tiistai 24. marraskuuta 2015

Mieli ja maisema – kirjailijoiden työhuoneita (2015)





Olen kova pakottamaan itseäni. Kaikkein hirveintä on uuden kirjan aloittaminen. Joka kerta minut valtaa hirveä epäusko ja pelko siitä, etten sittenkään osaa kirjoittaa. Työskentely on niin tappavan hidasta ja päämäärä tuntuu olevan äärettömän kaukana.” 

(Anna-Leena Härkönen)







Mieli ja maisema (2015), syysiltojeni teehetkiä sulostuttanut ihana ja inspiroiva luku- ja katseluteos, tarjoaa alaotsikkonsa lupauksen mukaisesti näkymiä kirjailijoiden työhuoneisiin. Anne Helttunen, Annamari Saure ja Jari Suominen, joilta on jo aiemmin ilmestynyt kertakaikkisen hurmaava, aiempien kirjailijasukupolvien koteja esittelevä Haltiakuusen alla – suomalaisia kirjailijakoteja (2013), ovat tässä uudessa teoksessaan nyt kurkistelleet vuorostaan nykykirjailijoiden (mielen)maisemiin. Teoksessa on mukana kaikkiaan parisenkymmentä kirjailijaa työtiloineen ja ajatuksineen, muun muassa Aino Havukainen ja Sami Toivonen, Virpi Hämeen-Anttila, Anna-Leena Härkönen, Tuija Lehtinen ja Johanna Sinisalo. Ja kyllä, myös tämä teos on edeltäjänsä tapaan koko lailla kiehtova kurkistus kirjallisiin mieliin ja maisemiin.


Kirjoittaminen on aina ollut työni. Joskus olen tehnyt projektitöitä kyllä. Vapaana kirjoittajana ja kirjailijana minulla on enemmän omaa aikaa. En tarvitse paljon rahaa. Oma aika ja 
merkityksellinen työ ovat minulle tärkeämpiä.” 

(Risto Isomäki)


Niin, millainen se siis on? Nykykirjailijan työtila? Voi, monenlainen: on omakotitaloja ja kerrostalokoteja ja kahviloitakin, on kaupunkeja ja maaseutua, meren rantaa ja Lapin lumoa, on omenapuita ja ikkunoita, on kokonaisia huoneita ja pieniä työpisteitä, on puusohvia ja keksimistuoleja, tiloja jotka ovat järjestyksessä ja toisia joissa kaikki on hieman hujan hajan ja kas kummaa, joka paikassa on aika paljon kirjoja.


Kirjailijan työ on dialogia kaiken se kanssa mitä aikaisemmin on kirjoitettu.” 

(Leena Lehtolainen)

(Eikö vain Leena – juuri siksi pitää lukea ja lukea ja lukea. Ja kirjoittaa.)


Iloitsen, tietenkin, että kauniiden kuvien ohella kirjassa kuuluu myös kirjailijoiden ääni, se että he kertovat kirjoittamisestaan, omista tavoistaan tehdä työtään. Siksi myös suosittelen teosta kaikille, joita kiinnostaa kirjoittaminen kirjojen takana. Ja niin jos satut itsekin kirjoittamaan, kirjailijoiden kuvaukset kirjoittamisestaan saattavat parhaimmillaan olla hyvin helliviä.


Jos haave on tarpeeksi vahva, sillä on taipumus toteutua. Ei siinä sen kummempaa mystiikkaa ole. Ihminen tekee tiedostamattaankin ratkaisuja kohti haavettaan.” 

(Seppo Saraspää)


Kirjan loppupuolelle ehdittyäni myös suren, sillä toisinaan tarinankertojat lähtevät pois liian aikaisin ja loput tarinat jäävät kertomatta. Mutta kuten hän, Seita Vuorela, Karikossaan kirjoitti: ”Täysin en lähde pois koskaan. Olenhan minä tarinankertoja.


Kirja ei siis saisi olla jotain helposti ja ammattitaidolla syntynyttä, vaan sen täytyisi olla taiteilemista onnistumisen ja epäonnistumisen nuoralla. Sen tulisi olla yritystä astella lähellä pudotusta. ----- Kirjoittaminen voi tehdä mahdolliseksi jonkin valinnan, kohtalon käänteen, jota ei olisi tapahtunut ennen kirjan aloittamista. Kirjoittamalla luo elämää.” 

(Seita Vuorela)


Minulle Mieli ja maisema on ollut parhaimmillaan vähän kerrallaan katseltuna ja luettuna, vain yhden tai kahden kirjailijan maisemat ja ajatukset yhden iltateen hetkellä. Sillä tavalla jokaisen kirjailijan ajatukset ovat saaneet tarpeeksi tilaa ja sitä ne juuri ansaitsevat, tilaa.


Taiteen tehtävänä on ihmisen inhimillistäminen, sen hyvän löytäminen mihin ihminen on kykenevä. Taide kantaa vastuuta luomalla kauneutta [ja] etsimällä hyvän ja kauniin lainalaisuutta maailmassa.” 

(Raija Oranen)

 
Minä, kirjoittaja vaikka en kirjailija, nostan katseeni ja katselen keveitä verhoja ikkunani edessä. Niiden takana on marraskuun ilta, jossa vielä hetken viipyilee ihana valkeus. Työpöytäni ikkunan äärellä on täysi, mutta hiljattain siivottuna myös melko siisti. Näen kirjoja ja vihkoja ja kauniita kortteja, erivärisiä muistilappuja, ajatuksia.


Niin vaarallinen laji on kirjallisuus, että jos kymmenvuotiaana lukee jotakin, joka jysäyttää tosissaan, se voi määrätä koko loppuelämän.” 

(Seppo Saraspää)


Niin... Mutta onneksi kuitenkin luin ne, Annat <3


**********


Anne Helttunen, Annamari Saure ja Jari Suominen:
Mieli ja maisema – kirjailijoiden työhuoneita. 264 s.
Avain 2015. Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.



6 kommenttia:

  1. Katja, mitern hienosti toitkaan esiin kirjailijoiden äänet! Tämä kirja pitää omistaa ja maistella aian välillä uudestaan.

    Hieno ja niin napakymppi loetus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiitos kommentistasi. Tässä kirjassa on hienointa juuri tuo kirjailijoiden ääni ja todellakin, on ihanaa omistaa tämä ja palailla tähän myös tulevina hetkinä.

      Ja niin, ne Annat... <3 Saraspäälläkin on oivallus kohdallaan :)

      Poista
  2. Katselin eilen kirjaa kirjastossa. En kuitenkaan lainannut. Kirjailijat olivat hyvin vieraita. Outi Pakkaselta olen lukenut jotakin kauan sitten. Anja Snellmanin tekstin luin.

    Hämmästelin työvälineitä, pienten läppäreiden käyttöä. Itse vaihdoin kesällä pöytäkoneeseen ja en kadu. Näin joitakin blogeja ensimmäisen kerran. Raskaat kuvat avautuvat helpommin. Sivuutan liian laajaruutuiset blogit tyystin. Työasento on parempi. Jopa niska oikuttelee vähemmän.

    Kauhistelin kirjan kirjapinoja. En voi pitää kirjoja lattialla, sijoittaa kirjoja poikittain tai toistensa päälle. Kirjahyllyyn pääsee vain kirja. Romskut ovat aakkosissa. Viikonloppuna B-kirjain muuttaa toiseen huoneeseen. Samalla Lundiat valtaavat kirjastohuoneen. Martelat tekevät särön. Se tietää kuitenkin kolmen täyden hyllystön matkaa eri huoneeseen.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentistasi Ulla. Minullekin monet näistä kirjailijoista ovat tuotantonsa puolesta tuntemattomia, mutta heidän kirjoittamisestaan lukiessani se ei ollenkaan haitannut.

    Minun kirjahyllyssäni on suloinen, minulle kotoinen sekamelska, josta suunnilleen löydän etsimäni. Jos hyllytilaa olisi enemmän, järjestys saattaisi olla parempi. Tai sitten ei. Toivottavasti sinulla oli antoisa kirjojenjärjestelyviikonloppu :)

    VastaaPoista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!