sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Huhtikuun ensimmäisenä




Eugène Grasset: Avril, 1896.



Ensimmäisen pääsiäispäivän aamuvalossa on levollista, kirkasta hiljaisuutta. Talo heräilee hiljaa kiireettömiin aamumietteisiin. Minä avaan kohta käsikirjoitustiedoston.

Lehteä ei tänään tullut ja huomasin, että aamumielelle tekee hyvää olla sitä lukematta, sen huonoja uutisia. Olen miettinyt tätä usein aiemminkin, mutta en osaa olla lehteä lukemattakaan. Enkä kai haluakaan. Jotenkin tuntuu, että maailman menossa pitää silti pysyä kiinni. Ikuinen dilemma.

Mennyt maaliskuu oli merkillistä kirjoittamisen lentoa. Millainen lienee tämä alkava huhtikuu? Ainakin maaninen kirjoittaminen on ehkä palautumassa mietiskelevämmäksi taas, mikä on hyvä asia. Kirjoittaminen tarvitsee molempia vaiheita sopivassa suhteessa.

Tämä meneillään oleva kirjoittamisen matka on jännä taas. Tämä valtaa kaiken tilan ja on toistaiseksi syrjäyttänyt kaikki muut – ne kaikki toiset, erikokoiset alut saavat nyt odottaa. Välillä ajattelen sitäkin miten kirjoitan, tietenkin, sekä itselleni että lukijalle. En tiedä, tietenkään, tuleeko lukijaa, mutta lukija on silti läsnä; ajatus lukijasta antaa kirjoittamiselle yhden tärkeän tarkoituksen. Tai niin, tokihan lukija tulee, joku läheinen ainakin, mutta tuleeko muita. Ei sitä voi kirjoittaessaan varmaksi tietää, sitä kirjoittaa vaan ja lukijalle myös.

Ennen kaikkea sitä kai kuitenkin kirjoittaa siksi että kirjoituttaa. Siksi että kirjoittaminen on vähän niin kuin tämä kevätaamun valo.

Eugène Grassetin huhtikuu kukkii. Ihan kuvanmukainen huhtikuu ei meillä ole. On aamupakkanen taas ja nämä viipyvät, valkeat hanget. Tämä hetki on minulle kaunis juuri näin, talven ja kevään rajana, mutta jotenkin on sydämessä jo tuollainen kukkivien puiden tuntu. Siksi tämä kuva tänään.

Hyvää pääsiäistä ja kevään kaunista valoa sinulle, joka piipahdit ♥


6 kommenttia:

  1. Minä puolestaan tykkään lukea lehdestä kaiken mielenkiintoisen, mutta on totta, että jotkut uutiset saavat surulliseksi tai pelkäämään maailmaa.

    Onnea kirjoitukseen ja kaunista pääsiäistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pearl Clover, kyllä minäkin luen ja haluan lukea, mutta toisaalta sitten aina huomaan, että uutiset saavat aika usein vihaiseksi tai surulliseksi ja kaatavat maailman niskaan. No, sarjakuvat onneksi siellä lopussa aina sitten vähän keventävät. Ja parempi on ehkä kuitenkin tietää kuin olla tietämättä.

      Kiitokset toivotuksistasi, ihanaa kirjoittamista on :) Ja oikein kaunista ja valoisaa pääsiäisen aikaa myös sinulle <3

      Poista
  2. Kun omin tapa ilmaista itseään on kirjoittaminen, niin ehkäpä sitä kirjoittaa sekä itselleen että lukijalle yhtaikaisesti, painopisteen vaihdellessa?

    Grassetin Avril kertoo kaiken tästä taitekohdasta: vaikka silmät ja ihotuntuma muuta kertovat, taulun maisema on vallannut mielentilan. Kaikki oleellinen on vielä edessä, mitään ei ole vielä menetetty... Hyvää virettä ja väreileviä mietteitä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, ehkä niin - ja ehkä raja itselle ja lukijalle kirjoittamisen välillä on (ja onkin) herkästi myös vähän häilyvä.

      Ja niin, eikö vaan - tälle päivälle on ainakin tänne päin luvassa lunta, lunta, lunta, mutta kyllä vaan mielenmaisema on jo kukkivia puita :) Eiköhän se niitä kohti etene luontokin, omaan tahtiinsa :)

      Kiitos paljon sinulle ja lempeää toista pääsiäispäivää <3

      Poista
  3. Aurinkoista pääsiäistä ja kevään aikaa sinulle, Katja! Olkoon huhtikuu hyvää kirjoittamisen aikaa, oli vauhdissa sitten lentoa tai mietiskelevää suvantovaihetta. Kuten sanot, molempia tarvitaan, sopivassa suhteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, kiitos samoin sinulle ja ihanaa kun piipahdit kyläilemään <3 Ja niin, niin se on: tarvitaan sopivasti sekä lentoa että mietiskeleviä suvantohetkiä - ja ehkäpä ihan elämässä yleensäkin.

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!