perjantai 30. joulukuuta 2016

Vuodenvaihteen tunnelmia ja lämmin kiitos teille lukijoilleni



Tavoittele rohkeasti mahdottomia.
Sinussa on enemmän voimaa kuin aavistat.


Vuosi 2016 lähenee loppuaan. Vuoteen on mahtunut monenlaista, naurua ja kyyneleitäkin niin kuin elämän vuosiin aina. On mahtunut etsimistä ja ehkä vähän löytämistäkin. 
Niin, vuosi on ollut elämää täynnä ja hyvä vuosi siis.






Vuoden vaihtumisen hetki merkitsee minulle usein myös kaihoa ja haikeutta – siksikin, että aika on niin nopeaa ja kiivasta, mutta ehkä kuitenkin ennen kaikkea siksi, että sen myötä on aina vähitellen luovuttava myös joulusta. Nyt tuntuu kuitenkin jotenkin kirkkaalta. Vaikka joulusta luopuminen on surullista niin kuin se aina on, tuntuu hyvältä astua uutta kohti. Siksiköhän, että minulla on uusi päiväkirjakalenteri, uusia kirjoitusvihkoja, uusia kirjoitusajatuksia? Ehkä siksikin. Varmasti syitä on silti muitakin, on ehkä ylipäätään valon ja eteenpäin menemisen hetki. Ja joulu, niin, senhän jo tiedämme, että ”ensi vuonna hän, saapuu lailla ystävän”, ja kulkee siihenkin asti aina uskollisesti sydämessä mukana,
ei joulu oikeasti minnekään mene.


Kun teet sitä mitä rakastat,
jokainen päivä on siunaus.


Joulupesä on ollut pehmeä joulunalushetkien tuulisuudesta huolimatta. Maailman murheet ovat unohtuneet jouluhämyn tuolle puolen ja hyvä niin. Pienen ihmisen on vaikea pysäyttää maailman pahuutta, mutta ehkä omalta osaltaan voi silti koettaa ajatella ja tehdä maailmaa hieman kauniimmaksi. Ajattelemista ja tekemistä tässä keskeneräisessä maailmassa riittää, mutta jospa pieninkin askel vie hiljalleen kohti suurempaa muutosta. Toivotaan.


Kaikki hyvyys maailmassa
alkaa hyvistä ajatuksista.


Vielä joulupesäilykin sentään vähän aikaa jatkuu, loppiaiseen on matkaa ja nuutinpäivään, mutta niin kuin aina, joulupesän sylissä otetaan vastaan myös se uusi vuosi. Mietitään taas hieman sekä mennyttä vuotta että uutta. Nostetaan malja hetkelle, joka sekä jättää taakse että tuo mukanaan. Ja niin, ehkä jo vuoden ensimmäisenä päivänä kirjoitan uuden vuoden ensimmäiset sanat. Päiväkirjaan, muistivihkoon.
Ihana, puhdas, kirkas ajatus.


Kaikki minkä teet, tee rakkaudesta
itseäsi ja maailmaa kohtaan.


Näin vuoden vaihtuessa on myös hyvä hetki kiittää teitä lukijoitani siitä, että olette täällä kamarissani tänäkin vuonna piipahdelleet ja ilahduttaneet minua kommenteillanne. Kamarissani on elämän ja mielen tuulista johtuen ollut kuluneen vuoden mittaan välillä vilkkaampaa, välillä hiljaisempaa – kiitos, että olette pysyneet mukana hiljaisista hetkistä huolimatta. Muutama uusikin lukija on vuoden mittaan tänne löytänyt, mikä on myös ollut ilo – lämpimästi tervetuloa teille kaikille. Niin kuin me kaikki tiedämme, blogikirjoittamiseen sisältyy jo lähtökohtaisesti ajatus jakamisesta ja lukijasta, ja vaikka en edelleenkään esim. mainosta kamariani mitenkään, uskon yhä vähemmän siihen, että kirjoittaisin täällä(kään) vain itseäni varten. Myös itseäni varten kirjoitan kyllä. Ehkä jopa ennen kaikkea. Mutta en vain. Kiitos siis teille, että olette ja luette ja kommentoitte. Juuri te teette kamaristani minulle mielekkään paikan kirjoittaa. Sen, mitä en halua kenellekään jakaa, kirjoitan muualle, pöytälaatikoiden hämäriin.


Kun olet rehellinen itseäsi kohtaan,
löydät aina oikean tien.


Uuden vuoden myötä elämä täällä kamarissa ja tuolla toisaalla jatkuu taas hetki kerrallaan, hengitys hengitykseltä, sana sanalta. Olen oppinut, että minusta ei ole kovin tunnolliseksi kirjabloggaajaksi, sillä haluan antaa aikaani myös muulle elämälle ja kirjoittamiselle. Enää en edes ajattele esim. kirjoittavani kaikesta mitä luen, sillä vaikka lukukokemuksen sanallistaminen on aina monella tavalla antoisaa, se vaatii ainakin kaltaiseltani, tekemisissään hieman hitaalta ihmiseltä oman aikansa. Mieluiten myös tietysti kirjoittaisin ajateltuja, esseemäisiä ja ylipäätään hienoja kirjajuttuja, mutta samaisista ajankäytön syistä opettelen sitkeästi tyytymään vähemmän ajateltuihin, vähemmän esseemäisiin ja vähemmän hienoihin juttuihin. Bloggaaminen aiheuttaa minussa jatkuvasti myös ristiriitaa, joka juontuu pitkälti juuri ajankäytön kysymyksistä mutta myös näiden kirjoitusteni merkityksellisyydestä ylipäänsä. Niin, aina en ole ihan varma, mihin näitä kirjoituksiani lopulta tarvitaan, mutta kirjoittamisen ilo (tai sietämättömyys! ovatkohan ne lopulta sama asia?) olkoon nyt sitten se juttu. Tai sitten kaikki se etsiminen, mitä kirjoittaminen niin monella tavalla on. Ja niin, kyllä, kirjajuttujen sijaan taidan myös kirjoittaa aika paljon mitä sattuu. Olen siis kykenemätön paitsi tunnollisuuteen myös asiassa pysymiseen. Ajoittain mietinkin (edelleen) myös sitä, sopisiko blogikonseptikseni paremmin joku muu kuin kirjablogi. Ehkä. Mutta kamarini on minulle kuitenkin yhä yksi tärkeä kirjoittamisen paikka. Pidän näistä seinistä. Ja teistä. Niin että ehkäpä jatkan täällä kaikista kykenemättömyyksistäni ja ristiriitaisuuksistani huolimatta.


Silloin kun elämässä mikään ei ole varmaa,
kaikki on mahdollista.


Hyvää, kaunista, onnellista uutta vuotta teille kaikille!
Valoa, iloa ja kirkkautta!
Mahdollisuuksia ja maailmoiden avaruuksia!

Ja kun  ”kirjablogissa” kerran ollaan, niin tietenkin myös lukuisasti lumoavia lukuelämyksiä ♥



*****


Kursivoidut mietelauseet ovat siteerauksia Gummeruksen julkaisemasta teoksesta Elämänvoimaa (2016, kuvassa), jonka sain syntymäpäivälahjaksi täyttäessäni pyöreitä eräänä marraskuisena päivänä. Ihana kirja, jota pidän työpöydälläni, valmiina avattavaksi niin kirkkaampina kuin pimeämpinä hetkinä.


12 kommenttia:

  1. Kamarisi on tärkeä paikka ja tulen tänne aina mielelläni. Noita samoja ajankäyttöasioita itsekin aina pähkäilen. Olen toistaiseksi kirjoittanut kaikista lukemistani, koska tuntuu, että lukukokemus jää itselläni puutteelliseksi, jos en siitä kirjoita. Se tosiaan nyt vaan on mun ajatukseni ja voi olla, että tulevaisuudessa tilanne tulee olemaan toinen.

    Usein myös on tuo, että on pakko tyytyä vähempään kuin haluaisi ja aina runsaskaan ajankäyttö ei takaa, että tulos olisi kovin ihmeellinen

    Jatketaan linjoillamme, niillä jotka meille sopii.

    Ihanaa vuoden vaihdetta ja lukusäihkyä tulevaan ja kaikkea muuta kivaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, niin kuin toivoakseni tiedät, tärkeä on myös minulle Omppula. Ja tärkeä olet sinä itsekin: olet yksi niistä kamarini tärkeimmistä valoista, joita ilman tämä pikku huoneeni olisi saattanut hämärtyä heti alkuunsa. Muistan miten löysit tänne melko pian ja ilahdutit minua kommenteillasi jo blogitaipaleeni ensihetkissä. Jotenkin olen alusta asti ajatellut sinut sellaiseksi kamarini hyväksi haltiatarkummiksi <3

      Tunnistan kyllä tuon ajatuksen, että lukukokemus jää puutteelliseksi, jos siitä ei kirjoita. Olen kuitenkin kiukutellut tämän asian itselleni niin, että kun hitaana ihmisenä en millään kaikkeen ehdi enkä kykene, niin jotakin on jätettävä tekemättä. Tuokin on kyllä totta, että aina (tai juuri ikinä) lopputulos ei itseä miellytä, vaikka aikaa olisi käyttänyt kuinka paljon. Ainakin omalla kohdallani silti koen, että ajan antaminen ainakin periaatteessa yleensä parantaa lopputulosta. Sinua kyllä ihailen ja kunnioitan siinä, miten ehtiväinen olet. Arvelen vahvasti, että sinulla on nopeat ja terävät aivot, kun taas minä olen tällainen Nalle Puh :)

      Jatketaan linjoillamme. Ihanaa vuodenvaihdetta sinullekin Omppu ja kiitos tästä ja kaikesta <3

      Poista
  2. Välillä on ihan virkistävää harjoittaa itsetutkiskelua. Varsinkin näin uuden vuoden alkaessa tulee pohtineeksi omaa blogia, mitä haluaa säilyttää ja mitä uudistaa. Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katriina, eikö olekin - virkistävää ja terveellistäkin. Vuodenvaihde on tosiaan otollinen aika monenlaisille pohdinnoille niin blogiharrastuksen kuin koko elämänkin suhteen. Säilyttämisen ja uudistamisen sopiva tasapaino on monessa kohdassa tavoittamisen arvoinen asia. Kiitos Katriina ja oikein hyvää vuotta myös sinulle <3

      Poista
  3. Mainioita ja kivasti kiemurtelevia ajatuskulkuja:) Vuodenvaihde on eräänlaista tilinpäätöksen aikaa sekä paikka punnita uusia mahdollisuuksiaan, niitä haaveita ja unelmiaan, joiden toteutusta lähtee tavoittamaan. Kuten totesit sitatissasi: "Silloin kun elämässä mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista." Avoimin ja uteliain mielin siis etiäpäin ja uudelle vuodellesi toivotan Sinulle kaikkea sitä, mitä kaipaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, kiitos, nuo sinunkin sanasi kiemurtelevat kyllä aina niin mukavasti :) Tilinpäätöksen hetkinä tämä vuodenvaihde tosiaan usein monella tavalla näyttäytyy - minulle näihin hetkiin liittyy myös haikeutta, mutta juuri nyt korostuu jotenkin eteenpäin menemisen riemu. Tuo siteeraamasi sitaatti on yksi tuon Elämänvoimaa-teoksen parhaista, ajattelen usein samaa ajatusta samantapaisin sanankääntein :) Kaikkea hyvää myös sinun uuteen vuoteesi, uteliaisuutta ja unelmia <3

      Poista
  4. Etsiminen ja vähän löytäminenkin kuulostaa hyvältä. Minä aion tulevana vuonna koettaa löytää yhden oman tieni ainakin jotenkin, sen josta joskus kirjoittelimme.

    Minusta sinun kamarisi on hyvä tällaisenaan. Oman blogin pitääkin olla omatahtinen, kirjoittajansa oloinen.

    Hyvää uutta vuotta, kaimani! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaimani, elämä taitaa olla juuri sellaista etsimistä ja vähän löytämistäkin :) Toivotan sinulle oikein paljon onnea, iloa ja valoa tuon tien etsimiseen ja uskon, että se sinulle löytyy <3 Omakin etsimiseni jatkuu ja se tuntuu hyvältä ja oikealta jo itsessään.

      Ja kiitos, kauniisti sanot. Niinhän se juuri on: "oman blogin pitääkin olla omatahtinen, kirjoittajansa oloinen." Sellaisena se on ehkä myös jotenkin aito.

      Kiitos kommentistasi, tästä ja kaikista :) Ja hyvää uutta sinullekin, etsitään ja ehkä vähän löydetäänkin <3

      Poista
  5. Ehkäpä ei kannata ajatella "kirjablogina" olemista liian kahlitsevana. Sopiihan kirjojen sekaan monenlaista ja hyvä niin. Voipi kirjoitella siitä mikä sopii juuri siihen hetkeen. :) Oikein hyvää uutta vuotta sinulle. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MarikaOksa, ei varmasti kannatakaan :) Oikeastihan on juuri niin, että kirjojen sekaan mahtuu koko elämä ja maailma. Luulen, että omat mielenkiemurani tässä asiassa juontuvat ainakin osittain siitä, että alkuun kenties kuvittelin perustavani jonkinlaisen asiassa pysyvän kirjakamarin. Ei varmaan ollut tarkoitus kirjoittaa kaikkea sellaista muuta, mitä sitten kuitenkin aika pian aloin kirjoittaa. Onneksi tarkoitukset saavat kuitenkin muuttua ja blogit muotoutua omalla painollaan :) Kiitos paljon kommentistasi ja hyvää ja kaunista uutta vuotta myös sinulle, lempeitä tuulia <3

      Poista
  6. Uuden vuoden taian tein,
    sen sylissäni ulos vein,
    tuulen mukana sulle heitin,
    pehmeillä toiveilla hellästi peitin,
    ettei särkyisi taika vaan tulisi
    onnen aika!

    Hyvää Uutta Vuotta ja lukuiloa vuodelle 2017 Katja♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kiitos ihanasta runosta ja oikein hyvää uutta vuotta lukuiloineen ja lempeine tuulineen myös sinulle <3

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!