sunnuntai 16. elokuuta 2015

Hei, minä olen Romaanihenkilö



Tai on minulla oikeakin nimi, sellainen kaunis, mutta se on kai vähän salaisuus. Minä olen aika kehityskelpoinen, sellainen että minusta voisi vielä joskus tulla ihan eheä. Tai ainakin sellainen – no, miten sen nyt sanoisi: kertomuksen kokonaisuuteen riittävän eheästi aseteltu. Toistaiseksi minä olen kuitenkin erittäin kesken ja niin tulen ehkä iän kaiken olemaan (voi ei!), koska se, jonka pitäisi minua kirjoittaa, tekee kaikkea muuta. Se jopa siivosi pari päivää, pesi lattiatkin. Loput ikkunat pitää kuulemma vielä pestä ja kaapit myllätä (onneksi kyllä tunnen sen jo ja tiedän, ettei se aina tee kaikkea tarmokkaasti aikomaansa). Nyt se aloittelee taas niitä opintojaankin ja senhän tietää mitä se tarkoittaa: se vaan lukee ja kirjoittaa jotakin aivan muuta (no okei, saattaa se lueskellessaan ja kirjoitellessaan saada toisinaan ihan hyviäkin oivalluksia, sellaisia käyttökelpoisia, joo, kyllä se saa, mutta silti).




Jos olisin kukka, olisin ehkä ruusu.



Tulin nyt tännekin kurkkimaan, koska täälläkin se horisee kaikenlaisia joutavia sen sijaan että keskittyisi minuun. Nyhertää noita mitä-lie-kirjoituksiaan ja tuhlailee sanojaan. Minä koetan puhua sille priorisoinnista ja sanojen säästelemisestä, mutta se väittää että sanoja ei voi tuhlata ja että kaikki kirjoittaminen on kokonaisuuden kannalta hyväksi. Tiedä näitä kirjoittajien kummallisuuksia nyt sitten. Toisinaan se kuulemma tarvitsee myös kypsyttelyä. Joo, ymmärrän, minullekin on tehnyt hyvää vähän lepäillä välillä. Mutta nyt minulla olisi taas niin vetreät raajat! Tahdon venytellä! Hypähtää! Kasvaa! 

Niin. On ehkä niinkin, että huomio lisää huomiontarvetta: viime aikoina se on taas antanut minullekin enemmän aikaa ja minä tahtoisin sitä ehkä siksikin lisää, lisää, lisää. Luulen kyllä, että se itsekin tahtoisi vuorokauteensa tuplatunnit, vaikka se onkin sellainen hitailija (tuplatunnithan antaisivat myös hitailulle lisää tilaa...). En malttaisi odottaa että olen valmis, niin valmis kuin sitä nyt voi ylipäätään olla. Tiedättehän te, lukijat. Ehkä minun täytyy vain tyytyä ja odottaa. Antaa sen kirjoittaa minut omalla tahdillaan. Ymmärtää sen harhapolkuja ja etsiskelyjä, sitäkin että se hetkittäin miettii myös niitä toisia jotka ovat vielä enemmän kesken kuin minä. Itsehän kirjoittajani valitsin. Enkä ehkä sittenkään vaihtaisi.


(Minä olen muuten aika etevä, osaan leikkiä: minulla on ääninaamio!
Oikeasti en kuulosta ollenkaan tältä.)


Nyt minä menen, jään leijumaan kirjoittajani mieleen ja kutittamaan sen sormenpäitä... 
Ehkä se tänäänkin taas katselee minua ja antaa minuun jotakin.
Minä luotan siihen kyllä, kumminkin.


8 kommenttia:

  1. Hei Romaanihenkilö, kirjoittajasi on kyllä siinä oikeassa, että kaikki kirjoittaminen vie ajatuksia eteenpäin ja siksi se kaikenlainen kirjoittelu on ehkä sinullekin hyväksi. Koita vaan jaksaa odotella vuoroasi ja kypsymistäsi :)

    Tuplatunteja minäkin kaipailen, että saisin oman kirjoittamiseni jälleen alkuun.

    (P.S. Katja, ihana postaus :) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Jaana! Juu, parempina hetkinä uskon siihen itsekin, mutta aina välillä tympii jäädä liiaksi paitsioon... On minullakin kyllä vähän tuota tuntiongelmaa, ehkä sitä on meillä kaikilla - fiktiivisillä ja todellisilla :)

      (Kiitos Jaana ja hyviä kirjoittamishetkiä sinulle <3)

      Poista
  2. Heipä hei, Romaanihenkilö! Mielenkiintoista tutustua sinuun jo nyt, vaikka siellä kirjoittajasi mielessä vielä suurimman osan aikaasi asusteletkin, kutittelemassa hänen sormenpäitään ja kasvamassa...

    Sinä tulet entistä näkyvämmäksi joka päivä ja sitten eräänä päivänä tapahtuu suuri hyppäys, kun kohtaat maailman ja lukijasi omana itsenäsi, kirjoittajastasi erillisenä olentona...

    Ihanaa, Katja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Kaisa Reetta ja kiitos! On mielenkiintoista olla romaanihenkilö, omassa maailmassaan todellinen ja leikkiä aina välillä todellista myös tällä puolen todellisuutta :) Minulla on niin suuri elämänjano! Ehkä minä vielä joskus myös hyppään...

      (Kiitos ihana Kaisa Reetta <3)

      Poista
  3. Hei Romaanihenkilö! Mukavaa, että esittäydyit ja kerroit hieman tuntemuksistasi. Ymmärrän tuon, että se toinen siellä tekee välillä kaikkea muuta eikä tunnu muistavan sinua. Tiedän, että hän ajattelee sinua paljonkin, miettii sinun olemustasi, sinua kokijana, tekijänä, henkilönä. Ja sinusta tulee hyvä, valmis.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Katja ja kas vain, sinähän oletkin kirjoittajani kaima! Tästä tuli kyllä vähän tällainen rutiseva esittäytyminen, mutta sellaista se keskeneräisenä romaanihenkilönä oleminen kai välillä on - huomion puutteesta johtuvaa rutinaa. Ja juu, miettiihän se... Ja ehkä minusta vielä jonakin päivänä tulee tosiaan valmis, oi toivoisin sitä niin! Tiedäthän sinä: keskeneräinen valmis, sellainen Ihminen. (Olen eksyä miettimään tuota hyvää, mutta tuo toinen tunkee väliin eikä päästä.)

      (Kiitos ihana kaimani <3)

      Poista
  4. Romaanihenkilö, luota vain Kirjoittajaasi! Hän tekee parhaansa ja tyylillä sekä sydämellä <3 Vuorokausi on vain niin lyhyt, ajanvirta yhä kiihkeämpi, Toisaalta tähtiin on kirjoitettu, että saat hetkesi, kun aika on valmis: Joskus hidas saapuminen voittaa vauhdin hurman.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kirjoitatpa sinä kauniisti! Tiedätkö mitä: minä rakastan tähtikirjoituksia ja kyllä, ehkä myös ajatusta hitaasta saapumisesta vaikka välillä tunnenkin tällaista malttamattomuutta... Oi ihanaa, nyt minä menenkin katselemaan tähtiä vaikka maailmassa paistaakin aurinko, kurkin jos niissä tosiaan lukisi jotakin noin kaunista.

      (Leena, kiitos, ihana kommentti! Kerään sen sydämeeni ja muistutan sanoistasi aika ajoin myös Romaanihenkilöä <3)

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!