Mi kaunist' on, on iloks ikuiseksi.
John Keats
Minua viehättää runoilija John Keatsin rakkaus kauneuteen. Luettuani hänen kirjeitään olen taas palaillut myös runoihin: luen niitä vähän kerrallaan, sieltä täältä. Lukiessani huomaan jälleen, miten hänen runoissaan sykkii romantikon sydän ja sielu. Niiden sanat ansaitsevat hitautta, pysähtymistä, katseen nostamista. Sitä, että antaa sanojen mielessään kasvaa.
Ruusun kauneus ei ole ikuista, ei tietenkään. Mutta ajatus – ja toive – kauneudesta ehkä on. Minusta tuntuu, että maailmamme tarvitsee juuri sitä,
uskoa ja luottamusta kauneuteen.
uskoa ja luottamusta kauneuteen.
Voi, juuri niin! kauneus on arvo, joka tuntuu joutuvan nykyään (ihmeellistä kyllä) paitsioon.
VastaaPoistaJuuri eilen mietin ihmisen 'subjektiivista oikeutta kauneuteen' (esimerkiksi oikeutta asuinympäristön kauneuteen ja viihtyisyyteen). Taloudelliset intressit ajavat maailmaa kohti... niin, kohti mitä? En uskalla edes ajatella.
Kaunista viikonloppua, Katja!
Kaisa Reetta, koetetaan pitää kauneuden arvosta kiinni. Ihana ajatus, että ihmisellä on kauneuteen subjektiivinen oikeus. Maailma olisi varmasti parempi paikka, jos ihmisillä olisi halua kauneutta vaalia. Miksi raha ja tehokkuus ovat aina ne palvotut kuninkaat?
PoistaKaunista viikonloppua myös sinulle ja kiitos kommentistasi <3