keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Runoilijan ajatus runoudesta ja aineen maailmasta





Sellainenkaan puhtaasti henkinen ilmiö kuin runous ei voi välttää niiden lakien puserrusta, 
joilla aineen valta edelleen hallitsee maailmaamme, vaan on päinvastoin, 
kaikkein hennoimpiin arvoihin kuuluvana, erityisen suojaton osallinen kilvoittelussa olemassolosta. 
Jos lyyrikon täytyy - niinkuin hänen totisesti liian usein täytyy - viljellä taidettaan, vastoin sen 
luontoa, hyötykasvina, toimeentulokseen, niin se kärsii siitä, jääden monesti kitukasvuiseksi. 
Lyriikka v o i ihmeellisesti kukoistaen elää kivenkolossakin, mutta sen t u l i s i, 
puhjetakseen harmonisimpaan kauneutensa täydellisyyteen, saada versoa ylellisyyskasvina, 
kiireettä, vapaasti, huolettoman onnellisena.


Uuno Kailas 24.IX.1932


*****


Avasin Uuno Kailaan runovalikoiman Runoja
 Tämä ajatus on runoilijan esipuheesta: hän murehtii sitä,
kuinka on joutunut antamaan aiemmat kokoelmansa 
julkaistaviksi jo silloin, kun ne eivät oikeastaan ole olleet valmiita.

Olen lukenut ajatuksen jo monta kertaa ja ajatellut maailmaa silloin ja nyt,
miettinyt aineen valtaa ja kaiken loputonta keskeneräisyyttä, sitäkin kuinka elämä aina,
väistämättä, joutuu antamaan periksi realiteeteille, vaikka kuinka kulkisi
untuvanpehmoisissa unelmissa joissa ei koskaan ole kiire tai pakko. 

Ja kyllä, olen äkkiä tullut ajatelleeksi niinkin, että elämän ja runouden viehätys on 
ehkä sittenkin juuri siinä, tässä ratkaisemattomassa ristiriidassa ja kaiken rosoisessa hahmotelmankaltaisuudessa, siinä että pyrkii kohti tasapainoa joka antaa olemassaololle
riittävän vakaan mutta sittenkin sopivan unelmanutuisen tunnun.


Toivotan kaunista, pehmeästi keinahtelevaa kesäkuuta
ja rohkeutta uskoa runouteen aineen vallasta huolimatta


*****


Enemmän Uuno Kailaan runoista kirjoittunee kamariin tuonnempana...

 

7 kommenttia:

  1. Uuno Kailaalla on joitakin tosi kiinnostavia runoja. Kuten vaikka Kumpi?

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Leena! Minä vasta hiljakseen alan tutustua Kailaan runoihin, pientä ennakkoaavistusta on toki ollut ja jokunen runokohtaaminenkin kokoomateoksissa, mutta ei vielä syvempää tuttavuutta... Kailaalla on kyllä omanlaisensa runoääni, tutustumiseni jatkukoon :)

      <3

      Poista
  2. Tartutit minuun nyt kiinnostuksen Kailaaseen!

    Toivotan sinulle ihanaa aikaa kesän sylissä! <3

    VastaaPoista
  3. Tartutit minuun nyt kiinnostuksen Kailaaseen!

    Toivotan sinulle ihanaa aikaa kesän sylissä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kailaan runoissa on omanlaisensa sävy, joka ei ainakaan minulle ole aina välttämättä helppo... Mutta oi, on sellaisiakin joista juovun... Olen lukenut häntä vasta vähän, mutta jatkan.

      Kiitos kommentistasi <3 Ja kesän syli, kyllä - olkoon se ihana ja lempeä myös sinulle!

      Poista
  4. Hienoja ajatuksia, erityisesti ihastuin tuohon "kaiken rosoiseen hahmotelmankaltaisuuteen". Niin se varmasti on, juuri tuo rosoisuus ja pienet säröt tekevät niin elämästä, runoudesta kuin ihmisistäkin kiinnostavia. ♥

    Kailaan runoja en ole lukenut aikoihin. Kiitos sinun, nyt tekisi mieli! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista kaikki ehkä väistämättä on, rosoista ja hahmotelmankaltaista, mutta niin - ehkä juuri se tekee kaikesta elävää ja kiinnostavaa, sellaista aitoa ja todentuntuista...

      Kailaan runous on omanlaistaan... Oma lukemiseni on käynnistynyt hitaasti, tuulet puhaltelevat hieman sekaisin ja toisaalta olen myös ihanien välttämättömyyksien vanki :)

      Kiitos kommentistasi Sara ♥

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!