perjantai 3. marraskuuta 2017

Marraskuu ja omakustannepohdintoja



Eugène Grasset: Novembre, 1896.


Aina se tulee takaisin, tämä rakas, ihana omakuu. Täytän loppukuusta pyöreät plus yksi, hyvä ikä, edessä koko loppuelämä!

Tämä marraskuu on saanut alkaa ripauksella ihanaa talventuntua ja hyvä niin, juuri näin marraskuun pitäisikin aina alkaa ja myös päättyä (kuulitteko lumipilvijumalat ♥) sekä mukavalla hyppysellisellä inspiroitunutta kirjoitusvirettä. Joulua kohti mennään ja ihanaa niin, pimeissä illoissa tuikahtelee kynttilöiden pehmeä valo.

Leikittelen parhaillaan ajatuksella, että julkaisisin (ainakin) romaanikäsikirjoitukseni omakustanteena. Kustantamokierroksen kuudesta kustantamosta on vastaamatta enää yksi, eli kustannussopimus ei näytä kovin todennäköiseltä. Toki voisin lähettää käsikirjoituksen vielä muuallekin, mutta en tiedä. En tiedä, minne sitä sitten oikein lähettäisin. Kuka haluaisi julkaista mietiskelevää, pehmeäviivaista, hieman lyyristä romaaniproosaa?

Omakustanneajatus on kuitenkin tosiaan vasta leikkiä. En tiedä. Toisaalta ajatus kiehtoo ja kutkuttaa, toisaalta epäröin enkä tiedä, olisiko se sitten sitä mitä haluaisin. Olisihan se ”oikea” kustannussopimus tietenkin komeampi, ja ihan jo siksikin että se merkitsisi sitä, että käsikirjoituksen arvon tunnistaisi ja tunnustaisi joku muu. Omakustannekirjailijana sitä olisi kumminkin vain – no, omakustannekirjailija. Mutta mitä jos ja kun sitä kustannussopimusta ei tule? Kun kustannussopimuksen todennäköisyys kuitenkin on mitä on, ihan noin yleisestikin ottaen? Kuten tuhannesti todettua, omaa tekstiään on melko mahdotonta objektiivisesti arvioida, mutta yleisesti ottaen on selvää, että kustannussopimusten ulkopuolelle jää väistämättä useita hyviä käsikirjoituksia. Omakustanne onkin minusta tässä yhtälössä erinomainen ja varteenotettava vaihtoehto, johon ei oikeasti liity edes mitään ”vain”-konnotaatioita, mutta nähtävästi sitä omalla kohdallaan pitää kaikki aina vatkata vaikeamman kautta. Mutta niin: onko oikein, jos ei etsi itselleen ja työlleen vaihtoehtoa, jos perinteisen vaihtoehdon väylä ei syystä tai toisesta aukea? Onko se itselle ja tehdylle työlle edes reilua? Sanoille, kertomukselle?

Kaipa sitä olisi helpompaa myös uskoa tarinaansa, jos sen valitsisi se arvovaltainen joku muu. Toisaalta ajatus on typerä eikä oikeasti edes totta. Tarinaansa on kuitenkin uskonut jo silloin, kun sitä on kirjoittanut. Olisiko sille muka antanut tunteja ja tunteja ja tunteja (tai vuosia ja vuosia ja vuosia), jos ei olisi uskonut? Se, että epäusko aina väistämättä vuorottelee uskon kanssa, on toinen, prosessiin väistämättä kuuluva juttu.

Niin, omakustanneajatus siis mietityttää ja kai sitten sekin, ”riittäisikö” se. Luultavasti kyse on myös tuosta uskosta. Löytäisikö teos lukijoita? Toisaalta olen aika viehättynyt omakustanteen mahdollistamasta vapaudesta, tietystä kotikutoisuudestakin. Ajatuksessa, että kirjani olisi ihan oma luomukseni, on sittenkin jotakin aika villin hienoa.

No, vielä on monia vaihtoehtoja. Ja tietenkin yksi vaihtoehto on se, että menen eteenpäin vaan. Että keskityn ihan vaan uusiin kirjoituksiin ja kertomuksiin. Mutta en tiedä, tuntuu että tämä matka ei ole vielä lopussa.

6 kommenttia:

  1. Prosessi tuntuu olevan hyvässä vauhdissa ja vatkaus vaahtoutumassa. Jos käsikirjoituksen arvon tunnistaisi ja tunnustaisi joku muu? Sinä itse olet sen jo kirjoittaessasi ja tuohon vaiheeseen saatettuasi tehnyt; mikä on tärkeintä ja riittävää! Ja väylävaihtoehtojen käyttämättä jättämisestä; ei muutes ole reilua!
    Kypsästi ja mukavalukuisesti avaat ymmärrettävää vaihtoehtojen vertailua ja johtopäätösten tekemisen kinkkisyyttä, mutta usko pois: kyllä se oikea päätös - näin minä asian ratkaisen - sieltä kypsyttyään putkahtaa. Tuikahduksia marraskuullesi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, vatkailen ja vaahdottelen, katsotaan sitten minkälainen kermakakku tästä syntyy vai syntyykö :)

      Tuo ajatus siitä "jostakin muusta" on tosiaan oikeasti ihan pöhkö, mutta kai se toisaalta on väkisinkin jossain määrin mukana roikkumassa. Mutta kyllä, saa sitä omallekin uskolleen varmaan pikkuisen painoa antaa :)

      Kiitos sinulle Takkutukka ja suunnataan oikeita ratkaisuja ja päätöksiä kohti, missä sitten milloinkin. Tuikahduksia sinullekin, pehmoista marraskuun hämyä ♥

      Poista
  2. Vain kuusi kustantamoa ja niitä on kymmeniä. Älä anna periksi vaan pistät kirjan seuraavaksi kahdelletoista kustantamolle jne. Minulle tuli sähköpostiinkin tieto uudesta kustantamosta, joka julkaisee mm. novelleja. Oli ottanut selvää, kuka osallistuu novellihaasteeseen bloggerissa, ja ehdotti heidän novellikirjoja blogattavaksi. Stresa kustantamo.
    Tuo marraskuu-kuva on kaunis.
    Minulle marraskuu on synkistä synkin kuukausi ja ainoa ilonpilkahdus on aina ollut pikkuveljeni syntymä marraskuussa.
    Pitäisi hakea uusia kynttilöitä ja nauttia sitten hämystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, niin... Vain kuusi... Toisaalta koetin mutuilla kustantamoita, joille käsikirjoitus voisi sopia. Ihan varmasti en kaikkia mahdollisia kustantamoita kyllä edes tiedä, jotkut taas ovat sitten esim. genrekustantamoita, joiden linjaan kässärini ei sovi. No, tuumiskelen asiaa eteenpäin ja mietin, jos sittenkin löytyisi vielä sopivia osoitteita, joihin käsikirjoitusta lähettää. Tai sitten tulee omakustanne. Tai sitten se jää ihan vain tuonne hämäriin... Hmm ja hmm.

      Ja eikö olekin, minustakin tuo kuva on ihana ♥ Taidan koristella kamariani sarjalla enemmänkin :)

      Kiitos sinulle Mai ja koeta kestää tämä marraskuu - sytytä paljon, paljon kynttilöitä ja hengittele niiden tuiketta ♥

      Poista
  3. Olen lukenut pohdintojasi ensin käsikirjoituksen valmistumisesta, irtipäästämisestä, nyt kustantamojen vastauksista. Tiedätkö, minä olen alkanut ihan odottaa, että jonain päivänä saan lukea tarinasi! Siksi toivon, että löydät oikean tien, joko jaksat vielä etsiä sitä oikeaa kustantamoa tai päädyt omakustannukseen. Lukijana minulle ei olisi väliä, kumpi se olisi, koska osaisin päästä sen äärelle blogisi lukijana. Oikein mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, lämmin kiitos ihanasta kommentistasi ♥ On kyllä ihan hirmuisen jännä ajatus, että niitä toisiakin kirjoituksiani vielä joskus tosiaan luettaisiin...

      Nuo erilaiset polut ovat toistaiseksi vasta pohdinnassa, enkä vielä tiedä, mihin pohdinta johtaa. Joka tapauksessa on ihanaa ajatella, että tarinalleni olisi ehkä ainakin yksi lukija ♥ Kiitos sinulle vielä ja lempeää viikonloppua myös sinulle!

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!