Minulla ovat kaikki kirjat kesken.
Ajatukset harhailevat erilaisissa tunnelmissa
ja tahtovat vaihtaa kirjaa ilta illan jälkeen.
Kaikki kirjat ovat hyviä, minä olen vain ollut jotenkin levoton.
Sellainen mieli toisinaan on, lepatteleva.
Ehkä se hetkittäin kaipaa kuljeskelua, itsensä etsimistä.
Luulen silti, että nyt se hetkeksi seestyy,
ainakin luettavan suhteen.
Antaa itsensä pysähtyä kirjaan,
joka välkehtii Valkoista valoa.
Posti toi kirjan luokseni hiljattain,
ja olen jo silitellyt itseäni sen sanoilla.
Seuraava kirjoitukseni kertoo ehkä siitä,
syleilevästä valosta.
Ulkona maailmakin kehrää valoa jo,
kevät kurkkii talven takana.
Minulla ei ole kiire kohdata sitä,
mutta juuri nyt tuntuu,
että olen ihmeen valmis ottamaan sen vastaan,
kaikista näistä harhailevista mielialoista huolimatta
tai ehkä sittenkin siksi.
Lempeitä tuulia,
ajatusten avartavaa askellusta <3
ajatusten avartavaa askellusta <3
Oi Katja! Joskus on aika harhailla... Voit olla jonkin uuden kynnyksellä, jokin odottaa sinua! :)
VastaaPoista<3
Kiitos ihanasta kommentistasi Kaisa Reetta <3 Harhailulle on aikansa, aina välillä täytyy etsiä askelten oikeaa paikkaa ja levottomat ajatukset asettuvat huonosti myös kirjoihin... Mutta oi, niin, päivät valkenevat, yhä uudet. Kenpä tietää, mitä ne meille kullekin tuovat. Toivokaamme hyvää ja kaunista koko maailmalle <3
PoistaVoi ihana Katja! <3 Tuo levoton ja lepatteleva olotila kuulostaa niin tutulta, melkein puolet viime lukuvuodestani oli juuri tuollaista. Ja aina monta kirjaa kesken, oi kyllä.
VastaaPoistaMutta ooh... Jos Valkoinen valosi on se mitä luulen sen olevan, niin... Nyt kulkee jännityksen väristyksiä jo etukäteen: mitäköhän siitä pidät, mitä ajatuksia se sinussa herättää, mitä tulet siitä kirjoittamaan? Minulle se on kolmesta kirjasta se ainoa lukematon, mutta taidatkin tietää, mitä niistä kahdesta muusta olen ajatellut. Jos luet nyt Björkmania, olet todella suuren aarteen ja lukunautinnon äärellä. <3
Kirjoitit ihanasti! <3 Jään odottamaan...
Kiitos ihanasta kommentistasi Sara! Aika ajoin täytynee olla levoton ja lepatteleva, harhailla ajatuksissaan ja kirjoissakin. Ja niin, kirjoja on kyllä useinkin kesken monta kerrallaan... Ehkäpä ne ajatuksetkin harhailevat lopulta aina, enemmän tai vähemmän.
PoistaTuo Valkoinen valo on juuri se... Sinun viimeisin Björkman-kirjoituksesi antoi ihanan ja vastustamattoman kipinän, kiitos siitä <3 En voinut enää odottaa. Ja kyllä, olen aarteen äärellä...
Parhaimmat ajatukset syntyvät harhaillessa, on oma kokemukseni. Tarvitaan myös tunnetta, että on sanonut kaiken, kirjoittanut kaiken, on pesä, jossa ei ole enää hiiliä. Joku Fenix-lintukin tarvitaan taivaalle lentämään. Ja kas: niin taas syntyy uutta.
VastaaPoistaKiitos tekstistäsi!
Kiitos ihanista ajatuksistasi Omppu! Niin se on, harhailu on ajatusten kasvualusta. Se, että ne saavat kulkea ja eksyillä. Ehkä mieli sellaisina hetkinä etsii tosiaan myös tuhkiaan, kurkottelee jostakin vanhasta kohti jotakin uutta. Suloisia siiveniskuja sinulle <3
Poista