torstai 5. helmikuuta 2015

Runebergin päivä – Runoja ja Torttuja


Tänään on kansallisrunoilijamme Runebergin päivä. Se merkitsee herkullista teehetkeä, mutta myös hyvää syytä viivähtää tuokion verran herra päivänsankarin runoissa. Olen selaillut kirjastosta löytämääni teosta Runon vuodenajat, joka sisältää Runebergin pääosin nuoruudenaikaisia erillisrunoja. Tunnustan, että selailuni on ollut tarkoitushakuista: olen tavoitellut katseeni alle runoja, joissa on ihana nainen. Näin siksi, että pidän Runebergistä eniten juuri naisen ihailijana ja halusin löytää jotakin naisen kauneutta kiittävää myös nyt. Ja niin, kyllä, ehkäpä tämä johtuu myös siitä, että minusta on niin ihanaa olla nainen.





Huomaan kyllä, että Runebergin sanoissa on usein myös selkeä häive miehen ylivaltaa, isän ja aviomiehen yliotetta tyttärestä ja vaimosta, mutta ehkä otan sittenkin vapauden nähdä hänen runoissaan ennen kaikkea ihailua ja rakkautta. Pidän mielessäni myös ajatuksen siitä, että maailma oli Runebergin aikaan erilainen kuin se on nyt ja nainen oli miehisten valtojen alla. Harva mies taisi niihin aikoihin olla näissä asioissa edistyksellinen, ja ehkäpä naiset itsekin olivat usein arkoja tahtomaan muutosta. Runeberginkin runoja on siis luettava omaa aikaansa vasten. Mutta niin tai näin, Runebergin runokieli on somaa ja sulokasta, ja nainen näyttäytyy hänen runoissaan ihanana rakastamisen kohteena. 


Runoilijan merkkipäivää saa kamarissani juhlistaa
kaksi viimeistä säkeistöä runosta Naisen luominen,
jonka hän on kirjoittanut kaiketi
1820-luvun alussa, alle kahdenkymmenen ikäisenä:


Taivaan ihme Nainen! rakkaus vailla
rajaa syntys on, maan kauniiks luot
miehen suruun huvitarhan lailla
lohdutusta, viihdytystä suot.
Hän saa nähdä taivaat tuskan alta,
katsoo silmiesi selkeyteen,
elon ukkonen ei luonas malta
lyödä sydämeen.

Hyvä Henki! tuntein olet luotu,
hyveen, maltin tielle johdatat
jälleen miestä, kun on kuulla suotu
intohimon kielen leiskunnat.
Kun on puuhas aina lievitellä
toisen haavaa lääkkein, kas jo vaan
kyyneleeseen vierii elos hellä
yhteen ainoaan. –



Kyllä, huomaamme toki, että nainen on miestä varten luotu: hän on miehen lohtu ja viihdytys, hyvä henki joka tekee maailmasta kauniin, antaa intohimon liekehtiä ja lempein tuntein lääkitsee miehen kipeät haavat. Mutta kas, sehän merkitsee samalla myös sitä, että miehen olisi murheellista olla ilman naista, hyvää henkeään. Sitä, että mies tarvitsee rinnalleen tämän ihanan ihmeen. Sitä, että nainen on juuri rakastamista varten luotu. Ja rakkaus, niin – sehän on elämän suola ja sokeri, kaneli ja kardemumma...

Runebergin naisrakkaus kuuluu kyllä olleen liiankin suurta. Hänenhän kerrotaan olleen  myös melkoinen naistenmies, joka ei aina pysynyt kotosalla. Toivoisin, että hän olisi purkanut rakkautensa vain vaimoonsa ja runoihinsa, mutta – no, mitäpä minun toiveistani. Ja toki, jos annan itseni tätä ajatella, minua myös hieman suututtaa. Mutta jospa en suutahda vielä tänään, vaan vasta huomenna. Rohkenisinko kuitenkin näin juhlapäivänäkin sanoa, että tärkein oli juuri Fredrika – tuo työteliäs nainen, joka oli kotitöillä ja kestitysvelvoitteilla kuormitettu vaimo, mutta joka silti jaksoi kaiken aherruksensa jälkeen vielä itsekin kirjoittaa. Tänä vuonna aion lopultakin lukea myös Fredrika-rouvan sanoja ja kenties myös hänestä kirjoitettua. Seuraava Runeberg, johon tartun, on siis Fredrika, ei Johan Ludvig. Saattaa olla, että rouvan vuoro tulee hyvinkin pian: kirja odottaa jo.

Ja tänään ajattelen olevani juuri tuo ihana Taivaan ihme Nainen, niin kuin päivänsankari on kauniisti runoillut. Unohdan ne häiveet ja runoilijan harharetket. Lepuutan itseäni naisena olemisen ihanassa valossa ja siinä, että on sanoja, jotka tekevät naisesta niin kauniin: niin, nainen on lempeyttä ja intohimoa... Syön hitaasti tuon ihanan tortun, joka tosin ei ole Fredrika-rouvan (eikä edes Katja-rouvan) vaan leipomon tekemä. Mutta se kelpaa kyllä ihanaksi korvikkeeksi ja tärkeäksi muistutukseksi siitä, että kaikkialla tarvitaan aina hengetär. Sekä siitä, että tänään myös naisella on onnellinen vapaus valita – ostaa tortut toisinaan kaupasta ja käyttää vapautunut aika lukemiseen ja kirjoittamiseen. Ja sitä, kuinka ihanaa on olla nainen, ei tämä vapauskaan vie minnekään. Ei, sehän juuri saa tämän ihanuuden kukoistamaan kaikessa hehkussaan.


Lopuksi lainaan vielä Runebergin sanoja Nuorelle kirjailijalle
Omavaltaisesti lisään, että olkoot ne myös kirjailijattarelle
– ja niin, jokaiselle, joka kirjoittaa:


Jos kysytään neuvoa, suosittaisin, että kirjailija ilman katkeruutta ja vaatimuksia 
pitäisi taipumustaan runoiluun suopean luonnon viattomana lahjana, 
jolla voi ainakin häätää pois monet ikävät hetket, ehkä myös toisinaan siepata 
aikaisemmin vangitsemattoman sulouden lennostaan ja sitoa se sanoiksi, toisten iloksi.


Oi niin, ikävien hetkien häätelyä ja sulouden sitomista sanoiksi!
Siinäkin on kirjoittamisen ihana ilo.


Hyvää Runebergin päivää ja sanojen suloista lentoa!



6 kommenttia:

  1. Minä rakastuin pari päivää sitten Runebergiin sellaisen kokoelman kuin Idyllejä ja epigrammeja avulla. Kokoelmasta löytyy pieniä runoja, koskien suurimmaksi osaksi rakkautta ja kuolemaa. Ja Saarijärven Paavo löytyy myös. Meinasin oikeasti itkeä. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Ellen ja ihanaa, että sinäkin olet lukenut kansallisrunoilijaamme! Minulla taitavatkin Idyllit ja epigrammit olla vielä lukematta, kirjastosta valikoitui nyt mukaan tämä kokoelma joka sieltä löytyi :) Saarijärven Paavo on toki tullut joskus vastaan, hänhän se juuri taitaakin olla oikein ehta runebergiläinen sankari... Hanna-runoelmaa melkein rohkenisin sinulle suositella, jos Runebergiin ihastuit ja jos se on sinulta vielä lukematta. Se on sellaista salahenkiä uhkuvan sydämen sulostuttamaa romantiikkaa, uskoakseni Runebergiä parhaimmillaan <3

      Poista
  2. Katja, miten ihania ja elähdyttäviä ajatuksia jälleen kerran! En olisi voinut Runebergin päivää paremmin viettää kun lukemalla näitä kauniita sanoja...

    Siispä: - Kiitos, kiitos kiitos! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi Kaisa Reetta <3 Runebergin päivää tekee mieli aina hieman juhlistaa, ainakin sen herkullisen tortun verran - ja torttu tuo aina niin ihanasti mieleen juuri Fredrikan, hengettären kaiken takana...

      Poista
  3. Sitähän sinä juuri olet: taivaan ihme nainen. Ja maan. Ja ilman. Ja veden.

    Hyvää Runebergin päivää Katja! Ja eihän sitä kukaan tiedä, jos sitä viettääkin Fredrikan kunniaksi. Minua kun kyllä kieltämättä aika paljon ottaa päähän, että J.L. juoksi missä juoksi ja Fredrika hoiti lapset ja huushollin ja toisessa kädessä oli kauha ja toisessa kynä. Tästä taitaa olla siinä Min pennas saga -kirjassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Omppu, me kaikki naiset olemme Taivaan Ihmeitä... Ja maan ja ilman ja veden! Ihanaa olla nainen! Ja vaikka kuinka kaihoan menneiden aikojen suloa, niin onpa sitä suloa omassakin ajassamme <3 Mahdollisuuksia!

      Ja kyllä, Runebergin juoksut saavatkin ottaa päähän. Minuakin ottavat. Ja Runebergin päivä on aina yhtä paljon Fredrikan kuin hänen harhailevan miehensä, ehkäpä enemmänkin. Ja oi, Min pennas saga... painan mieleeni. Fredrika on kiinnostanut minua jo kauan, mutta kaiken muun keskellä matka häneen ei ole vielä koskaan oikein ehtinyt alkaa. Vaan ehkäpä asia alkaa lopultakin korjaantua, ensimmäisistä askeleista.

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!