maanantai 14. syyskuuta 2015

Ajatuksia kirjoittamisesta, kiireestä ja tähtitaivaasta


Mistä ajatukset tulevat? Sanat? Tavat asetella se minkä tahtoo kertoa? Kaikesta mitä on jo ajateltu ja aseteltu, tietenkin. Niistä merkillisistä liikeradoista joita se kaikki käynnistää ja ruokkii, ihmisen halusta sanoa jotakin kaiken jatkoksi. Toisinaan tunnen silti oloni kummalliseksi, mieleni käy itsensä kanssa ihmettelevää keskustelua. Tänään olen lukenut tutkimuskirjallisuutta ja eksynyt ajattelemaan myös omaa kertomustani ja sen piirteitä. Miettinyt miten merkillistä olisi jos siitäkin joskus tulisi kirja ja joku purkaisi sen analyysiksi. Ajatella: Joku sanoisi, että tämä on kertomus tästä ja tästä. Että tässä on käytetty tällaista kertojaa. Tällaista rakennetta. Tällaisia tasoja. Syntyisi tulkinta, luenta.





Mietin, miksi kirjoitan niin kuin kirjoitan. Onko kirjoittamiseni tietoista vai intuitiivista, onko se ennemmin tavoitteellista halua löytää oikea sisältö ja oikea muoto vai alitajunnan purkauksia joista askel askeleelta rakentuu kokonaisuus jota voi kutsua tarinaksi ja josta ehkä voi nimetä myös tiettyjä kerrontaratkaisuja, kysymyksenasetteluja, teemoja? Miten tietoisesti etsin sisällön ja muodon oikeaa suhdetta? Tiedänkö oikeastaan juuri mitään siitä miten kirjoitan? Kirjoitanko vain? Ehkä kysymys on jonkinlaisesta vuoropuhelusta, jossa jokainen vuoro vie prosessia eteenpäin. Tietoisesti tai tiedostamatta. Onko sillä oikeastaan edes väliä? En tiedä, mutta jotakin kiinnostavaa siinä on, sanojen ja ajatusten ja ratkaisujen syntyhistoriassa.

On maanantai ja siksi kai ajattelen sitäkin, kuinka kiireen tuntu yrittää tehdä itseään tykö – elämässä on niin paljon. En taida kuitenkaan ottaa sitä vastaan, koetan ajatella että ehdin minkä ehdin. On ehkä asioita jotka jäävät tekemättä, kesken, odottamaan. Kaappeja jotka pysyvät sotkussa, kirjoja jotka kertyvät pinoiksi, kirjoituksia joista ei vieläkään tule valmiita. Ihmettelen, mitä se kaikki oikeastaan haittaa. Keitän lisää teetä ja otan omenapiirakkaa, katselen kynttilää.

Saattaa olla, että tunnen myös halua palata maalle öisen tähtitaivaan alle, hämmentymään lohdullisen pienuuteni edessä. Päiväksi menisin takaisin metsään, silittelemään sammalpeitteitä joilla lepää punaisia puolukkaterttuja. Kertoivat, että lähellä on ehkä ollut karhu. Minä ajattelin, kuinka mielelläni kirjoittaisin karhun kertomukseen mutta kuinka kovasti toivon, ettei se koskaan osu kohdalle.


Toivotan tähtiä, kaunista alkavaa viikkoa.


6 kommenttia:

  1. Hyviä ajatuksia, tähtikirkkaita! Niin viisaasti sanot tuossa, että ketä se haittaa, jos jotkin asiat jäävät odottamaan tai jopa han kokonaan kesken... Niinpä. Että olisi aina muka ehdittävä ja ehdittävä, joka paikkaan ja joka asiaa tekemään - miten ihanaa on elämä hänellä, joka osaa viheltää tuon mielessä pyörivän (aika ekosentrisenkin) ajatuskuvion poikki.

    Kiitos Katja tästä ihanasta 'iltapuheenvuorosta'! Olin menossa jo nukkumaan, mutta tulin vielä blogiin ja huomasin että sinulta oli tullut jotain. Tähän on hyvä nukahtaa...

    Mistä ajatukset tulevat? Tai sanat? Tiedän, että sinulla ne tulevat sydämestä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi sinä ihana Kaisa Reetta <3 Onneksi elämässä ei ihan oikeasti tarvitse ehtiä kuin juuri sen verran kuin ehtii. Joskus sitä vain toivoisi ajan laajenevan, koska sellaista, mitä ihan aidosti tahtoisi tehdä, on niin paljon... Mutta valitaan kevein mielin se meneillään olevassa hetkessä tärkein ja vihellellään muulle :)

      Ja niin: sydämestä, tähtitaivaasta, syksyn lehdistä ja ehkä myös aroista ruusunnupuista - niistä kaikista ne ihmisten ajatukset ehkä tulevat, yksi kerrallaan toistensa jatkoksi. Kiitos sanoistasi <3

      Poista
  2. En nyt sano mitään, koska luen parhaillaan Jhumpa Lahirin kertomuskokoelmaa Med andra ord. Kun postaan siitä, jos hyvin käy, tulee mukaan asioita, jotka liittyvät asioihin, joita tässä pohdit tai ainakin liippaavat läheltä.

    Mikä on tietoista, mikä rakennettua - sitä ei liene ollenkaan aina mahdollista selvittää. Mietin juuri, kun kirjoitin yhtä bloggausta, niin siitä tuli ihan muuta kuin mitä olin ajatellut kirjoittavani. Eli tuon perusteella itse kirjoittaminen/kirjoittamisen prosessi tuottaa kirjoitusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, ei taida olla ensimmäinen kerta kun olemme tahoillamme samankaltaisten ajatusten äärellä... Ehkä nuo taivaan tähdet ovat aika ajoin sellaisessa asennossa, että ne saavat ainakin kaksi pientä ihmistä samaan aikaan ihmettelemään maailman mysteerejä...

      Kirjoittaminen tuottaa kirjoitusta, kyllä. Omilla merkillisillä mekanismeillaan. Sama taitaa päteä usein myös siihen taianomaiseen inspiraatioon :) Tietoisen ja tiedostamattoman suhde esim. juuri kirjoittamisprosessissa on kiehtovaa, mutta tuskin sitä tosiaan selittää voi - eikä tarvitsekaan voida, toisinaan sitä vain eksyy ajattelemaan näitä kiehtovia kysymyksiä...

      Kiitos kommentistasi, jäänkin nyt mieli kutisten odottelemaan kirjoitustasi tuosta teoksesta...

      Poista
  3. Voin kuvitella, että jos olet keskellä muodonmuutosta - bloggarista kirjailijaksi? - olo voi varsinkin täällä kirjablogimaailmassa olla kummallinen. Ainakin voit olla varma, että sinulla on 'valmiina' iso joukko kiinnostuneita lukijoita. - Suhde karhuun on minullakin sama: mukava ajatella että niillä vielä olisi tilaa meidän köyhtyneissä, sirpaloituneissa metsissämme, mutta en haluaisi päätyä kuonotusten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Leena! Matkani kirjailijaksi taitaa olla vielä aika pitkä, mutta tämä kirjoittamisen taival on itsessäänkin aika kiehtova. Ehkä päämäärä on lopulta toissijainenkin prosessiin nähden. Tuo kummallisuudentunne syntyy toisinaan ihan vain siitä että kirjoittaa, lukee, opiskelee, tutkiskelee, kaikkea vähän niin kuin sekaisin... Siitä, kuinka katse erilaisissa rooleissa on aina vähän toisenlainen vaikka niissä onkin myös jotakin samaa.

      Toivotaan, että karhut elävät salaperäisinä siellä omissa salaisissa lymypaikoissaan. Kuonokohtaaminen olisi varmasti pikkuisen liian hurjaa :)

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!