torstai 1. joulukuuta 2016

Joulukuu ja hieman ajatusharhailua





Ensimmäinen päivä joulukuuta. Pieni pakkanen ja maassa jälleen hento valkea. Sääennuste näyttää sinisiä lukemia melkein kaikille tuleville päiville niin pitkälle kuin se yltää, on siis toiveikas mahdollisuus että joulussakin tuoksuu pakkanen, ehkä myös lumi. Se, joka toivoo, saa toivomisen ilon, eikö niin.

Aamuhämärissä avasin joulukalenterin, lumiseen Halosenniemeen tuli ensimmäinen joulunodotusrepeämä. Muistelin helteistä kesäpäivää, jona ostin postikorttikokoisen kalenterini Halosenniemen museokaupasta, sitä miten naurahtelinkin ostostani ja miten silti tiesin että sen aika olisi taas kovin pian. Nyt se on. Ja minussa on sekä se kesäpäivä että tämä joulukuun ensimmäinen. Jotenkin mukavaa, tuntuu ajalta, hyvällä tavalla.

Luen, mutta kirjoituksia luetusta syntyy hitaasti tai ei ollenkaan. Se ei haittaa, tietenkään. Kirjoitan muuta. Ja neulon. Pääasia, että sormenpäät pysyvät sopivasti liikkeessä, kutovat sanoja ja villasukkia.

Lukupinossa on paljon keskeneräistä ja odottavaa, tietenkin. Lueskelen muun muassa Riitta Konttisen hienoa teosta Onnellista asua maalla – Tuusulanjärven taiteilijayhteisö, Halosenniemeltä sekin. Kirjastosta hain Haahtelaa, tuli taas äkillinen Haahtela-tuuli. Mukaan tarttui paljon muutakin, niin aina.

Luin vahingossa myös kokoelman novelleja. Miten en ollenkaan ajatellut, että Knausgårdin Talvi-mietelmät olisivat novelleja? Ovatko ne? Kirjastoluokituksen mukaan kyllä. Jotenkin silti ajattelin että mietelmiä ja niin ajattelen kyllä vähän vieläkin. Novellin hankala määriteltävyys hämmentää ja kiehtoo. Saisinkohan aikaiseksi kirjoittaa niistä, saisin täytettä novellihaasteeseen. Ehkä.

Niin tai näin, nyt on joulukuu, joulun oma kuukausi. Kalenterivuosi keriytyy kohti loppuaan ja tekee hyvää kääriytyä yhä syvemmälle jouluhämyyn. Vihreässä jouluteessä maistuu mansikka ja ripaus kanelia ja kardemummaa, pihan jouluvalot ovat juuri sammuneet talvipäivän lyhyeksi valoisaksi ajaksi. Arvelen, että edessä on hyvä päivä.

8 kommenttia:

  1. Kivoja mietteitä jälleen. Luen novelleja, mutta se novellin määritelmä on välillä hakusessa. Mikä on novelli ja mikä lasketaan novelliksi. Luen nyt kirjaa, jossa jo nimessä sanotaan, että kertomuksia. Kirja on jaettu 4 kappaleeseen, jotka sisältävät eri pituisia kertomuksia, jotka liittyvät löyhästi kappaleotsikkoon. Mietin nyt onko kirjassa vain 4 novellia vai ovatko kaikki nämä kertomukset novelleja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kiitos :) Minäkin lueskelen novelleja aina toisinaan, ja minua myös kiehtoo ja kutkuttelee tuo novellin käsite, jota nuo Knausgårdin mietelmät saivat taas hieman pohdiskelemaan. Oikeastikin novellia taitaa olla aikaa vaikeaa tyhjentävästi määritellä, mutta sehän on vain hauskaa ja kertoo sen mahdollisuuksista :)

      Tunnelmallista joulukuuta sinulle ja hyviä luku- ja mietintähetkiä <3

      Poista
  2. Katja suloisia sanoja joulun tiimoilta, viehkoa luettavaa:) Tuo novellien rajapinta ei liene ihan yksiselitteinen, yhdellä kertaa luettava on yksi mitta. Varhaisimpia lienee Decamerone ja näistä uusimmista ainakin mainio Raymond Carver täyttää määritelmän. Hyviä ja kanelintuoksuisia päiviä joulukuullesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, kiitos, ihanaa että piipahtelet ilahduttamassa minua hyvää mieltä pilkehtivillä kommenteillasi :) Novellin rajapinta ei tosiaan taida olla yksiviivainen saati -selitteinen, vaikka juuri tuo yhdellä kertaa luettava, se oman kokonaisuuden ajatus, on tosiaan yksi keskeinen mitta. Mutta hyvä niin: novelli saa olla monenlainen, ja välillä on myös mielenkiintoista mietiskellä sen suhdetta muihin lyhyen proosan lajeihin. Ja Decamerone, kyllä - voi mikä ihmisikä siitä onkaan, kun sen olen lukenut :)

      Ihania joulukuun päivä myös sinulle, tuoksua ja tunnelmaa <3

      Poista
  3. Ihanaa hämärähyssyä tässä kirjoituksessasi. Vähän jo vilahtelee tonttujakin.

    PS. Novellihaasteessa novellin voi tulkita hyvin laveasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, kiitos, ihanaa hyssyn ja tonttujen aikaa eletään :)

      Ja hih, en ajatellutkaan, että alkaisit tässä hätistellä jotakin novellin kategoriasta pois, ja esim. nuo Knausgårdin mietelmät (!) sopivat siihen tietysti, koska niissä on kerran tuo kirjaston "Nov" -tunnuskin :) Mutta niin, tuo novellin käsite itsessään on kyllä mielenkiintoinen ja sen vaikea määriteltävyys hienoisessa hämmentävyydessäänkin ennen kaikkea metkaa :)

      Pehmeää joulukuun hämyä sinulle <3

      Poista
  4. Hyvää joulun omaa kuukautta, kaimani! Olen käynyt lukemassa kaikki postauksesi, mutta olen ollut hajamielinen ja vaikka olen aina ajatellut tulla jättämään terveiseni, olen unohtunut jonnekin omiin mietteisiini. :)

    Novellien määritelmä onkin varmasti eräänlainen veteen piirretty viiva: milloin pieni tarina jää pakinaksi tai kirjoitelmaksi, milloin se yltää novellin mittoihin, ja milloin kyse alkaa olla pienoisromaanista. Ehkä oma kokemus määrittää tätä myös?

    Kauniita, tunnelmallisia päiviä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaimani, kiva kun piipahtelet kamarissani ♥ Aina ei jälkiä tule jätetyksi, sitä on tosiaan hajamielinen tai ehkä kiireinen tai ei vain ole sopivia sanoja juuri sillä hetkellä, mitä milloinkin :)

      Tuo novellin määritelmä on kyllä sitä kiehtovampi mitä enemmän sitä miettii, ja kiehtovinta onkin ehkä juuri se, että sitä on niin vaikea lopullisesti ja tyhjentävästi määritellä... Ja varmasti oma kokemus määrittää määritelmää myös. Tokihan sitä periaatteessa tunnistaa, onko teksti novelli vai jotakin muuta, mutta - niin, mutta :)

      Kauniita joulukuun päiviä sinullekin, talven ja joulun tunnelmia ♥

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!