perjantai 30. lokakuuta 2015

Mielenliikahduksia




Alastomat puut seisovat talosi ympärillä
ja päästävät ilmaa ja taivasta sisään
määrättömästi,
alastomat puut astuvat alas rantaan
ja katsovat kuvaansa vedestä.
Vielä leikkii lapsi syksyn harmaassa savussa
ja tyttö kulkee kukkia kädessään
ja taivaanrannalla
kimpoavat ilmaan hopeanvalkoiset linnut.


Edith Södergran: Syksy




Marraskuu, oma kuukauteni, tekee tuloaan.
Aurinko on vaihtunut sumuun ja minä tunnen oloni kotoisaksi
– tunnen, vaikka on lokakuun aurinkokin minua hellinyt.

Minä katselen harmaata paljautta ikkunani takana ja ihmettelen ihmisen ristiriitaisuutta, kinastelevia haluja ja kaipuita, sitä miten sitä voikaan samaan aikaan olla tarve sekä hiljaisuuteen että sopivaan määrään hälyä. Tunnustelen painoa silmäluomissa, punnitsen kaikkia kirjoituksia jotka tahtovat tulla kirjoitetuiksi tai joiden täytyy, kuuntelen tätä itsensä kanssa riitelevää mieltäni, tätä hämärää hetkeä joka ehkä sittenkin kertoo sen mikä on hyvä juuri nyt. En tiedä, ehkä tulee vielä talviunien aika, sellaisten, joissa syntyy vain toisia sanoja. Ehkä, niin, ehkä on hyvä sana, aina, niin mahdollinen, kahlitsematon.


12 kommenttia:

  1. En ole ehtinyt viime aikoina kylään kamariin, kun messuhulina vei kaiken huomion ja energian ja sitten vielä raportit messuilta. Ihana oli tänne taas tulla ja huomata, että on muitakin, jotka tykkäävät marraskuusta, joka usein tuntuu olevan se vihatuin kuukausi. Luonto luovuttaa ja käy uljaaseen hiljaisuuteen. Vähän on jo ensimmäisiä lumihiutaleitakin ikävä. Kiitos myös kauniista runosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marraskuu-parkaa parjataan kyllä niin. Minulle se on olemassaoloni kuukausi ja siksikin rakas. Ja kyllä, marraskuun lähentyessä alkaa jo kaivata lunta... Vaikka toisaalta: lempeitä ovat myös nämä harmaat hetket.

      Aina ei ehdi, ei. Kiva kun ehdit nyt :) Olen täällä tahollani taas viime päivinä miettinyt paljonkin aikaa ja valintoja joita sen kanssa tekee. On ehkä kummallistakin, miten asiat kasvavat siitä miten ne sitä aikaa saavat.

      Kiitos kommentistasi, runolla on Edithin ihanat sanat <3

      Poista
  2. "Punnitsen kaikkia kirjoituksia, jotka tahtovat tulla kirjoitetuiksi.." Niin osuvasti sanottu, tuota olen itsekin miettinyt, punnitsevatko kirjailiat tarpeeksi kirjoitelmiaan. Kirjailijan on luojan valtuudet siihen, mitä hän kynästään sallii juoksevan esiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, punnitsemista on monenlaista ja kynän piirroilla joskus ehkä arvaamattomankin paljon painoa... Minä punnitsen tällä kertaa ehkä lähinnä aikaa, sen jakamista erilaisten kirjoittamisten kesken, mutta kyllä, kirjoittaessaan on tunnusteltava myös sitä sanojen painoa. Kiitos kommentistasi.

      Poista
  3. Minäkin marraskuusta ja jopa niin paljon, että kutsun sitä salarakkaakseni. Kuukausi jota enenn inhosin, suo minulle nyt sen rauhan, jota kaipaan.

    Minnekään en oikein nyt ehdi, sillä kolme viikkoa poissa maksattaa nyt itseään niin krijoissa kuin puutarhassa.

    Kaunista Pyhäinpäivää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun rakkauteni marraskuuhun taitaa olla aika julkista, en ole koskaan osannut olla rakastamatta omaa kuukauttani :) Marraskuussa on rauhaa ja lepoa arjesta riippumatta, uneen vetäytyvä luonto käärii syliinsä, ja joulukin on jo niin lähellä...

      Toivottavasti teillä oli hieno reissu ja varmasti olikin. Sitä ehtii minkä ehtii ja se riittää. Kiitos kommentistasi ja kaunista pyhäinpäivää sinullekin!

      Poista
  4. Oi marraskuu! <3

    Ja oi, miten ihanasti syksysi sanoitat, Katja!

    Toivotan sinulle hyviä sanoja ja päiviä, marraskuun riemuja ja hiljaisuuksia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, marraskuu, huomenna se on jo täällä <3 Ja Kaisa Reetta, eikö vain että se on sinunkin kuukautesi...

      Syksy on ihanaa aikaa. Vuosi vuoden jälkeen sitä ihmettelee miten kaikki ensin hehkuu ja sitten nukahtaa, peittyy lopulta lumen valkeaan peittoon... Kiitos kommentistasi ja kaikkea marraskuun ihanuutta myös sinulle <3

      Poista
  5. Sinun kirjasi on sitten Muumilaakson marraskuu :)
    Että minä voisin nukkua tämän kuukauden ohi ja jatkaa sitten Joulukuussa, jos maa on valkea, jos maa ei ole valkea, niin jatkaisin uniani ;)
    Yksi ilonpilkahdus tässä marraskuussa on kerran ollut, nimittäin pikkuveljeni syntyi silloin. Olin itse täpäkkä pikkuvanha ekaluokkalainen ja jouduin odottamaan veljeäni pitkään, 7 vuotta. Ja äitikin joutui olemaan monta kuukautta sairaalassa tätä rakasta lahjaa hakemassa. Että minä olen jaksanut rakastaa veljeäni yli kaiken <3
    Ihanaa juhlapäivää ja nauti sinä marraskuusta, minä nukun ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, niin onkin, Muumilaakson marraskuu on yksi rakkaista kirjaihanuuksistani :) Ja Taikatalvi!

      Marraskuu on vähän uninen kuukausi, on, ja minä taas pidän siitä varmaan juuri siksi... Pidän tästä harmaasta, uinuvasta rajahetkestä, vaikka toisaalta kyllä kaipaan jo sitä lunta, on ollut vaikeaa tottua siihen että lunta ei marraskuussa aina enää ole: lapsena sitä oli oman päiväni tienoilla aina. Mutta jospa tänä vuonna lumikeijut jo pian jaksaisivat heräillä, tuprutella säkkejään ennen adventtia...

      Ihanaa, että marraskuu on antanut sinulle noin ihanan lahjan - kyllä pikkuveljet ovat isosiskoille ilo :) Lempeän uneliasta marraskuuta sinulle Mai ja kiitos kommentistasi <3

      Poista
  6. Aivan ihana tuo Södergran-sitaatti! ❤️

    Ihania ovat myös sanasi! ❤️ Minäkin olen marraskuun lapsi ja jo siksi rakastanut tätä kuukautta aina. Paljas maisema, harmaa hämärä ja sumuiset aamut ovat osa minua - jopa siinä määrin, että jos pitäisi kuvailla mielenmaisemaansa, olisi se jotakin juuri tuonkaltaista. Lisään tosin listaan vielä meren rantoineen. :)

    Marraskuun lempeää kauneutta päiviisi, ihana kirjasiskoni ja marraskaimani. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ihana tuo punainen sydän, mistä sellaisia saa... Minä osaan vain kopioida: ❤️

      Edithin sanat ovat kyllä ihanat myös, niissä on aina oma sielua koskettava tunnelmansa. Ja oi niin, Sara-siskoseni, muistankin että kuulumme samaan marraslapsien joukkoon... Ajatus syntymähetken ja temperamentin yhteenkietoutumisesta ei ehkä ole aukoton, mutta aika usein se silti tuntuu ihmisissä todentuvan... Marraskuu on minunkin mielenmaisemaani, mutta myös koko syksy ensimmäisestä hennosta tuoksusta ja väriloistosta tähän pehmeään paljauteen ja edelleen lumeen ja jouluun... Syksy tekee ihmiselle hyvää ❤️

      Kiitos kommentistasi ja pehmeiden hetkien lempeyttä sinullekin siskoseni - nyt se marraskuukin jo on ❤️

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!