Uutta kohti eli kiitos ja tervetuloa

 

Joskus tekee mieli karistaa pölyt jaloista. Tai käsistä. Laittaa vanhat kannet kiinni ja avata uudet. Tuntuu siltä, että on hyvä aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä, avata ihan uusi valkea vihko ja katsoa mitä siihen kirjoittuu. Minulla on nyt sellainen olo. Tai on ollut jo pitempäänkin, mutta asioita hitaahkosti prosessoivana taidan tarvita kaikelle tietyn käsittely- ja toimeenpanoajan :) Nyt, uuden kevään myötä, olen valmis ymmärtämään, että aika tosiaan tulee joskus täyteen. Että joskus on aika luopua ja tehdä tilaa uudelle.

Kuten jo usein olen sanonut, tämä pieni kamarini on ollut minulle monella tavalla rakas ja tärkeä kirjoittamisen paikka. Luopumiseen liittyy siksi myös haikeutta ja kaihoa, mutta minusta tuntuu nyt kuitenkin eniten juuri siltä, että minun on jo aika mennä eteenpäin, aloittaa uutta. Kaipaan uutta valkeaa paperia, alusta aloittamisen tuntua. Niinpä annan kamarini ainakin toistaiseksi uinahtaa ja siirryn näiden kamarikirjoitusteni sijaan piirtelemään käsivarapiirroksia.

Ajatus uudesta blogista on kypsynyt hiljakseen ja on edelleenkin vasta nupullaan. Luulisin, että sen on tarkoitus toimia ainakin sellaisena tarkemmin määrittelemättömänä luonnostelmien ja muistiinmerkintöjen paikkana – paikkana, jossa kirjoitusteni sisältöä liiaksi rajaamatta voin piirrellä ihan vain sattumanvaraisia hahmotelmia sen mukaan kuin milloinkin tuntuu. Kirjallisuudesta toki sielläkin kirjoitan, tavalla ja/tai toisella, ja ehkä kirjoittamisestakin (mihinkäs sitä kissa karvoistaan ja kirjaihminen kirjoistaan ja kirjoitelmistaan), mutta sivut saavat olla avoimet myös kaikille muille mietteille. Uusi blogini saa siis etsiä profiiliaan omaan tahtiinsa tai olla vaikka profiloitumatta ollenkaan, olla vaikka vain sellainen sekalaisten mielenliikahdusten hautomo. (Toisaalta saattaa olla niinkin, että uusi blogi tulee olemaan hyvinkin samantapainen kuin vanha, ja että se palvelee lähinnä tarvettani hengittää hetken aikaa uuden, puhtaan vihkosen viekoittelevaa tuoksua :))

En siis taida osata sanoa, minkälaisia hahmotelmia tuohon uuteen luonnoslehtiööni lopulta piirtelen, mutta jos kaikesta tästä epämääräisyydestä huolimatta tuntuu, että haluat seurata mukana, olet mitä lämpimimmin tervetullut luonnostelmiani seurailemaan. Täällä ne siis ovat, käsivarapiirrokseni. Joka tapauksessa kiitän sinua tähän astisesta, olet lukijanani ollut minulle ilo ja yksi tärkeä syy näitä kirjoituksiani kirjoitella ♥ Vaan nyt, kevättuulta päin!

PS. Kamarinikaan ei ainakaan toistaiseksi häviä minnekään, vaan pidän ovet vielä auki sekä itseäni että muita mahdollisia piipahtelijoita varten. Katsotaan sitten, tuleeko aikanaan halu tänne palata tai toisaalta haihduttaa nämä sivut tuuleen (tai ainakin jonnekin yksityisten arkistojen pölyisiin hämäriin) :)