lauantai 5. maaliskuuta 2016

Heräämisiä


Ulkona kuiskailee jo kevät, minussakin kaikki se sumuinen valo ja ehkä jo salaa heräilevä maa. Kenties minunkin on hiljalleen aika herätä ja avata kamarin ikkuna, tuulettaa pöytäliinasta pölyt ja silmistä unipisarat.





Kuukauden uniaika on tehnyt hyvää vaikka ei, en ole vain nukkunut: olen myös lukenut, opiskellut, kirjoitellut, ajatellut, pysähdellyt. Ihmetellyt miten paljon aikani on kasvanut ilman kamaria ja toisaalta kuitenkin kaipaillutkin sitä – ja teitä, joita olen ajatellut lämmöllä. Olen pohtinut, pohtija kun olen, mitä blogikirjoittaminen kirjoittamisteni joukossa minulle oikeastaan merkitsee. Tunnistanut – taas – että kyllä: kamari on minulle sekä hälyä että iloa, ja vähän kummastellutkin tätä kaiken keinahtelevuutta. Ja niin, olen myös arvellut, että moni muukin miettinee aika ajoin näitä blogipuuhastelujen syvyyksiä ja merkityksiä. Sitä, miksi haluaa kirjoittaa ja kuitenkin välillä levätä.

Sitäkin olen miettinyt, olisiko ehkä hyvä muuttaa kamariani hieman, antaa enemmän tilaa ihan vain tunnelmille ja vapaasti kulkeville ajatuksille ja kutistaa lukukokemukset toisinaan (tai useinkin) vaikka vain sitaattiin. Huomaan, että minussa on toisinaan ehkä liian täyttä kyetäkseni kirjoittamaan kirjoista siten kuin olen tähän asti enimmäkseen kirjoittanut, mutta kuitenkin myös sellainen kummallinen kutina joka selvästi saa kaipaamaan kamariinkin kirjoittamista, vaikka sitten vähänkin. Ehkä siis availen silmiäni hiljalleen ja ehkä myös annan kamarin jatkaa rakentumistaan omalla painollaan ja tahdillaan, katsoa kuinka se kenties kerää seinilleen erilaisten hetkien erilaisia kerroksia. (Ja eikö vain että siellä, missä on kirjoja, on aina myös tunnelmia ja niitä omia aikojaan virtailevia mielenliikahduksia?)

Olen lukenut tauon aikana paljon. Uutta ja vanhaa, ensikertoja ja toisintoja. Ja huomannut, että lukemiseni hahmottuvat nyt(kin) tietynlaisiksi tuuliksi: on historian tuulahduksia, toden ja sepitteen toisiinsa kietoutumisia ja kaipuuta parempaan maailmaan. On myös ollut kummallistakin lukea ilman että luetusta on aikonut kirjoittaa mitään. Jotenkin se on tuntunut samaan aikaan sekä vapauttavalta että kaihoisalta: toisaalta on ollut ihanaa pitää kokemukset ihan vain ominaan, toisaalta taas surullista olla jakamatta hienojen teosten herättämiä ajatuksia. Ehkä poimin kokemuksista muutaman, joista kevään mittaan kirjoitan.


Kevätkeijuja luoksenne toivotellen,

Kamarin Katja

13 kommenttia:

  1. Lähettämäsi kevätkeiju kävi täällä ilahduttamassa minua, kiitos :)
    Lempeitä kevättuulia sinulle ja kiva, että heräsit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, ihanaa että kevätkeiju ilahdutti :) Täällä se minuakin herättelee, lempeästi kuiskutellen :) Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  2. Kevätkeijujen siipien tuomaa valoa sinulle, kaimani! Kylläpä ilahduin kun huomasin sinun päivittäneen blogiasi.

    Tiedätkö, se bloggaamisessa onkin parasta että voi itse päättää niin kirjoitustensa tahdin kuin sisällönkin: fiilisteleekö, keskittyykö kirjoihin, tunnelmoiko runsassanaisesti vai jättääkö pieniä merkintöjä. Minä olen itse pohtinut välillä, että tekisi mieli palata alkuaikojen Lumiomenaan, jolloin kirjojen rinnalla oli paljonkin (valokuvapohjaista) haaveilua. Mutta saa nyt nähdä.

    <3 sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaimani ja sydän sinullekin <3 Ja kyllä vain, itse saa päättää, ja hyvä niin. Ja ehkäpä blogit - niin kuin elämäkin - saavat tosiaan etsiä hahmoaan omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan. Juuri nyt tuntuu, että kamaria voisi olla hyvä vähän keventää (koska opinnot! ja muut kirjoittamiset!), mutta katsotaan kuinka tämä taas tästä käynnistyy. Heräillä nyt ainakin ajattelin, kun kaipuu jo kutittelee :)

      Ja voi, voisinkin joskus ihan tutkiskella alkuaikojen haaveilujasi... Kuvasi ovat aina niin kauniita ja niin ovat kirjoituksesikin. Sinulla on ihana, lumiomenan kuulas oma tapasi kirjoittaa ja kuvittaa blogiasi.

      Haaveiluja ja kevättuulta <3

      Poista
  3. Mukavaa, kun heräsit :) Hyvää kevään kajoa sinullekin! Minulla on hieman samankaltainen pohdinta menossa, sillä en tällä hetkellä saa ajatuksiani kasaan kirjoittaakseni puolipakolla yhdestä kirjasta blogiin. En kuitenkaan haluaisi jättää sitä poiskaan. Olen myös miettinyt pääni puhki, mitä muuta voisin kirjoihin liittyen kirjoittaa, mutta kun ei tule inspiraatiota... Ehkä tässä joskus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katriina :) Aina eivät ajatukset tahdo taipua, välillä taas tahtovat karata kirjoittamiseen jo kesken kirjan :) Jospa kirjoitus vielä syntyy ja jos ei, niin ehkä sekään ei niin haittaa, kirjoitus syntyy sitten jostakin muusta. Kirjoittamisiloa ja innoittavia inspiraatioita sinulle!

      Poista
  4. Lukeminen onkin parasta silloin kun ei suunnittele sen suhteen mitään eikä ala heti kättelyssä analysoimaan. Valoisia antoisia keväänheräämisaikoja sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, elämyksellisyyteen heittäytyminen tekee välillä oikein hyvää - se, että ihan vain nauttii lukukokemuksestaan vaikka sitten lukiessaan vähän analysoisikin :) Kaunista alkavaa kevättä myös sinulle ja kiitos kommentistasi <3

      Poista
  5. Kiva, kun kävit tuomassa kevätkeijuja kamariisi. Mielenkiinnolla seuraan, mihin suuntaat blogisi kanssa. Se on sinun oma kamarisi, pistäytyä sitaatein tai viipyä tunnelmoiden tai analyyttisemmin. Kauniisti kirjoitat kuitenkin aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, kiitos kauniista kommentistasi, joka ihanasti ilahdutti iltaani. Kamarini on nyt tosiaan jonkinlaisessa etsikkovaiheessa, enkä vielä itsekään tiedä millaiseksi se hahmottuu tai muuttuuko se lopulta juuri mitenkään. Aika näyttäköön pääseekö kissa karvoistaan vaikka vähän uudenlaista olemusta kaipaakin :)

      Poista
  6. Katja, onhan tämä nyt juhlaa, kun sinä alat taas availla kirjakamarisi ovia ja ikkunoita! Täällä on nimittäin kovasti kaipailtu kamarin ainutlaatuista tunnelmaa.

    Mihin suuntaan tuulet blogiasi ohjaavatkaan... Jään mielenkiinnolla seuraamaan! <3

    VastaaPoista
  7. Katja, onhan tämä nyt juhlaa, kun sinä alat taas availla kirjakamarisi ovia ja ikkunoita! Täällä on nimittäin kovasti kaipailtu kamarin ainutlaatuista tunnelmaa.

    Mihin suuntaan tuulet blogiasi ohjaavatkaan... Jään mielenkiinnolla seuraamaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiitos kauniista kommentistasi <3 Ajattelin ehkä, että uinuisin kauemminkin, mutta en sitten malttanutkaan, kaipuu kai alkoi kutitella silmäluomia auki... Mutta juu, ehkä hieman toisenlaisin(kin) kirjoituksin jatkan, katsotaan nyt miten tämä tästä hahmottuu.

      <3

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!