perjantai 16. lokakuuta 2015

Haastevastauksia ja -kysymyksiä




Sain Kirjasähkökäyrän Mailta mukavan tunnustushaasteen ja sen mukana 
hieman vastailtavaa ja viriteltävää. Kiitos Mai :)






Haasteessa toimitaan näin:


1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.

2. Laita palkinto esille blogiisi.

3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.

4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.

5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.

6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.

7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, 
jotta he tietävät mistä on kyse.


Tässäpä siis vastaukseni Main kysymyksiin:


1. Mitä mieltä olet sähköisistä kirjoista?

Koska merkittävä osa mielestäni on unohtunut jonnekin sadan vuoden taakse (epäilen vahvasti jonkinlaista edellistä elämää), olen ajastani pahan kerran jäljessä enkä ehkä siksi oikein syty sähkökirjoillekaan. Olen perinteisten kirjojen uskollinen ystävä ja rakastan erityisesti vanhoja, ajan patinoimia opuksia, mutta myös ihania, ensikosketustaan kaipaavia uutuuksia. Lukiessani haluan pidellä kirjaa kädessäni ja tuntea paperin pehmeän kosketuksen sormenpäissäni – kirja itsessään on minulle siis keskeinen osa lukukokemusta. Luen kuitenkin myös jonkin verran sähköisiä kirjoja, tänä päivänä on vähän pakko (niin, täällä tämä kehoni nyt kuitenkin on), ja ovathan ne toki käteviä esim. opinnoissa. Mieluiten nautiskelen kirjani kuitenkin paperilta sivuja käännellen.


2. Kuka on lempidekkarikirjailijasi?

Apua. Tähän minun on pakko vastata, että ei kukaan. En lue ollenkaan dekkareita. Minulta puuttuu kai joku mutteri. Yläasteella piti lukea Agatha Christien Kymmenen pientä neekeripoikaa, siinäpä suunnilleen kaikki mitä olen dekkariosastolta lukenut. Jaa mutta, lapsena luin Viisikoita. Lasketaanko ne? Niissä taidettiin kyllä lähinnä syödä koko ajan, mutta eikös se tenavajoukko arvoituksiakin ratkonut. No, ei Enid Blytonkaan silti taida olla lempparini. Lopetan höpisemisen ja siirryn eteenpäin.


3. Mikä on paras lempilukupaikkasi?

Oma ihana pehmeä nojatuolini. Sylissä kirja ja kädessä kupponen teetä,
siinäpä ihmisen onni.


4. Missä ajoneuvossa et pysty lukemaan tai kuuntelemaan kirjoja?

Olen aika huono lukemaan kaikenlaisissa ajoneuvoissa, mutta junassa pystyn kuitenkin lukemaan, autossa en. No, hyvin vähän autossa istunkin, joten lukuaikaa ei onneksi mene juurikaan hukkaan. Kirjojen kuunteleminen ei oikein onnistu ajoneuvojen ulkopuolellakaan, kaipaan sitä paperia, sivujen kääntelyä...
Ehkä minulta puuttuu useampikin mutteri.


5. Mikä on viimeksi lukemasi lastenkirja ja kuinka kauan siitä on?

Viimeisin lastenkirja, jonka luin ihan vain itselleni, taisi olla Vaarallinen juhannus (vaikka juu, ei se ole vain lapsille vaan kaikille). Lasten kanssa on koko ajan jotakin yhteistä kesken, onneksi vielä näin.


6. Kenelle annoit kirjalahjan viimeksi ja mikä kirja se oli?

Tyttärelleni. Hän sai erään toivomansa kuvataideaiheisen kirjan.


7. Kenet kirjailijoista haluaisit tavata 
ja kerro yksi kysymys minkä kysyisit häneltä?

Joskus pilvien päällä toivon tapaavani rakkaita suosikkikirjailijoitani, mm. Aino Kallaksen. Minulla olisi hänelle montakin kysymystä. Ensimmäinen voisi olla tämä: Saisiko olla kupillinen teetä? (Oletettavasti siellä on teenkeittomahdollisuus, kutsutaanhan sitä myös taivaaksi.) Jos olisin onnekas, siirtyisimme sitten keskustelemaan kirjoittamisesta. Ehkä puhuisimme myös jotakin naisena olemisesta.


8. Mainitse jokin klassikkokirja, jonka haluaisit muidenkin lukevan. 
Miksi se on lukemisen arvoinen?

Voi ei, yksikö vain! Klassikoissa riittää lukemisen arvoisia. Mutta sanonpa tähän nyt vaikka niin että Margaret Mitchellin Tuulen viemää. Siksi, että siinä on rakkautta ja naiseutta, sokeutta ja kirkastumista, historiaa ja ihmisyyttä. Ja kaiken lisäksi krinoliinihelmoja – jos ei muuten houkuta, niin eikös tämä ;) 
Jos on vähänkin romantikko, niin polvet horjuvat. Ja jos ei, niin kirjalla on valtavan paljon muutakin annettavaa. (Ja kyllä, se on klassikko.) 


9. Mistä maasta ovat kotoisin lempikirjailijasi? Mainitse kolme.

Monet lempikirjailijani ovat suomalaisia. Aino Kallas, L. Onerva ja Edith Södergran. (Miten minusta tuntuu, että kukaan ei ylläty?) 


10. Edelliseen kysymykseen viitaten voit mainostaa nyt noiden kirjailijoiden kirjoja.

Öhöm, saattaa olla että olen jo ihan pari kertaa ihan pikkuisen mainostanutkin... Mutta lukekaa lukekaa lukekaa! Kallaksen kuuluisimmat teokset sisältyvät Surmaava Eros -trilogiaan (Barbara von Tisenhusen, Reigin pappi ja Sudenmorsian), mutta muutakin lukemisen arvoista riittää. Kokeilkaa vaikka esikoisromaania Kirsti tai novellikokoelmia Lähtevien laivojen kaupunki ja Vieras veri. Onervan kohdalla tunnetuin teos on esikoisromaani Mirdja, mutta kokeilkaa myös romaania Inari tai esim. esikoisrunokokoelmaa Sekasointuja. Södergraniin tutustumisen voi aloittaa vaikka ihanalla teoksella Kohtaamisia, jossa hänen runojensa rinnalla on Helene Schjerfbeckin maalauksia ja jonka äärellä taide-elämys on siis vähintään kaksinkertainen. Jos ihastuu, kannattaa lukea kaikki runokokoelmat kokonaisuudessaan sisältävä Elämäni, kuolemani, kohtaloni – Kootut runot, mutta kiirehtimättä.


11. Minkälainen kirjaihminen olet?

Kerroksellinen. Tuulinen. Tutkiva ja tunnelmoiva. Semmoinen. Tämmöinen.


**********


Ja sitten seuraa tunnustuksen ja omien kysymysteni eteenpäin jako. Koetan parhaani mukaan olla haastamatta jo haasteen saaneita, mutta jos silti tulee päällekkäisyyttä, niin ehkä se ei ole kamalan vakavaa. Sen verran kuriton saan myös mielestäni olla, että annan tunnustuksen myös kahdelle 200 lukijan ylärajan ylittävälle blogille (tasa-arvo ennen kaikkea! sitä paitsi voin puolustautua sillä, että saatan hahmottaa sanat paremmin kuin numerot ;)). 


Kamarista tunnustuksen ja kysymykset saavat siis seuraavat blogit:




Olkaapa hyvä! Pidätte tunnustuksen arvoisia blogeja ja siitä hyvästä
kiusaan ilahdutan teitä seuraavilla kysymyksillä:


1. Jos olisit kirjallisuuden henkilöhahmo, kuka olisit? Saat myös perustella mutta ei ole pakko.

2. Mikä oli lapsuusaikojesi lempikirja? Tai mitkä, saat sanoa useammankin. (Yhden valitseminen on usein kamalan vaikeaa.)

3. Kerro kolme kirjaa, jotka ovat jättäneet sinuun 
erityisen merkittävän jäljen.

4. Ja kolme kirjaa, joita et ole lukenut mutta jotka joskus haluaisit lukea.

5. Mikä on suomalainen suosikkiklassikkosi? Miksi? 
No joo, saat sanoa tähänkin kolme. Jos tahdot.

6. Minkä kirjan voisit lukea loputtoman monta kertaa?

7. Kuvaile kirjamieltymyksiäsi kolmella sanalla.

8. Mitä kirjoista kirjoittaminen sinulle merkitsee?

9. Onko sinulla kesken useampia kirjoja samaan kirjaan? 

10. Jos sinussa olisi kannet, millaiset ne olisivat?

11. Aiotko toivoa Joulupukilta kirjoja? (Ai liian aikaista kysyä tätä? Eikä ole. Maassa on jo monena aamuna ollut kuuraa.)



Vastaaminen on luonnollisesti vapaaehtoista,
tunnustuksen saitte joka tapauksessa <3


15 kommenttia:

  1. Voi sinua ihanuus, kun vastasit kivasti kysymyksiini. Uppouduin aivan niihin :) Hm teekupposella Aino Kallaksen kanssa, voin hyvin kuvitella sinut siihen keskusteluhetkeen :)
    Olen samaa mieltä kanssasi, koskaan ei ole liian aikaista toivoa Joulupukilta kirjoja. Ensin ajattelin toivoa Katja Ketun uusimman ja Sofi Oksasen Norman, mutta olin liian hätäinen ja ostin ne jo itse itselleni syntymäpäivälahjaksi :)
    Muuten kun tykkäät historiasta, niin minäkin, niin historiallisia dekkareita löytyy myös. Niina Hurman dekkarit ovat ihania, kertovat 20-luvusta ja pääosassa ovat Rouge ja Korpela. Jyrki Heinon dekkarit sijoittuvat 1790-luvulle ja sijoittuvat vanhaan Turkuun. Todella hienoa ajankuvausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle ihanuus kivoista kysymyksistä :) Itselle ostetut syntymäpäivälahjat ovat kivoja nekin, jotenkin sitä osaa ostaa itselleen aika hyvät täsmälahjat... Onnea sinulle, syntymäpäiväsi taitaa olla tässä jossakin lähimailla :) Ja jospa se Joulupukkikin silti toisi jotakin, toivomuksia varmaan riittää vielä hänellekin...

      Ja juu, nuo Hurman dekkarit ovatkin muuten sellaisia joita olen varovasti ajatellut mahdollisina uusina kokemuksina... Painanpa nyt mieleeni tuon Heinonkin, kiitos vinkistä. Eihän sitä koskaan tiedä millaiset puhurit päässä alkavat puhaltaa :)

      Poista
  2. Kiitän muistamisesta. Vastaukseni löytyvät täältä.

    VastaaPoista
  3. Oi kiitos tästä! <3 Ja kyllä sinulla ihan kaikki mutterit on päässä :) Minäkin pidän enemmän paperikirjoista kuin sähkökirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Pearl Clover, jään odottelemaan vastauksiasi <3 Ja hih, ehkä niin, välillä vaan tuntuu että vähän jossakin hölskyy :) Mutta kyllä, paperikirjat ovat niitä oikeita <3

      Poista
  4. Kiitos <3 Pitää vastailla näihin illalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, ole hyvä <3 Huomasin, että olet jo ehtinyt vastaillakin... Tulen pian lukemaan vastauksiasi :)

      Poista
  5. Ihana haaste ja tunnustus, kiitos sisko ihanainen! ♥ Olen juuri jäämässä syyslomalle (yksi työvuoro vielä tai enää, miten vain :), ja sitten ehdin tehdä kaikkea kivaa, kuten vastata tähän haasteeseesi! ♥

    Ja voi miten ihanaa oli lukea sinun vastauksiasi! Tiedätkö, olemme ihan samanlaisia siinäkin, että osa minustakin elää jossain sadan vuoden päässä menneisyydessä. Ei ole pitkäkään aika, kun kirjoitin vuosiluvuksi 1915 (piti siis tietenkin kirjoittaa 2015 :D ). Ja tunnen itseni aina vain vähän sellaiseksi Liisaksi Ihmemaassa kaiken tämän teknologian keskellä. Älypuhelimen kanssa olen oppinut tulemaan jollain tapaa juttuun, mutta olen ihan hukassa jopa useimpien tietokoneen toimintojen kanssa, ja ajatus kirjan lukemisesta lukulaitteelta tuntuu ihan kummalliselta.

    Ja oih: Tuulen viemää, Aino Kallas, L. Onerva ja Edith Södergran... Niin ihania (!) - ja niin sinun näköisiäsi vastauksia. ♥ Minunkin on pitänyt jo pienen iäisyyden blogata Kallaksesta ja Onervasta (tai siis paremminkin toki heidän teoksistaan), mutta aina vain tekstit ovat puoliksi kesken. Mutta kyllä minäkin vielä jonakin päivänä. :)

    Ja: Olet "Kerroksellinen. Tuulinen. Tutkiva ja tunnelmoiva. Semmoinen. Tämmöinen." Ihastuttavasti vastattu. Sinä olet semmoinen ihastuttava ja tämmöinen ihana. Voi että! ♥ Tästä tuli hyvä mieli. Kaunista syysviikonloppua ja valoisaa mieltä sinulle siskoseni! Palaan tähän! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Sara-ihanainen ja ihanaa jos ehdit tähän vastata <3 Nyt onkin ihanaa syysloma-aikaa, syksyn tunnelma suloisimmillaan <3

      Hih, ehkä me olemme molemmat eläneet aiemmin siellä jossakin sadan vuoden takana, ajattele jos vaikka oikeasti olemme olleet siskoja... Aika hämmentynyt sitä tämän kaiken teknologian keskellä saa tosiaan olla - minulla ei edelleenkään ole sitä älypuhelintakaan, lankapuhelimesta luopumiseen oli kumminkin aikoinaan nöyrryttävä... Mutta ajattele: onhan meillä sentään blogit, ollaan me vähän nykyaikaisiakin :)

      Ja oi, odottelen kyllä innoissani mitä mahdat Kallaksesta ja Onervasta kirjoittaa, sitten jonakin päivänä - aina ei kaikkea ehdi, ei millään, eikä tuulikaan ole aina oikea. Kiehtoo niin ihan jo se, mitä oletkaan heiltä lukenut...

      Ja itse olet semmoinen ihastuttava ja tämmöinen ihana <3 Kiitos ihanasta kommentistasi ja kaunista syysviikonloppua sinullekin siskoseni <3

      Poista
    2. Ja ihanaa, rentouttavaa, hyvien asioiden täyteistä lomaa <3

      Poista
  6. Kiitos Katja tunnustuksesta, joka suuresti lämmittää mieltäni. Luin vastauksiasi mielenkiinnolla ja liityn kyllä tuohon paperikirjojen suosijoiden klubiin. Joskus mietin, että pitäisikö kokeilla lukulaitetta, mutta en ole vielä siitä riittävästi innostunut.

    Kysymykseksi ovat ihastuttavia ja osin hyvin vaikeita - ainakin minulle, jolla on tapana tehdä näistä haasteista itselleni hankalia (on yksi toinenkin haaste, johon en vielä ole saanut vastattua, kun en osaa päättää, mitä vastaisin sen ensimmäiseen kysymykseen). Yritän nyt ottaa tämän sen verran kevyesti, että saisin vastattua lähiaikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, minun mieltäni lämmitti antaa tämä sinulle. Tässä haasteessa on tosiaan se mukavuus, että tunnustuksen saa vaikka ei kysymyksiin vastailisikaan - vaikka niin, tietysti toivon että pääsen lukemaan myös niitä vastauksiasi :) Sen toisen haasteen ensimmäinen kysymys onkin aika kimurantti (arvelen että se on se) ja ylipäätään nämä tämmöiset saattavat kyllä kaikessa hauskuudessaan olla myös hieman hankalia... Vaan juu, odottelen mutten vaadi enkä painosta :)

      Niin ja lukulaite, ei ei... Minäkin luen ne välttämättömät sähköopukset ihan vaan tältä kannettavaltani ja tosiaan, ne ovat aina tietoa, eivät taidetta... Romaanin lukeminen ruudulta tuntuu todella vieraalta, vaikka ymmärrän että se toisille sopii.

      Poista
  7. ihania vastaukksia, Katja! <3 Meillä näkyy olevan yksi olennainen ero ja se on se tekniikka! :) Itsekin hämmästyin sitä, miten helposti sujahutin itseni sähkökirjojen maailmaan. Mutta yksi asia on muuttumaton: ne vanhat, rakkaimmat kirjat ovat parhaimmillaan käsinkosketeltavina, oikeasti lehteiltävinä laitoksina. Myös ne vanhat klassikkokirjat, joita haalin antikoista, kuuluvat tähän ryhmään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta <3 Ja hih, niin taitaa: sinä olet nyt niin sähköistynyt lukijatar, minä vain umpimielisesti laitan mokomille virtuaaliopuksille hanttiin :) Mutta todella, eihän sitä vanhojen kirjojen patinaa korvaa mikään, kyllä niitä pitää saada pitää sylissä siliteltävinä... Kiitos kommentistasi <3

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!