perjantai 14. toukokuuta 2021

Seitsemän vuotta

 


”Tämä on blogi kirjoista ja kirjoittamisesta”, kirjoitin Kirjojen kamarin alkusanoihin seitsemän vuotta sitten. Oli keskiviikko, 14.5.2014.

Tuntuu ja ei tunnu, että tuosta hetkestä on kauan. En ole varma, olenko ihan sama ihminen kuin silloin. Ehkä olen ja en ole. Seitsemän vuotta on samaan aikaan sekä lyhyt että pitkä aika, jossa ehtii sekä olla tapahtumatta että tapahtua – ja sekä yhden pienen kamarinrouvan elämässä että kirjablogien ja koko maailman mittakaavassa.

Muistan kyllä sen kuplivan jännityksen ja ilon, mitä blogin perustamiseen liittyi. Varmasti mietin sitäkin, lukeekohan kirjoituksiani kukaan, mutta onneksi innostus voitti epäilyt ja kamarini matka alkoi. Ihania lukijoitakin löytyi.

Olen alkusanoissani linjannut, että ”keskityn ehkä enemmän tai vähemmän vanhoihin kirjoihin ja pyrin samalla puhaltamaan pölyä niiden yltä”. Uutuuskirjoistakin kirjoittaisin, mutta ”luultavasti viiveellä”. Tämä taitaa päteä nykyisinkin, sillä lukijansieluni ytimessä ovat edelleen vanhat kirjat, mutta sinne kuuluu myös ilo kirjallisuuden jatkuvuudesta ja yhä uusista ihmisyyttä ja maailmaa sanoittavista hienoista teoksista.

Linjauksiini kuului myös, että ”koska olen paitsi lukija myös kirjoittaja, tutkiskelen lisäksi kirjoittajan monivivahteisia mielenmaisemia”, ja edelleen pätee tämäkin. Kamarini on ollut ja on minulle tärkeä paikka prosessoida ja pohtia kirjoittamistani ja kohdata samalla muita kirjoittajia. Sitä haaveilemaani kustannussopimusta en ole edelleenkään saanut, mutta kirjoittaminen itsessään on pysynyt ja pysyy. Tunnemylläköitä riittää, mutta niin riittää myös kirjoittamisen iloa ja valoa.

Tuntuu nyt ehkä vähän hassultakin juhlistaa näitä seitsemää vuotta, kun blogi on välillä ollut niin pitkään myös hiljainen. Toisaalta seitsemän vuotta tuntuu niin merkitykselliseltä ajan kaarelta, että on tärkeää pysähtyä hetkeksi sen äärelle. Onhan siinä sitä sellaista ihmiselämäänkin kietoutuvaa elämänkaarikatkelman tuntua.

Ja vaikka niitä pitkiäkin hiljaisuuksia on ollut, paluu on ollut aina yhtä ihanaa, ja niin myös – ja erityisesti – tänä keväänä, jona kamarilleni (ja samalla minulle) avautui myös uusi kirjoittamisen ja kohtaamisen kanava, kun kamarini aloitti elämänsä myös Instagramin puolella. Tällä hetkellä Kirjojen kamarin julkaisut ja muu aktiivisuus painottuvatkin sinne, vaikka tämä blogikamarini onkin edelleen kamarini olemassaolon tärkeä ja rakas kehto. Jos siis olet myös Instagramissa, etsitään toisemme sieltäkin. Tilini tunnus on @kirjojenkamari ja se on kaikille avoin.

Ja niin, tänään on siis kamarini seitsemäs syntymäpäivä, ja silti – tai juuri siksi – että vuosiin on mahtunut myös niitä useampia hiljaisuuksia ja uusia heräilemisiä, useampia uusia alkuja. Tänään ojennankin rakkaalle kamarilleni kukkasia sekä näistä seitsemästä (elämän- ja kirjoittamisentuulisesta) vuodesta että sen uudesta heräämisestä myös juuri tänä keväänä. On ihanaa, antoisaa ja merkityksellistä olla kamarissani taas, ja kiitos siitä kuuluu kaikille teille, jotka täällä edelleen piipahtelette ja jaksatte jättää jälkeenne myös ihanan lämmittäviä kommenttejanne ♥

 *

Kuvassa on Albert Edelfeltin Lukeva pariisitar vuodelta 1880. Maalaus ja sen nuori, kirjaa pitelevä kaunotar saavat tässä kuvastaa keski-ikäisen kamarinrouvan katkeamatonta viehtymystä aikaan ja ajattomuuteen sekä taiteen jatkuvuuteen ja kykyyn kantaa mukanaan elämää ja elämäntarinoita, ajan ja ihmisenä olemisen kerroksia.

 

14 kommenttia:

  1. Hieno saavutus, onnea ja iloa edelleenkin niin lukemisen kuin kirjoittamiseen parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aino ♥ Ja kiitos myös kaikista näistä yhteisistä blogivuosistamme - vierailusi vuosien varrella ovat olleet ilo minulle ja kamarilleni ♥

      Poista
  2. Lämpimät onnittelun, kauniisti avaat seitsemän vuoden taivaltasi sanojen ihmeellisessä maailmassa! Seitsemän on onnen luku ja siitä on hyvä jatkaa...

    On aika uinahtaa, pysähtyä ja aikaa jatkaa, mutta kirjoittaminen, lukeminen ja postaaminen, jotka tuottavat Sinulle iloa olkoot seuranasi keski-ikäisen kartanonrouvan elämässäsi, osana sisintä itseääsi muokkamaassa ikiominta elämäntarinaasi;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka ♥ Seitsemän on tosiaan vähän sellainen taianomainen luku, jonka äärelle tuntee tarvetta pysähtyä. Ja ehkäpä se tosiaan tuo mukanaan myös onnea :) Ainakin tästä on tosiaan hyvä jatkaa.

      On hienoa, että tässä monella tavalla niin hektisessä ja vaateliaassa maailmassa voi välillä myös uinahtaa, vaikkapa sitten ihan vain bloginsakin suhteen, ja heräillä sitten taas uudelleen huomaamaan että uinumisesta huolimatta se, mikä on tärkeintä, on edelleen tallella. Kiitos sinulle kun olet kulkenut kamarini mukana jo pitkän matkan, vierailusi lämmittää aina ♥

      Poista
  3. Onnea seitsemästä vuodesta! On ollut ihana lukea blogiasi niin pitkän aikaa, mukava että palasit taas sen pariin! Maalaus on kaunis <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pearl Clover ♥ Ihanaa kun olet lukenut blogiani ja olet edelleen siellä kuulolla ♥ Muistan monta ihanaa yhteistä blogihetkeämme vuosien varrelta ♥

      Ja eikö olekin, ihana maalaus ♥ Kultakauden maalaukset ovat kyllä kultaa koko lailla kaikki ♥

      Poista
  4. Onnittelut seitsemästä vuodesta! Ja leppeitä tuulia tulevillekin seitsemälle vuodelle. Hauska sattuma on, että ostin tuon kuvasi postikortin tällä viikolla, kun kävin korttiostoksilla kivijalkakirjakaupassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula - ja myös sinulle siitä, että olet näiden vuosien varrella ilahduttanut piipahteluillasi minua ja kamariani ♥ Ja onpa tosiaan hauska sattuma. Oma korttini taitaa olla joltakin Ateneum-reissulta jokusen vuoden takaa :)

      Poista
  5. Onneksi olkoon seitsemälle vuodelle!
    Hyvin muistat blogin perustamiseen liittyvän jännityksen ja ilon. Tähän voin samaistua, sillä oma blogini on syntynyt ihan äskettäin - kevään kanssa yhdessä.

    Kirjoittaminen on ja pysyy, vaikka yhteys siihen ajoittain olisi löyhempää. Luekea ja kirjoittaa, kirjoittaa ja lukea - se on kuin vuorovesi.

    Löysin blogisi Instan kautta, mukavaa. Minun tuore Insta-tilini on tällä hetkellä on vain ohjausportti blogiini. Sinulla on virkeä tili! :) Mielenkiinnolla vierailen siellä - ja täällä blogissasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluistasi Inke ja kiva kun olet löytänyt kamariini :) Myötätuulta myös uudelle blogillesi! Kevät on aina sellaista uusien alkujen ja tuulahdusten aikaa - tämä oma kamarinikin syntyi tosiaan aikoinaan juuri keväällä ja myös heräsi pitkästä horroksestaan juuri nyt keväällä. Ehkä sitä virkeyttä riittää nyt juuri siksi, uinumisen jälkeen :)

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!