Vuodenvaihteen tunnelmia ja lämmin kiitos teille lukijoilleni

Tavoittele rohkeasti mahdottomia.

Sinussa on enemmän voimaa kuin aavistat.

Vuosi 2016 lähenee loppuaan. Vuoteen on mahtunut monenlaista, naurua ja kyyneleitäkin niin kuin elämän vuosiin aina. On mahtunut etsimistä ja ehkä vähän löytämistäkin. Niin, vuosi on ollut elämää täynnä ja hyvä vuosi siis.

Vuoden vaihtumisen hetki merkitsee minulle usein myös kaihoa ja haikeutta – siksikin, että aika on niin nopeaa ja kiivasta, mutta ehkä kuitenkin ennen kaikkea siksi, että sen myötä on aina vähitellen luovuttava myös joulusta. Nyt tuntuu kuitenkin jotenkin kirkkaalta. Vaikka joulusta luopuminen on surullista niin kuin se aina on, tuntuu hyvältä astua uutta kohti. Siksiköhän, että minulla on uusi päiväkirjakalenteri, uusia kirjoitusvihkoja, uusia kirjoitusajatuksia? Ehkä siksikin. Varmasti syitä on silti muitakin, on ehkä ylipäätään valon ja eteenpäin menemisen hetki. Ja joulu, niin, senhän jo tiedämme, että ”ensi vuonna hän, saapuu lailla ystävän”, ja kulkee siihenkin asti aina uskollisesti sydämessä mukana, ei joulu oikeasti minnekään mene.

Kun teet sitä mitä rakastat,

jokainen päivä on siunaus.

Joulupesä on ollut pehmeä joulunalushetkien tuulisuudesta huolimatta. Maailman murheet ovat unohtuneet jouluhämyn tuolle puolen ja hyvä niin. Pienen ihmisen on vaikea pysäyttää maailman pahuutta, mutta ehkä omalta osaltaan voi silti koettaa ajatella ja tehdä maailmaa hieman kauniimmaksi. Ajattelemista ja tekemistä tässä keskeneräisessä maailmassa riittää, mutta jospa pieninkin askel vie hiljalleen kohti suurempaa muutosta. Toivotaan.

Kaikki hyvyys maailmassa

alkaa hyvistä ajatuksista.

Vielä joulupesäilykin sentään vähän aikaa jatkuu, loppiaiseen on matkaa ja nuutinpäivään, mutta niin kuin aina, joulupesän sylissä otetaan vastaan myös se uusi vuosi. Mietitään taas hieman sekä mennyttä vuotta että uutta. Nostetaan malja hetkelle, joka sekä jättää taakse että tuo mukanaan. Ja niin, ehkä jo vuoden ensimmäisenä päivänä kirjoitan uuden vuoden ensimmäiset sanat. Päiväkirjaan, muistivihkoon. Ihana, puhdas, kirkas ajatus.

Kaikki minkä teet, tee rakkaudesta

itseäsi ja maailmaa kohtaan.

Näin vuoden vaihtuessa on myös hyvä hetki kiittää teitä lukijoitani siitä, että olette täällä kamarissani tänäkin vuonna piipahdelleet ja ilahduttaneet minua kommenteillanne. Kamarissani on elämän ja mielen tuulista johtuen ollut kuluneen vuoden mittaan välillä vilkkaampaa, välillä hiljaisempaa – kiitos, että olette pysyneet mukana hiljaisista hetkistä huolimatta. Muutama uusikin lukija on vuoden mittaan tänne löytänyt, mikä on myös ollut ilo – lämpimästi tervetuloa teille kaikille. Niin kuin me kaikki tiedämme, blogikirjoittamiseen sisältyy jo lähtökohtaisesti ajatus jakamisesta ja lukijasta, ja vaikka en edelleenkään esim. mainosta kamariani mitenkään, uskon yhä vähemmän siihen, että kirjoittaisin täällä(kään) vain itseäni varten. Myös itseäni varten kirjoitan kyllä. Ehkä jopa ennen kaikkea. Mutta en vain. Kiitos siis teille, että olette ja luette ja kommentoitte. Juuri te teette kamaristani minulle mielekkään paikan kirjoittaa. Sen, mitä en halua kenellekään jakaa, kirjoitan muualle,
pöytälaatikoiden hämäriin.

Kun olet rehellinen itseäsi kohtaan,

löydät aina oikean tien.

Uuden vuoden myötä elämä täällä kamarissa ja tuolla toisaalla jatkuu taas hetki kerrallaan, hengitys hengitykseltä, sana sanalta. Olen oppinut, että minusta ei ole kovin tunnolliseksi kirjabloggaajaksi, sillä haluan antaa aikaani myös muulle elämälle ja kirjoittamiselle. Enää en edes ajattele esim. kirjoittavani kaikesta mitä luen, sillä vaikka lukukokemuksen sanallistaminen on aina monella tavalla antoisaa, se vaatii ainakin kaltaiseltani, tekemisissään hieman hitaalta ihmiseltä oman aikansa. Mieluiten myös tietysti kirjoittaisin ajateltuja, esseemäisiä ja ylipäätään hienoja kirjajuttuja, mutta samaisista ajankäytön syistä opettelen sitkeästi tyytymään vähemmän ajateltuihin, vähemmän esseemäisiin ja vähemmän hienoihin juttuihin. Bloggaaminen aiheuttaa minussa jatkuvasti myös ristiriitaa, joka juontuu pitkälti juuri ajankäytön kysymyksistä mutta myös näiden kirjoitusteni merkityksellisyydestä ylipäänsä. Niin, aina en ole ihan varma, mihin näitä kirjoituksiani lopulta tarvitaan, mutta kirjoittamisen ilo (tai sietämättömyys! ovatkohan ne lopulta sama asia?) olkoon nyt sitten se juttu. Tai sitten kaikki se etsiminen, mitä kirjoittaminen niin monella tavalla on. Ja niin, kyllä, kirjajuttujen sijaan taidan myös kirjoittaa aika paljon mitä sattuu. Olen siis kykenemätön paitsi tunnollisuuteen myös asiassa pysymiseen. Ajoittain mietinkin (edelleen) myös sitä, sopisiko blogikonseptikseni paremmin joku muu kuin kirjablogi. Ehkä. Mutta kamarini on minulle kuitenkin yhä yksi tärkeä kirjoittamisen paikka. Pidän näistä seinistä. Ja teistä. Niin että ehkäpä jatkan täällä kaikista kykenemättömyyksistäni ja ristiriitaisuuksistani huolimatta.

Silloin kun elämässä mikään ei ole varmaa,

kaikki on mahdollista.

Hyvää, kaunista, onnellista uutta vuotta teille kaikille!

Valoa, iloa ja kirkkautta!

Mahdollisuuksia ja maailmoiden avaruuksia!

Ja kun  ”kirjablogissa” kerran ollaan, niin tietenkin myös lukuisasti lumoavia lukuelämyksiä ♥

*****

Kursivoidut mietelauseet ovat siteerauksia Gummeruksen julkaisemasta teoksesta Elämänvoimaa (2016, kuvassa), jonka sain syntymäpäivälahjaksi täyttäessäni pyöreitä eräänä marraskuisena päivänä. Ihana kirja, jota pidän työpöydälläni, valmiina avattavaksi niin kirkkaampina kuin pimeämpinä hetkinä.