tiistai 24. toukokuuta 2016

Siis kauneutta on... kummallisuutta... erehtyvyyttä...






Siis kauneutta on.
Rakkautta on.
Iloa on.

Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät,
puolustakaa niitä.


Luen taas Eeva Kilven runoja.


Mistähän syystä minä oikein kannatan demokratiaa,
enemmistön valtaa, kun itse tulen kuitenkin aina 
kuulumaan vähemmistöön: kummallisiin.


Ne ovat minulle happea ja valoa.
Niin kuin vaaleanpunainen neilikka ikkunaani vasten.

Minussa on tämä erehtyvyys joka jumalia miellyttää.


Miten tällaisia runoja lukiessaan voisi tuntea muuta kuin rauhaa,
onnea siitä että on sanoja ja runoilijoita, jotka osaavat valita niistä oikeat.


*****


Runot ovat kokoelmasta Laulu rakkaudesta ja muita runoja (1972)



6 kommenttia:

  1. Kiitos Katja tästä ihanasta tuokiosta blogissasi - jälleen kerran! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta ihanasta kommentistasi - jälleen kerran <3

      Poista
  2. Kiitos Katja tästä ihanasta tuokiosta blogissasi - jälleen kerran! <3

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos, tulen kurkkaamaan mitä sieltä löytyy :)

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!