Hanna Forssell: Lastenvaunut rullaavat (2014)

Oi niitä aikoja, kun pikkuinen nöpöläinen nukkua näpötti vaunuissaan, ensin ensimmäinen ja sitten toinenkin... Ja istua töpötti rattaissaan maailmaa ihmettelemässä, katseli ja osoitteli. Nyt niistä hetkistä on vierähtänyt jo tovi jos toinenkin ja hyväkin niin – lapset kasvavat, ja niin sen kuuluu mennäkin. Silti on toisinaan mukavaa vähän kaihostella ja muistella menneitä, piipahdella aiheissa, jotka liittyvät juuri noihin suloisiin vauva- ja taaperoaikoihin...

Kiitos kirjastolle!

Hanna Forssellin Lastenvaunut rullaavat (2014) on erinomaisen antoisa katsaus lastenvaunujen ja samalla laajemminkin lapsiperheen ja yhteiskunnan historiaan. On mielenkiintoista – ja niin totta! – kuinka nämäkin ennen kaikkea lasten kuljettamiseen tarkoitetut menopelit heijastelevat hyvin laaja-alaisia arvo- ja asenneilmastoja, elämäntapoja ja vanhemmuus- ja sukupuolikäsityksiä. Lastenvaunut ovatkin ”mitä kiinnostavin kulkuneuvo, jonka kautta avautuu erilaisia näkökulmia arjen ja elämäntavan muutoksiin.”

Forssell kertoo, että lastenvaunut olivat vielä sata vuotta sitten ylellisyysesine, jollaiset saattoivat hankkia vain harvat. Niitä oli toki ilmestynyt Suomenkin katukuvaan jo 1800-luvun jälkipuoliskolla, mutta etenkin maaseudulla vaunut pysyivät harvinaisuutena pitkälle 1900-luvun puoliväliin asti. Meille niin tuttu ja tähdellinen kapistus oli siis vielä verraten vähän aikaa sitten monelle saavuttamaton unelma. Forssell sivuaakin teoksessaan myös sitä, kuinka lastenvaunujen historia on myös yhteiskunnallisen kahtiajakautumisen historiaa: vaunuissa pötköttelivät alkuun vain etuoikeutettujen perheiden pienokaiset, kun taas vähempiosaiset saivat tyytyä olemaan ilman. Köyhät lapset olivat toisaalta vapaampia, vailla vaunujen ja lastenhuoneiden kahleita. 

Ihania! Mitkä ottaisit?

Mielenkiintoista on sekin, että myös lastenvaunut – tottakai! – kytkeytyvät siihen laajaan muutokseen, joka länsimaisessa yhteiskunnassa 1800-luvun jälkipuoliskolta alkaen tapahtui. Teollistuminen ja kaupungistuminen toivat mukanaan uudenlaisen elämäntavan ja kulutuskulttuurin, joka ydinperheen arvostamisen myötä ulottui myös lapsiin. Lapsille alettiin hankkia juuri heitä varten suunniteltuja tavaroita ja kapistuksia: leikkikaluja, vaatteita ja tarvikkeita, vähitellen myös vaunuja. 

Myönnetään: ei näillä ehkä reippaille vaunulenkeille olisi lähdetty,

mutta silti... Niin kauniit!

Lastenvaunut rullaavat on hyvin kiintoisa matka pärekopista ja maitokärryistä 1900-luvun alun ihanuuksiin ja edelleen 2000-luvun hypersupervarusteltuihin vaunuihin. Vaunut ovat kokeneet monta muodonmuutosta ja ovat tänä päivänä varmastikin ”turvallisemmat ja käytännöllisemmät kuin koskaan historiansa aikana”. Mutta eivät kylläkään ollenkaan niin kauniit kuin sadan vuoden takaiset edeltäjänsä! Ja tuntuupa toisaalta siltäkin, että vaunuissa on jo jotakin liikaakin... Kiinnostavaa on sekin, että vaunuja valitaan tänä päivänä hyvin monenlaisin perustein. Forssellkin huomattaa, että on myös niitä, jotka vannovat mieluiten kierrätyshenkisen retroilun nimeen ja valitsevat lapselleen vanhat kunnon sukupolvivaunut – sekä niitä, joiden mielestä vaunuja ei tarvita ollenkaan, vaan kantoliina tai -reppu riittää.

Esimerkiksi tällaiset olivat valikoimissa vuonna 1971. 

Muodissa myös nyt!

Vaunuista onkin tullut yksi ulkoinen statusmerkki, tapa "korostaa omaa tyyliä, elintasoa ja aatetta". Nykyihmisellä on valinnanmahdollisuuksien runsaus, ja tavat toteuttaa myös vanhemmuutta ovat perheen olosuhteista ja asenteista riippuen hyvin moninaiset. Yksi valitsee markkinoiden kalleimmat ja komeimmat vaunut, toinen mahdollisimman halvat, kolmas periaatteesta vain ja ainoastaan kierrätetyt, neljäs ei ehkä huoli vaunuja ensinkään. Pääosassa pitäisi kuitenkin edelleen olla sen statuksista ja vanhempiensa identiteeteistä täysin piittaamattoman pienokaisen turvallisen köröttelyn. Samaa mieltä taitaa olla myös Forssell, joka teoksensa lopulla toteaa: ”Lastenvaunuissa on tärkeintä se, mitä niiden sisältä löytyy.”

Takakansiteksti lupaa, että ”Lastenvaunut rullaavat on nostalginen ja viihdyttävä teos lastenvaunuista ja elämästä niiden ympärillä”, ja niin se todella onkin. Tätä kirjaa huomaa lukevansa koko ajan vähän hymyillen: valloittavat kuvat ja kiintoisa teksti hykerryttävät ja ihastuttavat sivu toisensa jälkeen. Historian kautta nykypäivään matkatessaan se osoittaa myös, että vaikka maailma ja vaunut muuttuvat, lapset eivät ehkä niinkään. Vauvat ovat ajasta aikaan yhtä ihania ja suloisia – ja kaipaavat ennen kaikkea rakkautta ja hellää hoivaa.

********************

Hanna Forssell: Lastenvaunut rullaavat. 140 s. SKS 2014.