torstai 5. tammikuuta 2017

Loppiaisaattona




Alkanut vuosi on tuonut mukanaan lumen ja pakkasen. Vuoden ensimmäisenä päivänä satoi hennon valkean, toisena lunta tuli lisää, kolmantenakin. Hyvä enne, niin uskon. Nyt päivien pakkasaurinko on kirkas, melkein sokaiseva, mutta illaksi maailma piiloutuu lumen pehmentämään pimeään...

Talvinen maailma tuntuu hyvältä, oikealta, omalta. Ja miten merkillinen ihmisen mieli onkaan: usein, nytkin, se melkein unohtaa että joulu oli musta, jos lumen sataa pian joulun jälkeen. Ehkä on hyväkin niin – muisti saa kehystyä uuden, puhtaan lumen taikavaipalla.

Pian on taas aika viedä kuusi pois. Kerätä koristeet laatikkoon. Aina siihen liittyy surua. Mutta myös luottamusta uudesta joulusta. Ehkä sekin on yksi elämän kuva, menneen ja tulevan samanaikaisuus, tässä hetkessä, nyt.

Ja amaryllis kukkii, ihana valkea kuningatar. Maa valkea ja kukka, eikö ole valkea silloin koko maailma, mieli puhdas ottamaan vastaan tulevan. On hyvä mennä hiljalleen arkea kohti.

Hyvää loppiaisviikonloppua ja kauniita tammikuun päiviä toivotellen,


Kamarin Katja


PS. Tänään sopisi mitä mainioimmin lukea vaikka Shakespearea, mutta minä taidan tänä loppiaisaattona jatkaa kuitenkin Hannu Mäkelän muistelmia :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!