sunnuntai 20. elokuuta 2017

Tänään





Aurinko nousi, tänäänkin.

Kaikki tietävät, mitä perjantaina tapahtui. 
Ja kaikki tietävät, millä nimellä siitä puhutaan.

Etsin sanoja, joilla puhua maailma paikalleen, enkä oikein löydä. 
Kovin vaikeaa on puhua paikalleen maailmaa, joka niin horjuu ja huojuu.

Mutta silti: se horjuu ja huojuu myös niin paljosta muusta, tämä alati arvaamaton maailma, ja silti me elämme, elämme vaan, sillä niin meidän täytyy, täytyy vaan. 
Ja elää meidän täytyy, nytkin, ja herätä uusiin auringonnousuihin,
kannattelevaan toivoon.

Ja jälleen kerran minä puhun, kuitenkin, siitä, että ne, jotka tekevät pahoja tekoja, ovat yksittäisiä ihmisiä, eivätkä kerro mitään kaikista muista. Siitä, että vihaan ei saa vastata vihalla. Siitä, että jos annamme vallan vihalle ja pelolle, 
annamme pahan voittaa.

Yritän uskoa, että tällaiset sanat ovat arvokkaita ja tärkeitä ja että kun tarpeeksi moni sanoo saman, sanojen voima kasvaa ja ne avaavat mahdollisuuksia myös teoille, paremmalle maailmalle. Yksin eivät mitkään sanat ja teot maailmaa muuta, mutta yhdessä niillä on ehkä mahdollisuus. Siksi tarvitaan hyviä sanoja, hyviä tekoja, hyviä pyrkimyksiä, meiltä kaikilta.

Pahaa vastaan ei voi taistella kuin hyvällä. Sillä että uskoo ja toivoo, sittenkin. 
Että antaa tilaa rakkaudelle, sille että ihmiset voivat tarttua toisiaan kädestä, puolustaa toisiaan ja toistensa elämää.

Perjantaina tehtiin pahoja tekoja, mutta kaiken sen pahan keskellä tehtiin myös hyviä, yhdessä pahaa vastaan. Muistetaan se ja puolustetaan kaikki osaltamme kaikkea hyvää ja kaunista, niin hyvin kuin pystymme.

Suru on silti suuri, eikä sitä, mikä tapahtui, olisi saanut tapahtua.
Sitä ei saisi tapahtua missään. Ei täällä eikä muualla.



10 kommenttia:



  1. Se on totta, että maailma horjuu paljosta muustakin. Ei voi kuin koettaa elää hyvin ja olla hyvä toisille. Kaikkea ei tarvitse tai voi hyväksyä, mutta rakkaus kantaa tässä ja nyt. Hyvät teot säilyvät, auttavat.

    Kauniisti kirjoitit, kaimani. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Horjuvainen on tämä arvaamaton maailma, eikä kaikkea totisesti voi tai pidäkään hyväksyä. Mutta niin se on, että on vain koetettava elää niin hyvin kuin voi, toisia hyvin kohdellen, ja uskottava siihen, että rakkaus on vihaa vahvempaa, sittenkin.

      Kiitos sinulle kaimani, toivotaan parempaa huomista ♥

      Poista
  2. Ihmisiä, kaupunkia on puukotettu. Tunne on outo ja uusi. Pariisi, Barcelona, Kauhajoki, Utöya tulivat kokemuksina lähelle meitä turkulaisia. Nyt tapahtumaa pyöritellään loputtomiin, pelkoa, vihaa, viholliskuvia nostetaan. Puhutaan näköalattomista nuorista. Sekö muka oikeuttaa tappamaan, tai ratkaisee jotain - avaa uuden näköalan? Tappaja vastaa teostaan, ei edes Isis tai muut rikollisjärjestöt vaan se joka ne valitsee. Silti se mitä sanot on totta: maailmassa on enemmän hyvyyttä ja iloa kuin vihaa eikä meillä elävillä ole muita vaihtoehtoja. Hyvään on uskottava, optimisti oltava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perjantain tapahtumat olivat hirvittäviä, ja sitä niin tahtoisi uskoa siihen, ettei mitään sellaista enää koskaan missään tapahtuisi. Kaikkein eniten hirvittää ehkä kuitenkin juuri se, että viha vain kasvaa kasvamistaan ja ennakkoluulot voimistuvat entisestään. Ei vihaa vihalla voiteta, sillä sitä vain voimistetaan.

      Ja ei, tappaminen tai väkivalta ylipäätään ei voi olla oikeutettua silloinkaan, kun esimerkiksi ne näköalat puuttuvat. Paljon on tässä maailmassa tehtävää, mutta pakko on vaan luottaa siihen, että parempi huominen on mahdollinen. Jos ei enää jaksa toivoa, luhistuu. Ei luhistuta!

      Voimia sinne Turkuun. Ja koko maahan ja maailmaan. ♥

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos Jaana ♥ Hirveitä tapahtumia, mutta pakko on koettaa uskoa hyvään, siihen että se on vihaa vahvempaa.

      Poista
  4. Kiitos Katja kauniista ajatelmasta, joka on niin totta. Vain hetki ja kaikki voi muuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai ♥ Koetetaan elää jokainen kallisarvoinen hetki hyvin, muistaa elämän arvo. Aina sitä pysähtyy tällaisissa tilanteissa pohtimaan sitäkin, miten pienestä ja turhasta sitä pieni ihminen aina rutiseekin.

      Poista
  5. Viisas ja rohkaiseva postaus, jonka taakse asetun täysin. Yksilötasolla emme voi tämän kaltaisia tapahtumia hallita tahi ehkäistä, mutta voimme säilyttää yhteenkuuluvaisuuden tunteemme ja rohkeutemme, ilomme jokaisesta päivästä, huolenpitomme ja rakkautemme sekä päättää, ettemme vihaa ruoki emmekä omaa varjoamme ala pelätä.

    Liitetään käsi lujasti toiseen kuten kehotit ja muodostetaan luja rintama hyvän puolesta, sillä elämä on elettäväksi tarkoitettu ja meille sitä varten - haasteineen - annettu. Lämpimiä ajatuksia alkaneelle viikolle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Takkutukka viisaista ja kauniista sanoistasi ♥ Yksilöinä olemme pieniä, mutta kaikki suuri kasvaa aina pienestä, meret pisaroista. Muistetaan siis, että jokaisella rauhaa ja rakkautta puolustavalla ihmisellä on suuri merkitys. Yhdessä olemme paljon!

      Lämpöisiä ajatuksia myös sinulle ♥

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!