiiksi, riittävän hyvin.

Ja niin, tietenkin: ajatus ihmisestä ja roolista hänen yllään on aina yhtä kiehtova. Teatterissa ja elämässä. Onko se leikkiä? Kyllä, eräänlaista. Mutta samalla myös niin totta. Etsimistä, esittämistä, esitetyn tulkitsemista.

Esityksen jälkeen keskustelimme lasten kanssa siitä, miten monta taitoa tarvitaan, että teatteriesityksestä tulee valmis. Miten teatteriesitys perustuu aina yhteistyöhön, siihen että kaikki erilaiset osaajat tekevät sen oman työnsä. Miten kaikkia tarvitaan. Siinäkin.
 

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri.

Vaan kuinkas sitten käykään... Kärttypää muuttuu hyväntuuliseksi ja anteliaaksi jouluveikoksi, joka  toivottelee maailmalle oikein hyvää joulua... Sellaisia ne ovat, joulun ihmeelliset henget.


Ajatella. Miten kauan ihminen onkaan teatteria jo tehnyt. Miten valtava tarve ihmisellä onkaan ihmisyyttään esittää. Ja miten hyvä niin. Älköön ihmisen kaipuu itsensä ymmärtämiseen koskaan lakatko hengittämästä. Ja niin, olkoon joulumieli aina hyvää tahtoa täynnä. 

Suosittelen Saiturin joulua lämpimästi Tampereen seudulle sattuville. Voi tosin olla, että näytökset ovat tämän vuoden osalta jo koko lailla täynnä, mutta jospa näytelmä tosiaan olisi ohjelmistossa taas ensi vuonna. Teatterin ilmoittamasta suositusikärajasta (6 v) on kuitenkin hyvä pitää kiinni, ne henget ovat nimittäin vähän semmoisia jänniä. Ja jos Tampereelle ja/tai teatteriin ei nyt ehdi, niin kylläpä se kirjakin on aika mainio, vaikka Heiskasen tulkinta siitä puuttuukin :)



***********


Tampereen Teatteri: Saiturin joulu.
Kuvat TT:n kuvapankista, kuvaaja Harri Hinkka.


***********


PS. Sattumoisin olen juuri (uudelleen)lukenut myös erään kirjan, jossa liikutaan teatterin maailmassa. Ehkäpä siitä seuraavaksi tai ainakin aikanaan...


 

8 kommenttia:

  1. Hienoja ajatuksia teatterista. Olen samaa mieltä teatteri-illan puhdistavasta vaikutuksesta. Siinä on jotain, mitä ei esimerkiksi elokuvista saa: eletty elämys, juuri ne käsillä olevat hetket.

    En ole koskaan nähnyt Saiturin joulua teatterissa. Kansallisteatterissakin näytökset taitavat ikävä kyllä olla loppuunmyytyjä. Mutta toivottavasti ensi vuonna.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaimani, kiitos. Ja juuri niin, ne käsillä olevat hetket, se läsnäolo - se tekee ihmiselle hyvää.

      Tämä on todella hieno teatterielämys, jospa vaikka ensi vuonna pääset tämän teatterissa tai toisessa kokemaan <3

      Poista
  2. Jännä yhteensattuma - mekin katsoimme tänään koulussa Saiturin joulua elokuvana :D Tosin The Muppet Show -versiona. Ajattelin sen innoittamana lukea kirjan uudestaan jouluna. Minustakin on ihanaa käydä teatterissa, on tunnelmallisempaa ja vaikuttavampaa nähdä esitykset paikan päällä. :) Saiturin joulun olen kerran nähnyt Kansallisteatterissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas, Saiturin joulu sopii niin hyvin tähän joulunalusaikaan :) Kirjakin on tosi hieno ja tosi hienoa on myös se, että olet lukenut sen jo - minä luin alkuperäisteoksen ensi kerran vasta viime vuonna.

      Teatterissa on ihanaa taikaa ja lumovoimaa. Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  3. Ilkka Heiskasen Scrooge on tosiaan itkettävän aito ja ihana. Näin TT:n Saiturin joulun pari vuotta sitten, ja haluan mennä katsomaan sen uudestaan. Tänä vuonna - ja itse asiassa tänä iltana! - on kuitenkin Kansallisteatterin vuoro. Hauskaa mennä nyt katsomaan Vesa Vierikon Scroogea. ♥

    Teatteri on ihmisyyden tulkintaa - miten hienosti sanottu, ja niin totta! Aivan ihana kirjoitus, Katja! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinulla oli varmaan hieno elämys Kansallisteatterissa! Ehkäpä tuot elämyksen blogiisikin?

      Teatteri on, niin kuin taide ylipäätään. Kiitos kommentistasi Sara-siskoseni ♥

      Poista
  4. Hienoa pohdintaa teatterista ja sen roolista! Itseäni ihan hävettää, kuinka vähän teatterssa tulee käytyä, vaikka täällä Turussakin olisi tarjontaa vaikka kuinka paljon.

    Sinulle on blogissani pieni haaste: http://kaisareetta-t.blogspot.fi/2015/12/kolme-tarkeaa-kysymysta-haasteen.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta ihanainen, onneksi ne harvat kerrat ovat sitten usein sitäkin antoisempia. Näin itseänikin aina muistuttelen, ja sama koskee omalla kohdallani esim. taidenäyttelyitä :)

      Ja oi, kiitos, tulenpa kurkkaamaan... ♥

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!