Eugène Grasset: Avril, 1896.
Ensimmäisen
pääsiäispäivän aamuvalossa on levollista, kirkasta hiljaisuutta. Talo heräilee hiljaa kiireettömiin aamumietteisiin. Minä avaan kohta käsikirjoitustiedoston.
Lehteä ei tänään
tullut ja huomasin, että aamumielelle tekee hyvää olla sitä lukematta, sen
huonoja uutisia. Olen miettinyt tätä usein aiemminkin, mutta en osaa olla
lehteä lukemattakaan. Enkä kai haluakaan. Jotenkin tuntuu, että maailman
menossa pitää silti pysyä kiinni. Ikuinen dilemma.
Mennyt maaliskuu
oli merkillistä kirjoittamisen lentoa. Millainen lienee tämä alkava huhtikuu?
Ainakin maaninen kirjoittaminen on ehkä palautumassa mietiskelevämmäksi taas,
mikä on hyvä asia. Kirjoittaminen tarvitsee molempia vaiheita sopivassa
suhteessa.
Tämä meneillään
oleva kirjoittamisen matka on jännä taas. Tämä valtaa kaiken tilan ja on toistaiseksi
syrjäyttänyt kaikki muut – ne kaikki toiset, erikokoiset alut saavat nyt
odottaa. Välillä ajattelen sitäkin miten kirjoitan, tietenkin, sekä itselleni
että lukijalle. En tiedä, tietenkään, tuleeko lukijaa, mutta lukija on silti
läsnä; ajatus lukijasta antaa kirjoittamiselle yhden tärkeän tarkoituksen. Tai niin,
tokihan lukija tulee, joku läheinen ainakin, mutta tuleeko muita. Ei sitä voi kirjoittaessaan
varmaksi tietää, sitä kirjoittaa vaan ja lukijalle myös.
Ennen kaikkea
sitä kai kuitenkin kirjoittaa siksi että kirjoituttaa. Siksi että kirjoittaminen
on vähän niin kuin tämä kevätaamun valo.
Eugène Grassetin huhtikuu kukkii. Ihan kuvanmukainen huhtikuu ei meillä ole. On aamupakkanen taas ja nämä viipyvät, valkeat
hanget. Tämä hetki on minulle kaunis juuri näin, talven ja kevään rajana, mutta jotenkin on sydämessä jo
tuollainen kukkivien puiden tuntu. Siksi tämä kuva tänään.
Hyvää pääsiäistä
ja kevään kaunista valoa sinulle, joka piipahdit ♥
Minä puolestaan tykkään lukea lehdestä kaiken mielenkiintoisen, mutta on totta, että jotkut uutiset saavat surulliseksi tai pelkäämään maailmaa.
VastaaPoistaOnnea kirjoitukseen ja kaunista pääsiäistä <3
Pearl Clover, kyllä minäkin luen ja haluan lukea, mutta toisaalta sitten aina huomaan, että uutiset saavat aika usein vihaiseksi tai surulliseksi ja kaatavat maailman niskaan. No, sarjakuvat onneksi siellä lopussa aina sitten vähän keventävät. Ja parempi on ehkä kuitenkin tietää kuin olla tietämättä.
PoistaKiitokset toivotuksistasi, ihanaa kirjoittamista on :) Ja oikein kaunista ja valoisaa pääsiäisen aikaa myös sinulle <3
Kun omin tapa ilmaista itseään on kirjoittaminen, niin ehkäpä sitä kirjoittaa sekä itselleen että lukijalle yhtaikaisesti, painopisteen vaihdellessa?
VastaaPoistaGrassetin Avril kertoo kaiken tästä taitekohdasta: vaikka silmät ja ihotuntuma muuta kertovat, taulun maisema on vallannut mielentilan. Kaikki oleellinen on vielä edessä, mitään ei ole vielä menetetty... Hyvää virettä ja väreileviä mietteitä:)
Takkutukka, ehkä niin - ja ehkä raja itselle ja lukijalle kirjoittamisen välillä on (ja onkin) herkästi myös vähän häilyvä.
PoistaJa niin, eikö vaan - tälle päivälle on ainakin tänne päin luvassa lunta, lunta, lunta, mutta kyllä vaan mielenmaisema on jo kukkivia puita :) Eiköhän se niitä kohti etene luontokin, omaan tahtiinsa :)
Kiitos paljon sinulle ja lempeää toista pääsiäispäivää <3
Aurinkoista pääsiäistä ja kevään aikaa sinulle, Katja! Olkoon huhtikuu hyvää kirjoittamisen aikaa, oli vauhdissa sitten lentoa tai mietiskelevää suvantovaihetta. Kuten sanot, molempia tarvitaan, sopivassa suhteessa.
VastaaPoistaPaula, kiitos samoin sinulle ja ihanaa kun piipahdit kyläilemään <3 Ja niin, niin se on: tarvitaan sopivasti sekä lentoa että mietiskeleviä suvantohetkiä - ja ehkäpä ihan elämässä yleensäkin.
Poista