sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Rikas elämä – Parempaa arkea hidastamalla (2015)



 Mikä on sinun unelmasi? Mitä tekisit mieluiten, jos sinulla olisi enemmän aikaa? Mikä estää sinua tekemästä sitä juuri nyt? Olisi hyvä pysähtyä pohtimaan, mikä on sinulle itsellesi tärkeää ja mieluista.


Aikoinaan, kun opiskelin avoimessa yliopistossa informaatiotutkimusta, perusopintojen tiedonhankintakurssilla kerrottiin, että eräs keskeinen syy etsiä tietoa on entisten käsitysten vahvistaminen. Tunnistan tämän ominaisuuden itsessänikin oikein hyvin: luen mielelläni sellaista, jonka äärellä saan nyökytellä ja hymistä hyväksyvästi. Näin toimi tiedonhankintaprosessini myös Leila Saarivirran ja Martta Kaukosen juuri ilmestyneen teoksen Rikas elämä – Parempaa arkea hidastamalla (2015) kohdalla.



- kiitos kirjastolle -


Olen teokselle siinä mielessä ehkä vähän huonokin lukija, että olen pyöritellyt sen välittämiä ajatuksia päässäni jo vuosikaudet ja myös elänyt melko hidasta elämää, johon on kuulunut myös pitkä kotiäitiys. Tästä johtuen teoksen sisältö on minulle monesta kohtaa jo moneen kertaan läpikäytyä, mutta toisaalta sain sitä lukiessani vahvistaa juuri niitä entisiä käsityksiäni ja samalla riemuita siitä, että maailmassa on samoin ajattelevia ihmisiä. Minulle, kuten Maijalle, tämä olikin ennen kaikkea mukava muistutus siitä, että hidas elämä on oikeasti hyvää, ja samalla myös tervetullutta vertaisajattelua toisilta hidastelijoilta.

Sellainen, jolle asia on uudempi, saa teoksesta kuitenkin varmasti vielä enemmän. Luonnehtisin teosta oikein hyväksi ja kattavaksi johdatukseksi hitaampaan elämään ja uskoisin, että se tarjoaa hidastamista kaipaavalle runsaasti ajattelupohjaa mahdollista muutosta varten. Kirjassa puhuu kokemus, sillä sekä Leila että Martta ovat itsekin valinneet hitaamman elämän: Leila, joka pitää myös monipuolista Pihin naisen elämää -blogia, on kahden lapsen kotiäiti ja Martta vakituisesta työpaikastaan luopunut freelancertoimittaja. Juuri kirjoittajien omat kokemukset tuovat teokseen tervetullutta omakohtaisuutta, josta ainakin itse aina kovasti pidän. Teoksessa on myös viiden muun hidastajan kertomukset valinnoistaan, mikä tuo siihen vielä lisää konkreettisuutta.

Kuten kirjassakin todetaan, on hyvä muistaa, että hitaus voi olla sekä valinta että esim. työttömyydestä tai eläköitymisestä aiheutuva pakko. Sanoisin kuitenkin, että myös pakon voi pyrkiä kääntämään hyvillä merkityksillä täytetyksi myönteiseksi olosuhteeksi, vaikka tiettyä sisäistä vahvuutta se esim. työttömyyden kohdalla vaatii. Yhteiskuntamme on edelleen itsepintaisen työ- ja kiireorientoitunut, vaikka sekä työ että kiire jakautuvat hyvin epätasaisesti, ja normista poikkeaminen voi siksi olla raskasta ja vaikeaa.

Hidastaja nähdään usein myös yhteiskunnan varoilla elävänä loisena (kuten Leila kertoo omalla kohdallaan tapahtuneen), mutta halu elää hitaasti ei useinkaan merkitse laiskuutta ja haluttomuutta tehdä työtä. Myöskään Leila ja Martta eivät tällaisia laiskimuksia ole, päinvastoin. Uskoisin, että useimmat hidastajat kaipaavatkin ennen kaikkea elämää, jossa heillä olisi omalla työllä hankittu kohtuullinen toimeentulo, sen mahdollistama riippumaton asema ja runsaasti aikaa elää omannäköistään elämää. Hullunkurista on, että hidastajaa saatetaan kuitenkin pitää myös jonkinlaisena elitistinä: hänen saatetaan ajatella haluavan omalla hyvinvoinnillaan ja epämaterialistisilla elämänarvoillaan asettua muiden ihmisten yläpuolelle. Kyllä maailma on aika hullu tai ainakin ihmiset (oho, olikohan tuokin ajatus nyt sellaista itsensä ylentämistä).
 
Paljon puhutaan siitäkin, että hidastaminen on hyvin luokkasidonnainen ilmiö, johon kaikilla ei ihan oikeasti ole mahdollisuutta. Totta on, että esim. moni naistenlehtitarina kertoo yksilöstä tai perheestä, joka väsyttyään vaihtaa kiireen idylliseen hitauteen ostamalla esim. maalaistorpan, ja että tämä elämänmuutos rahoitetaan usein aikaisemman (hektisen) elämän tuotoilla. Vaihtoehtoisesti kyseessä voi olla esim. perintötila, jollaisia kaikilla ei tietenkään ole kuten ei suuremmin rahaakaan. Uskon kuitenkin – Leilan ja Martan tapaan – että jokaisella on jollakin tavalla mahdollisuus tehdä valintoja hitaamman elämänrytmin puolesta. Omaksi ostettu maalaistorppa ei ole ainoa vaihtoehto.

Hidastaminen on matka kohti kohtuutta ja omia arvojaan vastaavaa elämää, sanovat kirjoittajat ja minä olen erittäin samaa mieltä. Keskeisiä sanoja ovat nimenomaan nämä: kohtuus, omat arvot ja matka. Siitäkin olen yhtä mieltä, että muutos onnistuu hyvin, jollei jopa paremmin, ilman äkkijarrutusta. Jos elää keskellä kiirettä ja härdelliä, tärkeintä on aluksi pysähtyminen ja omien ajatusten tutkiminen (ja kyllä, kupillinen teetäkin voi olla hyväksi). Sitten voikin vaikka siivota kalenterista jotakin pois, antaa itselleen hetken aikaa, ihmetellä vaahteran värejä ja tähtitaivasta. Ja jos se kiire on jo valmiiksi jossakin kaukana, voi vaikka vetää syvään henkeä ja ajatella miten hyvää elämä on. Joskus hidastelija saattaa kaivatakin pientä kiirettä, mutta on hyvä osata nauttia juuri siitä mitä on. Itse ajattelen, että parasta on juuri tekemisen ja tekemättömyyden tasapaino, se että elämässä on riittävästi sekä mielekästä tekemistä että tyhjää aikaa. Ja niin, ehkä usein on hyvä muistaa myös se, että elämään mahtuu erilaisia hetkiä, kiireisempiä ja hitaampia, mutta etsiä ja tavoitella silti juuri sitä itselle sopivaa tasapainoa. 

Leila ja Martta sanovat: Parhaimmillaan elämän hidastaminen on kokonaisvaltainen muutos, joka vaikuttaa positiivisesti sekä minäkuvaamme että elämäämme. Ja minä sanon kyllä. Lisäksi sanoisin vielä sen, että hitaudelle pitäisi olla tilaa paitsi yksilöllisellä myös yhteiskunnallisella tasolla. Oma humanistinen matematiikkani laskee, että esim. työn jakaminen hieman toisin ja perustulo mahdollistaisivat maailmassa paljon. Tylsä pessimisti minussa jurputtaa, että maailma ei koskaan muutu kuin entistä hullumpaan suuntaan, mutta se optimistipuoleni tahtoo sittenkin sitkeästi uskoa suunnan muuttumiseen. Näiden kahden keskusteluista seuraa kyllä toisinaan (usein) myös melkoista mesontaa, mutta vilahteleepa siellä aika hyviäkin ajatuksia siitä, millainen maailman pitäisi olla.

Niin: jos minulta kysytään, niin maailmassa pitäisi olla paljon enemmän hitautta ja mahdollisuuksia elää kiirettömämpää ja pehmeämpää elämää. Maapallo ei kestä kiireisen kulutuskulttuurin ympärille rakentunutta elämisen tapaa. Eikä ehkä edes ihmisen mieli.
 
Palataanpa siis vielä alkuun:

Mikä on sinun unelmasi? Mitä tekisit mieluiten, jos sinulla olisi enemmän aikaa? Mikä estää sinua tekemästä sitä juuri nyt? Olisi hyvä pysähtyä pohtimaan, mikä on sinulle itsellesi tärkeää ja mieluista.


Kiitos Leilalle ja Martalle hyvästä ja varmasti tervetulleesta kirjasta,
toivon sanoillenne paljon hidastamisen mahdollisuuksiin tarttuvia lukijoita!


**********

Leila Saarivirta ja Martta Kaukonen:
Rikas elämä – Parempaa arkea hidastamalla. 203 s.
readme.fi 2015

9 kommenttia:

  1. Tuopa onkin ihan totta, että tietoa haetaan usein käsityksiä vahvistamaan! Taidanpa palata yksityisemmin, koska nyt aloin miettiä että milloin sinä opiskelit informaatiotutkimusta avoimessa: opiskelitkohan samaan aikaan? Olemmekohan olleet samalla luennolla? Mutta palaan tähän. <3

    Palatakseni kirjaan, tekisi mieli lukea tämä. On jotenkin lohdullista ajatella, että kaikillaon mahdollista hidastaa - ainakin jossain määrin.

    Hyvää alkavaa viikkoa, kaimani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö: aika useinkin sitä huomaa lukevansa juuri sellaista mistä jo valmiiksi tietää, mutta josta silti haluaa tietää lisää :) Ja hii, onpas hassu ja ihana ajatus, että olemme saattaneet olla samalla luennolla... Ainakin olemme varmaan kuulleet samoja asioita eri kerroilla... Palataan <3

      Tämä kannattaa kyllä lukea, jos haluaa mietiskellä hidastamista, tavalla tai toisella. Kirja on mukavan kepeälukuinenkin, vaikka asia on tärkeää.

      Kiitos kommentistasi kaimani ja hyvää alkavaa viikkoa sinullekin <3

      Poista
  2. Minulla on aikomus etsiä tämä kirja jossain vaiheessa luettavaksi, vaikka tilanteeni on itse asiassa aika lailla päinvastainen kuin kirjan idea eli olen mielestäni onnistunut rikastuttamaan elämääni tahtia lisäämällä. :) Opinnot työn ohessa kun ovat käytännössä juuri sitä, mutta ainakin toistaiseksi homma on tuntunut vaivan arvoiselta. Downsiftaus-kokemusten puutteesta huolimatta kirja kiinnostaa, ja oivallinen kirjoituksesi oli valaiseva sekin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MarikaOksa, tämähän meneekin juuri niin että "olisi hyvä pysähtyä pohtimaan, mikä on sinulle itsellesi tärkeää ja mieluista" - ja toisinaan se mieluinen saattaa hyvinkin olla myös tahdin lisäämistä :) Minusta voidaan hyvin puhua myös hyvästä kiireestä, vaikka se näkemys ei nyt tähän hidastamiskirjajuttuun kirjoittunutkaan; olikin siis tosi kiva että kommentoit! Opinnot ja työ ovat melkoinen paketti, mutta kun on motivoitunut, niin sitä jaksaa ja kokee tilanteen antoisaksi, ja toisaaltahan kaikki taas aikanaan tasoittuukin.

      Kirja kannattaa kyllä lukea, tämä saattaa herättää monenlaisia ajatuksia. Kiitos mukavasta kommentistasi!

      Poista
  3. Tämänkaltaisella rauhallisella, ajatuksia avaavalla ja patenttiratkaisuja tarjoamattomalla omien kokemusten perusteella kirjoitetulla ja tukea antavalla teoksella olisi a.D. ollut omille tuolloin lähiympäristön mielestä radikaaleille, kummastuttaville ja perinteitä rikkoville päätöksille (perheen rötköttelyviikonloput, ikiomat joulunvietot jnpp.) paljonkin käyttöä... Teos painottaa oivasti myös sitä faktaa, ettei mihinkään ole oikotietä, että kaikilla ratkaisuilla on aina kaksi puolta ja että elämä on juuri tässä ja nyt... Kerrassaan kelpo teos!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, tämä kyllä antaa varmasti monelle lukijalle paljon. Monet kaipaavat hidastamista kaiken hullunmyllyn keskellä, ja itse(kin) olen sitä mieltä että se sellainen sopiva kohtuus olisi ihmiselle (sekä yksilönä että lajina) kaikin puolin hyväksi. Ja juuri noin se on: kaikilla ratkaisuilla on aina kaksi puolta. Tässäkin teoksessa tulee tosiaan esiin myös se, ettei hidastaminenkaan ole aina yhtä päivänpaistetta, vaan mukaan mahtuu myös hankalia hetkiä. Mutta niin, tässä se on, elämä - jokaisen oma ja ainutkertainen! Kiitos paljon kommentistasi.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, olipa postauksesi jälleen kerran pullollaan täyttä asiaa...

      Tuo sanomasi: 'eräs keskeinen syy etsiä tietoa on entisten käsitysten vahvistaminen. Tunnistan tämän ominaisuuden itsessänikin oikein hyvin: luen mielelläni sellaista, jonka äärellä saan nyökytellä ja hymistä hyväksyvästi. '
      Voi hyvä tavaton, miten totta tuo onkaan! Minäkin syyllistyn moiseen kaiken aikaa. On perin terveellistä katsella omia ajatuksiaan kuin kuin peilistä ja naurahtaa että vaikka sitä niin haluaisi olla avoin kaikelle uudelle niin tässäpä sitä taas ollaan, pönkittämässä omia (luutuneita) käsityksiä! :)

      Kirja vaikuttaa hyvältä, täytyy joskus tutustua siihen!

      Poista
    2. Niin, eikö olekin - kyllä ihminen oikein mielellään vahvistaa omia vanhoja mielipiteitään. Toisaalta jotkut mielipiteet ja näkemykset ovatkin sellaisia että niitä sopiikin vahvistaa, ja minusta esim. juuri nämä ajatukset hidastamisesta ja kohtuullisesta elämäntavasta ovat sellaisia joille toivoisi vahvistusta laajemminkin. Tällaisia teoksia lukiessa maailmantuskakin mukavasti hieman helpottaa, kun kohtaa samaan tapaan ajattelevia ihmisiä ja toivo paremmasta kasvaa. Tietenkin ihmisen on kaiken aikaa opittava myös uutta - ihan jo siksi, että selviäisi tässä monin tavoin mutkikkaassa maailmassa, mutta myös siksi, että pysyisi mieleltään virkeänä.

      Kiitos kommentistasi <3 Kirja kannattaa kyllä lukea, se saattaa saada liikkeelle monenlaisia vanhoja ja uusia ajatuksia :)

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!