L. Onerva vuonna 1907.
Naisten
aakkoset jatkuu kamarissani kirjaimella O.
Tuttuun
tapaan tässä Tarukirjan Margitin ideoimassa haasteessa nostetaan esille
naisia, joiden etu- tai sukunimi alkaa tietyllä kirjaimella, ja kamarissa ovat tänään
siis vuorossa Oivalliset O-naiset.
1. Kuka on suosikkikirjailijasi?
L. Onerva. Tietenkin! Onerva oli muun muassa Aino
Kallaksen ja Maria Jotunin ohella niitä 1800- ja 1900-lukujen taitteessa uransa aloittaneita naiskirjailijoita, jotka tutkivat tuotannossaan modernin naisidentiteetin
mahdollisuutta. Onervan esikoisromaani Mirdja (1908) on
vavahduttava ja alati puhutteleva teos naisen pyrkimyksestä etsiä uutta, yksilöllistä identiteettiä ja edelleen siitä kipeästä pirstaloitumisesta, johon se saattaa johtaa. Mirdja myös
lienee Onervan teoksista tunnetuin, mutta unohtaa ei kannata myöskään hänen
toista romaaniaan Inari (1913) laajasta
runo- ja novellituotannosta puhumattakaan. Jos et jo ole tutustunut Onervan
tuotantoon, tutustu! Tutustuminen kannattaa ainakin siinä
tapauksessa, että olet kiinnostunut vuosisadanvaihteen naiseutta käsittelevistä
keskusteluista ja pohdinnoista, mutta näiden kysymysten ohella Onervan tuotanto antaa
toki paljon muutakin ajattelemisen aihetta. Ja tietenkin Onervan teokset ovat ylipäätään myös yksi tärkeä, näköaloja avaava ikkuna vuosisadanvaihteen kirjallisuuteen ja kirjallisiin virtauksiin.
2. Muutakin kulttuuria on olemassa kuin
kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
Olivia de Havilland eli rakkaan Tuulen viemää -elokuvan Miss Melly. Ja
kyllä, tietenkin myös tämä näyttelijätär jätti kasvonsa muuallekin elokuvahistoriaan,
mutta minulle hän on nimenomaan Tuulen
viemään Melly. Täytynee nyt silti ehkä tunnustaa, että nuoruudessani tämä
hyveellinen Melly-neiti taisi ärsyttää minua suuresti, mutta tottapa hänen sitten tietynlaisena
vastapainona pitikin ärsyttää, jotta saatoin rauhassa ihailla ja rakastaa
ihanaa, kamalaa Scarlettia. Vanhemmiten olen kuitenkin alkanut pitää yhä
enemmän myös hyvästä, hiljaisesta ja viisaasta Miss Mellystä (tai niin, rouva Wilkesistä, kuten hänestä tietysti pitäisi enimmäkseen puhua), ja näen hänet nyt
varmasti paljon nuoruusaikojani syvemmin tärkeänä osana Scarlettia ympäröivän
henkilögallerian kokonaisuutta – ja jos totta puhutaan, niin Scarlettiinhan
sitä pitäisi oikeastaan paljon enemmän ärsyyntyä ;) Mutta niin, Tuulen viemään näyttelijäkaarti oli,
kuten tämänkin haasteen puitteissa on jo jokuseen kertaan tullut todettua,
kertakaikkisen onnistuneesti koottu. En osaa edes kuvitella, että Miss Mellykään näyttäisi joltakin toiselta kuin juuri Olivia de Havillandilta.
3. Kaksi vaihtoehtoista kysymystä
(voit tietysti vastata molempiin, jos
haluat):
a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit
tutustua paremmin?
b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa
esille?
Tässä myös muut alueet kuin kulttuuri
käyvät.
Vastaan kysymykseen a:
Hagar Olssoniin. Ajatella, etten ole ollenkaan
lukenut tämän Edith Södergranille hyvin tärkeän henkilön tuotantoa... No, ne
Olssonin toimittamat ja kommentoimat Edithin kirjeet olen sentään lukenut. En
tätä loputonta lukemattomuuttani jaksa enää oikein hävetäkään (muuta en kai ehtisi tekemäänkään kuin häpeämään, jos sillä linjalla keikkuisin), mutta pidän
toki tätä(kin) hivenen häiritsevänä sivistysaukkona, joka on vielä jonakin
päivänä koetettava paikata. Ja tavoitteitahan on ihmisellä oltava, eikös juu :)
Ja oho, hups, ihan vahingossa vastaan myös kysymykseen
b:
Juu
juu, kyllä kyllä, toistan itseäni nyt ihan hirveästi ja olen hehkuttanut tätä
sankaritarta jo ties missä (niin, täällä aakkosissakin hän on ollut esillä jo
sekä Vivien Leigh’n että Margaret Mitchellin kautta ja tulipa
nyt tuossa ylläkin hänet taas sivumennen mainittua), mutta jos nyt sitten vielä
kerran, ihan vaan vaivihkaa, niin että kukaan ei melkein edes huomaa, naputtelen
tähän tuon ihanan, kamalan ja ah-niin-rakkaan Scarlett O’Haran. No niin, ja nyt sitten pakenen kipin kapin paikalta ja säästän
teidät, rakkaat lukijat, tällä kertaa kaikilta ylenpalttisilta vuodatuksilta,
hihkumisilta ja muilta epämääräisiltä muisteloilta ja purkauksilta.
Kamarin aikaisemmat naisten aakkoset löytyvät täältä:
Ah- Tuulen viemää kaikkineen on kyllä tässä yhteydessä mainitsemisen arvoinen. Miksen minä tullut ajatelleeksi O'haraa! Hieno löytö! Olivia-nimi on mielestäni kaunis, pidän O-kirjaimella alkavista naisen nimistä erityisesti.
VastaaPoistaAino, juu, kyllä Tuulen viemää tosiaan varmasti sopii vaikka vähän toistettavaksikin - ja ihan pakko nyt olikin tämä neiti O'Hara vielä tässäkin mainita. Kaikkea mainitsemisen arvoista ei kyllä varmasti mitenkään muista, mutta onneksi se ei ole niin vakavaa, muistutellaan toisiamme :) Ja kyllä, Olivia on tosiaan kaunis nimi, samoin Onerva ♥ Kiitos paljon kommentistasi!
PoistaL. Onervaa en olekaan lukenut. Taas näitä aukkoja sivistyksessä. Olivia de Havilland oli ainoa mahdollinen Miss Melly!
VastaaPoistaAukkoja sivistyksessä kyllä riittää täälläkin, mutta onneksi voi ainakin suunnitella niitä paikkailevansa :) Onervaan kannattaa tosiaan tutustua, jos ajan kirjallisuus ja keskustelut kiinnostavat, ja paljon hänen tuotannossaan on ajattomuuttakin. Ja Olivia-Melly on todellakin ainoa mahdollinen Melly, ja nyt tekee kyllä taas mieli katsella tuo armas elokuva. Kiitos paljon kommentistasi, Margit.
PoistaTuulen viemää on sekä kirjana että elokuvana niin hieno elämys, että sen tiimoilta kannattaa nostella naishahmoja esille useampaan kertaan. :)
VastaaPoistaMarikaOksa, ihan totta - Tuulen viemää ei taida toistelussa pilalle kulua :) Aivan ihana kirja ja elokuva ♥
PoistaKiitos paljon kommentistasi!
Hauskasti sattui, että tänään kirjastossa poimin hyllystä Onervan novelleja - mutten sitten kuitenkaan lainannut. Kirjoituksesi rohkaisee seuraavalla kerralla lainaamaan. Ja lukemaan. Niinkuin Tuulen viemääkin, se on edelleen lukulistalla.
VastaaPoistaPaula, olipas tosiaan hauska sattuma. Ehkäpä jo seuraavalla kerralla mukaasi lähtee vähän Onervaa, ihanaa jos tämä siihen suuntaan rohkaisee :) En muuten ole minäkään vielä läheskään kaikkea Onervalta lukenut, hänellä on todella laaja tuotanto, jossa riittää tutustuttavaa. Ja Tuulen viemää, oi kyllä, sitä suosittelen tietysti myös! Kiitos paljon kommentistasi :)
PoistaMirdja on minulla vielä lukematta, ja niin on myös monet muut suomalaisten naiskirjailijoiden teokset suomalaiselta kultakaudelta. Tuossa vieressä näkyy Aino Kallas - ja heti tulee mieleen Suden morsian!
VastaaPoistaTaidanpa suunnitella yhden teemaviikon tämän aiheen ympärille. Ei se tietenkään paljoa paikkaa, mutta...
<3
Kaisa Reetta, kyllä minullakin tuon ajan kirjallisuudessa vielä tutustuttavaa riittää, vaikka aika paljon on tullut luettuakin :) Hienoa aikaa tuo vuosisadanvaihde kyllä on, enkä ikinä siihen kyllästy. Mirdja on kaikessa vavahduttavuudessaan yksi ajan helmistä, samoin Sudenmorsian.
PoistaTeemaviikko aiheen tiimoilta kuulostaa kutkuttelevalta, jään odottelemaan mitä tuleman pitää :)
Kiitos paljon kommentistasi ♥