sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Katja ja KonMari-Marie





 - kiitos kirjastolle -



MARIE: Jaahas, laitetaanpas sitten tuulemaan. Minä sanon ja sinä teet. Yhdessä hujauksessa tuloksena on koti, jossa kaikki tavarat tuottavat sinulle iloa!
KATJA: Mjaah... Enpäs tiedä. Luulen, että olet minulle vähän liian vauhdikas. Olen vähän kartellut sinua.
MARIE: Höpsistä. Nyt aloitetaan. Kerääpä ensin kaikki vaatteet kasaksi lattialle ja ota sitten jokainen yksi kerrallaan käteen ja mieti tuottaako vaate sinulle iloa.
KATJA: Mitäs kun se tuottaa minulle iloa joskus kymmenen kilon päästä?
MARIE: Ei käy. Sen pitää tuottaa iloa nyt.
KATJA: Niin mutta – minä tykkään esimerkiksi tästä. Se mahtuu kyllä minulle taas joskus ja sitten minä olen siitä hyvin iloinen. Tai sitten tytär voi käyttää tätä kunhan kasvaa.


MARIE: Sinulla on kirjoja kahdessa rivissä. Ainakin. Tai mitä pinoja nuo nyt sitten ovatkaan. Huomaatko että takana olevat eivät edes näy?
KATJA: Huomaan. Se on aika ikävää. Hyllyjä on liian vähän.
MARIE: Tai kirjoja liikaa.
KATJA: Ei kun hyllyjä liian vähän. Me ostetaan uusi hylly.
MARIE: Ja mihinkäs se mahtuu?
KATJA: Niin no... Tuota... Täytyy vähän miettiä. Ja järjestellä.


MARIE: Ja mitäs ne nämä ovat.
KATJA: Pussilakanoita.
MARIE: Nämä ovat rikki.
KATJA: Juu mutta vain toiselta puolelta. Niistä saa kivoja pöytäliinoja.
MARIE: Heitä pois.
KATJA: Kuules nyt, minulla on aika ärhäkkä ekologinen omatunto. Niistä rikkinäisistäkin puolista joku voi tehdä mattoja.
MARIE: Joku?
KATJA: Niin.


MARIE: Ja sitten tämä kaikki sälä.
KATJA: Kuule minä en enää jaksa. Minä olen enemmän semmoinen zen-järjestelijä. Tarvitsen välillä teetä ja meditaatiota. Sitä paitsi olen sentimentaalinen, tavaroiden plärääminen ja päätösten tekeminen väsyttää. Luopuminen on työtä.
MARIE: Niin ne kaikki sanovat. Jatketaanpas vaan.
KATJA: Eipäs. Minä taidan nyt ajatella niin että talletan mieleeni tuon ajatuksen ilosta mutta muuten etenen omalla tavallani. Etanavauhtia. Askel kerrallaan.
MARIE: Ei kun –
KATJA: Kyllä kun. Menehän nyt vaan, jossakin on varmaan joku puuhakkaampi. Kaikki eivät ole luonnostaan yhtä toimeliaita. Minä olen tämmöinen vähän hitaampi. Prosessoin liikaa. Väsyttää.


**********


Katja juo teetä ja istuu. Ajattelee, että alkaa tuntea itsensä sentään aika hyvin. Tiesi, että menetelmä KonMari ei olisi hänelle oikein sopiva. Se olisi aivan liian huikentelevainen ja höpsö. Miten niin kaiken voisi ensinnäkin vain heittää pois? Siis pois? Että ei kierrätykseen, lahjoitukseen, kirpputorille, johonkin. Ja toisekseen, miten sitä muka kykenisi käymään kaiken läpi tuosta vain. Toisaalta, kyllähän hänessä ripaus (tai ämpärillinen) hörhöäkin on, sellaista joka hyvinkin jo ennestään saattaa uskoa, että tavaroiden raivaaminen ja järjesteleminen käy siirtymäriitistä kohti kirkkaampaa ja seesteisempää tulevaisuutta. Sekään ei varsinaisesti ole uusi ajatus, että luopuminen ja järjesteleminen auttavat hahmottamaan, mikä oikeasti on tärkeää. Tietenkin niin.

Niin, ovathan he oikeastaan yhtä mieltä aika paljosta, Katja ja Marie. Esimerkiksi siitä, että ihmisellä tuppaa olemaan enemmän tavaroita kuin hän oikeasti tarvitsee tai edes haluaa (sellaisellakin, joka ei oikeastaan edes ole mikään ostelija). Siitäkin, että tavaroitaan on hyvä arvostaa ja että niitä arvostaa parhaiten kun ne ovat oikeasti tärkeitä ja rakkaita (no joo, Katja ei kyllä omilleen välttämättä jutustele, Marie sen sijaan sanoo kengilleen että ”kiitos kovasta työstä”). Siitäkin, että olisi tietenkin luonnollista omistaa ainoastaan rakkaita ja tarpeellisia tavaroita, sellaisia jotka tuottavat juuri sitä ihanaa iloa. Ja kyllä, onhan siinä siivouksessa taikaa, on. Eikös nyt jokainen tiedä että se puhdistaa ja kirkastaa, sekä kodin että mielen. Mutta melkein Katja rohkenisi silti väittää, että se elämän mullistaminen vaatii kyllä myös istahtamista teekupin äärelle, näennäiseen toimettomuuteen joka antaa ajatuksille vapaan virran. Roipekasat ympärillä häiritsevät kirkastumista kyllä, mutta jos niitä ei juuri sillä hetkellä jaksa setviä, voi vaikka sulkea silmät. Ties mitä sitä näkee. Järjestellä ehtii sitten kun taas jaksaa. Kun tulee se tuuli.


**********


MARIE: Jos aiot laittaa kotisi järjestykseen, tee se nyt.
(hiljaisuus)
KATJA: Juu, mutta pikku hiljaa. Omaan tahtiini ja omalla tavallani.
Minulle on sitä paitsi selvinnyt jo yksi tärkeä juttu:
kirjoittaminen ja lukeminen on minulle paljon tärkeämpää kuin siivoaminen.


**********


Marie Kondo: KonMari. Siivouksen elämänmullistava taika.
222 s. Bazar 2015.


**********


Jos olet kiinnostunut kotisi järjestelemisestä ja turhasta luopumisesta sekä riittävän hyväntahtoinen Marien, tämän puuhakkaan touhuneitosen höpsötyksiä kohtaan, kirja saattaa olla tutustumisen arvoinen. 
Höpsö se on, siitä ei pääse, mutta höpsöyden takana on jokunen hyväkin ajatus.
Minulle kirja ei varsinaisesti tarjonnut mitään mullistavaa, mutta olihan se taas yksi sellainen kepeä töytäisy kohti kauniiden ja tarpeellisten tavaroiden sopivan väljästi täyttämää kotia. 
Niin: päämäärä johon pyrin, mutta joka taitaa edelleen häämöttää jossakin hamassa tulevaisuudessa... 
Mmm, hyvää tämä tee ja mukavaa tämä kirjoittaminen ;)



8 kommenttia:

  1. Loistava postaus! :D

    Minullekin Marie on liian tai väärällä tavalla hörhö. En muutenkaan usko, että noilla ohjeilla voisi onnistuneesti järjestää kokonaisen perheen kodin, koska erilaiset asiat ilahduttavat samankin perheen jäseniä.

    Ps: Mulla on matonkuteitten repiminen kesken, että kyllä niitä "jokuja" varmasti löytyy sinunkin pussilakanoiden rikkinäisille puolille! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, kiitos :) Ja juu, väärällä tavalla hörhö, hyvin määritelty! Vähän hörhö on ihmisen hyvä olla tai vaikka paljonkin, mutta "oikealla" tavalla :)

      En minäkään oikein usko, että KonMari pelastaa perheiden tavarakaaokset - niitä ilon kokijoita kun on juuri sen perheen verran, eikä yhden ilo välttämättä aina suuremmin sykähdytä toisen sydäntä...

      Aah, matonkuteita. Yksi visiominäni on sellainen, joka repii matonkuteita ja kutoo sitten mattoja. Alkaa kyllä tuntua ilmeiseltä, että tässä elämässä tuo visio tuskin toteutuu. Mutta juu, onneksi on niitä mahdollisia jokuja ;)

      Poista
  2. Nyökyttelen täällä sinun ajatuksillesi ja myös Maijan kommentille. Kaimani, minä en ole niinkään hidas näissä asioissa, vaan panen usein tuulemaan, mutta olen haaveilija ja nostalgikko. Pidän tavaroista. En röykkiöistä, mutta sellaisesta pienestä turhuudesta, josta voi syntyä tulevaisuuden muistoja. Siksi kirjahyllyssäni on esimerkiksi opetusministeriön juhlavuoden rubikinkuutio. Se joutaisi KonMari-oppien mukaan varmaankin pois, mutta jotenkin pidän siitä. Samalla tavalla kuin pidän lasten tekimistä käpy-muovailuvahasiileistä, vessassa roikkuvasta sydänkoristeesta, Bologasta ostamastani paidasta (jota en käytä) ja magneeteista jääkaapin ovessa. En minä mitään noilla esineillä tee, en koskaan, eivätkä ne ole erityisen suuria ilonaiheitakaan, mutta niillä kaikilla on tarinansa.

    KonMarin lukeminen kiinnostaisi jonkin verran, aika moni ystäväni on innostunut kirjasta. Luulen kuitenkin, että se on vahvasti tämän vuoden asia ja muutaman vuoden kuluttua joitakin pois heitettyjä tavaroita saatetaan jopa kaivata tai niiden tilalle ostetaan jotain uutta. Sinänsä kaiken turhan miettiminen on tärkeää ja osaan kyllä aika sutjakkaasti kierrättää tai heittää pois.

    Sinun kirjoituksestasi pidin! Voi, miten pidinkään! <3

    (Minullakin on kirjoja kahdessa rivissä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaimani, kiitos kommentistasi <3 Minussakin on sellainen puuskittainen tarmotar, joka hetkeksi innostuu näissä puuhissa aikaansaavaksi ja ronttaa kassikaupalla tavaraa kirpputorille, mutta aika tavallista on että askar jää (taas) vähän kesken... Lasten kasvaessa ylikasvettua tavaraa kertyy tietysti koko ajan ja sitä on pakkokin raivata pois, mutta jotenkin se sellainen kokonaisvaltainen järjestelytuulahdus jää aina puolitiehen. Mutta jääköön, etenen sitten zeniläisittäin :) Ja niin, minunkin "ongelmani" kai on, että pidän tavaroista - en röykkiöistä mutta tavaroista ;) - ja usein niihin liittyy juuri tarinoita, jotka ovat tavalla tai toisella tärkeitä.

      Minäkin luulen, että KonMari on nyt tällainen tämän hetken juttu. Ensi vuonna voi olla joku toinen elämää mullistava menetelmä :) En nyt ehkä erityisesti suosittelisi tätä opusta, mutta ei tästä haittaakaan ole, semmoinen kepeä höpsötys tämä oli ainakin minulle.

      (Taidamme kipeästi tarvita lisää hyllyjä. Kirjoja ei ole liikaa, eihän. Vaan hyllyjä liian vähän.)

      <3

      Poista
  3. Hauska keskustelu sulla ja Mariella. Kyllä teillä selvästi on sen verran vähän yhteistä, että sinun kannattaa vain jatkaa valitsemallasi - hyvällä - polulla ja jatkaa Marien karttelemista! Hän voisi tehdä luonasi pahaa jälkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Leena :) Ja juu, oikeassa olet - Marie voisi saada aikaan kamalia, parempi on että karttelen. Pidän enemmän tästä omasta tavastani, vaikka se Marien silmissä näyttää varmaan siltä etten saa mitään aikaan. Hmm, ehkä aikani prosessoituani voisin lanseerata oman Katja-menetelmäni... Siinä juotaisiin aika paljon teetä välillä. Tai kahvia, jos on enemmän kahvi-ihmisiä. Olennaisinta olisi pysähtely ja lepuuttelu :)

      Poista
  4. Ihana kirjoitus ja keskustelu! <3
    Minä hyppäsin suosiolla KonMarin yli, sillä suorastaan kammoan moisia suitsait-touhutätejä :)
    Järjestely pitää suorittaa rauhassa, omaan tahtiin, juur niin kuin itsestä hyvältä tuntuu...

    Ihanaa alkanutta viikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Kaisa Reetta <3 Tämä taitaa olla niitä hyviä ylihyppyjä: ei tätä lukematta oikeastaan mitään menetä, vapauttaa vain aikaa tärkeämmälle. Vaikka olihan tämä toisaalta hupaisakin kokemus, oli ihan hauskaa jutustella suitsait-Marien kanssa ja olla vähän eri mieltä :) Oma tahti paras tahti!

      Ihanaa syysviikkoa sinullekin <3

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!