keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Pääsiäisen alla, eilisen jälkeen






Eilen, aamulla, hahmottelin kirjoitustani pääsiäistä varten ja kirjoitin näin: pääsiäinen on aikaa, jona uskosta ja uskonnosta riippumatta voi hiljentyä ja pysähtyä suurten kysymysten äärelle. Aikaa, jona voi kysyä sitäkin, miksi ihmisessä on se hirvittävä tarve aiheuttaa kärsimystä toiselle, nähdä toinen niin vääränä että oma mielivalta riittää syyksi hänet tappaa. Tiedämme, että tämä on todellisuutta myös nyt, kaiken aikaa.

Pian sen jälkeen kuulin uutiset. Nyt tuntuu, että kirjoitukseni ei ole valmis sellaisena kuin se jo oli. Ei, koska eilisen tapahtumat ravistelevat ja kaikki tämä ihmisen surullinen, hirveä pimeä. Sekin, että kirjoitin tätä kirjoitusta juuri eilen, melkein samalla hetkellä kun kaikki tapahtui. Se, että minun nyt täytyy kirjoittaa tähän nämä muutamat rivit lisää. Viipyä kärsimyksessä kauemmin kuin olin aikonut. Tarkoitukseni oli päästä nopeammin iloon ja lempeässä kevättuulessa keinahteleviin viimeisiin riveihin. Tällaista elämä on, tekee välillä hyvät tarkoitukset niin tyhjiksi.

Minun oli tarkoitus kirjoittaa tämä: Lapsena pitkäperjantain kertomus ahdisti minua. Nyt ymmärrän jo miksi: siksi, että se kertoo ihmisen pahuuden olevan niin suurta, että se mahdollistaa toisen ihmisen ristiinnaulitsemisen, hitaan, kiduttavan, turhan kuoleman. Kyllä, ajattelen ennen kaikkea ihmisen tekoa toiselle ihmiselle. Siksi sanon myös turhan.

Ja nyt, eilisen hirvittävien tapahtumien jälkeen, kirjoitan tämän: Ajattelen myös sitä, miksi ihminen ei ikinä, koskaan, milloinkaan opi. Miksi ihminen haluaa viedä toiselta hengen. Miksi ihminen ei näe, ei ymmärrä, että kaikessa erilaisuudessamme me olemme sittenkin niin samanlaisia, ihmisiä kaikki, ja että jos me kohtaisimme toisemme vihan sijasta rakkaudella ja avarakatseisuudella, me kaikki mahtuisimme tähän maailmaan.

Mutta ei, minä ravistelen harteiltani tämän painon, palaan siihen miten kirjoitukseni piti jatkua. Palaan, vaikka tiedän että se jää, tämäkin, painaa luottamustani ihmiseen taas enemmän kumaraan. Ei, ei, ei, minun pitää nousta pystyyn ja uskoa! Miten muuten jaksan, miten. Miten koko maailma jaksaa, jos emme usko että vielä joskus koittaa päivä, jona pahoja tekoja ei enää tapahdu.

Niin, näin minun piti jatkaa: Ja kuitenkin pääsiäinen on ilon juhla. Se on ajan katkelma, johon mahtuu sekä kärsimys että riemu. Onko se elämän ja ihmisenä olemisen kuva?

Ja näin: Riemu on silti se, joka pääsiäisenä voittaa. Toivon, että se voittaa myös ihmisessä ja elämässä. Että kaikki se hyvä, mikä ihmisessä pyrkii tukehtumaan pahan alle, on lopulta aina vahvempaa, ja että se herää kuolleista, yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.

Nyt huomaan, surukseni, että toiveeni todella on yhä uusien ihmishenkien kokoinen. Ymmärrykseni siitä, että vain hyvä ylläpitää elämää, paha tuhoaa, vahvistuu taas. Ja minä toistan toiveeni, vielä ja vielä ja vielä.

Minun piti jatkaa myös näin: Nykymaailmaan ei oikein tahdo hiljaisuutta mahtua. Joskus tuntuu, että maailma melkein pelkää sitä, pysähtymistä ja hiljentymistä. Minua pelottaa enemmän se, mitä tapahtuu jos ainoa oikea tapa olla on kiire ja häly, jatkuva, sokea liike. Toivon, että pääsiäisen aikaan mahtuu jokaiselle edes pieni hiljaisuuden hetki.

Nyt minusta melkein tuntuu, että pieni toiveeni hiljaisuudesta on kovin mitätön ja merkityksetön. Että kaiken tämän pahuuden keskellä se ei merkitse juuri mitään. Pelkoni siitä, ettei hiljaisuudelle ole tilaa, on taas saanut rinnalleen vielä suuremman, liian suuren, pelon ihmismielen pimeästä arvaamattomuudesta. Mutta ei, tiedän että myös toiveeni hiljaisuudesta on tärkeä ja toivon sitä yhä. Mutta jos saan, toivon myös tämän, vielä kerran: että ihmisestä tulisi hyvä. 

Ja sitten, niin, viimeiseksi kappaleeksi olin ajatellut tämän: Oma pääsiäiseni on ihmisen mielettömyydessä hetkittäin viivähtäviä ajatuksia ja haparoivia, etsiskeleviä vastauksia, joita koetan lapsilleni näiden päivien kertomuksista muotoilla, mutta se on myös hersyvää kevätiloa ja pehmeää lepoa, kukkaan puhkeamistaan odottavia helmililjan nuppuja ja kaksinkertainen kimppu tulppaaneita, pieniä vehreiksi kasvavia ohraruohoja, lasten askartelemia virpomisoksia ja keltaisia tipuja, hieman liian paljon suklaata ja runsaasti onnellisuutta rakkaasta perheestäni ja siitä, että kenelläkään ei ole kiire minnekään. Tietenkin se on myös kirjoja ja kirjoittamista, ehkäpä myös joku ihan oikea kirjajuttu tänne kamariin, jos sellainen tuuli tulee.

Nyt lisään, että kyllä, se on kaikkea tätä, myös ihanaa iloa, mutta myös näitä pieniä ja suuria toiveita, elämän kokoisia, koko ajan. Ja tiedän, että etsiskeleviä vastauksia tarvitsen yhä lisää, vastauksia jotka kertoisivat miten elää ja kasvaa keskellä tätä kaunista mutta myös niin mieletöntä maailmaa.


Hyvää pääsiäistä teille, rakkaat lukijat.

Toivokaamme, että hyvä ja kaunis vielä joskus voittaa.


19 kommenttia:

  1. Rauhallista pääsiäistä myös sinulle

    VastaaPoista
  2. Katja, kävin alta 10-vuotiaana pyhäkoulussa. Sain sieltä ison kammon pääsiäiseen. Ei silloin kukaan ajatellut, miten pieni lapsi kokee ristiinnaulitsemisen ja siihen liittyvät asiat. Sitten myöhemmin, vaikka kotini oli tavallinen luterilainen koti, ei useinkaan kirkossa, vain jouluna ehkä, niin kyläkauppiaan tyttärenä minun oli oltava esimerkkinä ja pääsiäinen piti olla poissa kavereilta ja kyliltä.

    Omassa aikusessa perhheessämme pääsinen tehtiin lapsille isosti ilman mitään pääsiäisen sanomaa: Oli suklaamunien kätekmistä, pääsiäsipuu samovaarissa, mielettömästi hyvää ruokaa ja Meri sai aina kutsua kavereita yökylään myös pääsiäisenä. Ristiriitainen suhtautumsieni pääsiäiseen on ehkä rauhoittunut ja nyt se on vain joko äidin luona olemista eli lähtö länisrannikolle tai ollaan kotona ja aletaan rapstuttaa puutarhaa. Tänä vuonna tosin vieraita.

    Minä en jaksa enää uskoa ihmisen hyvyyteen. Ihminen on pedoista pahin. Kaiken lisäksi omassa maassamme on joukkoja, jotka eivät omaa alkeellisimpiakaan käytöstapoja, vaan nyt hyökätän jo last4enkin kimppuun. Tästä selviää vain keksittymällä pieneen, vaikka kevään esnimmäinen scilla tai uppoutumalla hyvään kirjaan.

    Kaunista ja rauhallista pääsiäistä sinulle Katja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minäkin kävin lapsena pyhäkoulua - ihan itse halusin, se kai jotenkin sopi entisaikoja ihailevaan mentaliteettiini :) Ja muistan, että siellä oli myös jotenkin mukavaa, muuten en kai olisi siellä käynyt.

      Mutta kyllä. Monet Raamatun kertomukset ovat lapsille aika karuja ja pitkäperjantain kertomus on kyllä siitä karuimmasta päästä. Ja aika pienille niistä jo kovin karusti kerrotaan. Aina välillä mietin, eikö uskonnon opetus voisi ainakin pienimpien kohdalla olla hieman toisenlaista.

      Meillä pääsiäinen on lepoa arjesta ja suklaata ja iloa, mutta myös nämä kertomukset kärsimyksestä ja ilosta kulkevat jossain määrin mukana, koska ne askarruttavat. Tietenkin: miten ihminen voi sellaista toiselle tehdä.

      Ihminen todellakin on pedoista pahin. Ja pahoja asioita tapahtuu, kaiken aikaa. Tuokin mihin viittaat on yksi osoitus ihmisen käsittämättömästä ahdasmielisyydestä.

      Mutta ajattelen silti, että ihmisen on mahdollista olla myös hyvä, jos hän niin tahtoo. Haluan uskoa, että jokainen pisara hyvyyttä on lupaus paremmasta, sittenkin.

      Kiitos kommentistasi ja kaunista pääsiäisen aikaa myös sinulle Leena, valon pisaroita <3



      Poista
  3. Minä tunnen nyt samoin kuin Leena.
    Juuri kun pääsi kauhistelemasta pieniin lapsiin kohdistuvaa pilkkaa, tulivat nämä terroristi-iskut, eikä siinäkään kaikki, vaan muutamat tunnetut rääväsuut alkoivat ilkamoida iskujen kustannuksella ja oikeuttaa oman rasisminsa terrorismilla.

    Minäkin olen muotoilemassa pääsiäiskirjoitusta. Meillä oli kirjoituspiirissä runonkirjoitusharjoitus. Toisten kirjoittaessa suloisia runoja tipuista ja pupuista, minä osoitin runoni rouva Terhi Kieminkille, jolla oli otsaa pilkata pieniä muslimilapsia virpojina ja sitten pyysi anteeksi muotoillen niin, että "jos on jotain ihmisiä loukannut". J o s - ja ei siis pyytänyt lapsilta anteeksi!. Kuten sinullakin kävi, niin tunnen että tuo ei nyt ihan riitä postaukseksi, vaan koitan kirjoittaa jotain muutakin, niin että pääsisin irti tästä pahasta olosta edes vähäsen.

    Joka tapauksessa hyvää pääsiäistä sinulle Katja! Lasten kanssa paha unohtuu helpommin.

    Me olemme lähdössä Turkuun pojan perheeseen kyläilemään. Siellä on niin energisiä pikkupoikia, että luulenpa vielä pääseväni iloiseen tunnelmaan.
    Viime viikonlopulla tavatessani toisen pojan 13-vuotiaita kaksosia hämmästelin, kun he halusivat keskustella imperialisimista ja tiesivät niin paljon, mm. runon "Valkoisen miehen taakka". Voi miten hyvää historian opetusta! Ja mikä tehtävä opettajilla selittää tätä nykyistä kauhun aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllä tämän maailman mielettömyys on liian usein liian painavaa. On pelottavaa, miten paha ruokkii pahaa eikä sitä edes haluta nähdä. Ja se, että omat ahtaat asenteet ulotetaan myös lapsiin, on kerta kaikkiaan käsittämätöntä. Lapsiin!

      Kaikesta huolimatta haluan uskoa hyvään, siihen että se voi kasvaa, pisara pisaralta. Että myös hyvä ruokkii hyvää. Mitä tapahtuu, jos emme enää usko paremman mahdollisuuteen? Lakkaammeko pyrkimästä sitä kohti?

      Lapsissa ja nuorissa kasvaa tulevaisuuden viisaus, jos he saavat evääkseen avarat katseet ja laajat sydämet. Tuossa alapuolella onkin yhden viisaan nuoren kommentti.

      Kiitos kommentistasi Marjatta ja hyvää pääsiäistä myös sinulle. Eivätköhän ne pikkupojat tuo iloa tämän kaiken keskelle :)

      Poista
  4. Minäkin toivon, että hyvä kestäisi ja voittaisi lopulta pahan <3 Ehkä se jonakin päivänä onnistuu. Mutta ainakin voi itse vaikuttaa siihen omilla teoillaan ja tuoda maailmaan lisää hyvyyttä, ehkä saada hiukan pahuutta katoamaan.

    Rauhallista pääsiäistä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin Pearl Clover: ainakin omilla teoillaan siihen voi vaikuttaa ja tuoda maailmaan lisää hyvyyttä. Hyvyyskin voi kasvaa ja jos sitä ruokitaan enemmän kuin pahaa, sen on mahdollista lopulta voittaa. Minä uskon, että vaikka nämä kaikki mielettömät asiat tapahtuvat, myös jokainen hyvä ajatus, joka tässä maailmassa ajatellaan, on lopulta tärkeä.

      Kiitos kommentistasi ja rauhallista, kaunista pääsiäisen aikaa sinulle <3

      Poista
    2. Blogissani on sinulle haaste. :)
      http://iltatahdensyttyessa.blogspot.com/2016/03/sieluni-hymyt-unbookish-popular-opinions.html

      Poista
    3. Voi kiitos ihanasta hymyhaasteesta, tämä sopiikin hienosti ajateltavaksi juuri tähän pääsiäisen aikaan <3

      Poista
  5. Rauhallista pääsiäisen aikaa. <3

    VastaaPoista
  6. Katja, minulle tul kyyneleet silmiin kun luin ajatuksiasi siitä, mitä pääsiäinen parhaimillaan on... 'se on myös hersyvää kevätiloa ja pehmeää lepoa, kukkaan puhkeamistaan odottavia helmililjan nuppuja ja kaksinkertainen kimppu tulppaaneita, pieniä vehreiksi kasvavia ohraruohoja, lasten askartelemia virpomisoksia ja keltaisia tipuja, hieman liian paljon suklaata ja runsaasti onnellisuutta rakkaasta perheestäni ja siitä, että kenelläkään ei ole kiire minnekään.' Juuri tähän meidän on pakko kiinnittää nyt itsemme, siihen että pääsiäinen ON ilosanoma jostakin uudesta, että maailmassa on iloa ja toivoa!

    Toivo on maailman suurin voima! Ihanaa pääsiäistä sinulle, Katja! <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Kaisa Reetta, sinä kauniiden kommenttien hengetär <3 Juuri niin, toivo on maailman suurin voima, ja sitä meidän pitää vaalia.

      Ihanaa pääsiäistä myös sinulle, valoa ja iloa <3

      Poista
  7. Päsiäinen tulee hyvin esiin Suomalaisia kuvia dvd:llä. Se on 8- osainen matka kuvataiteemme historiaan. Uskonto on vahvasti mukana, etenkin pääsiäinen ja sen tapahtumat ja niiden merkitys. Se esitettiin televisiossa vuonna 1998 ja uusittiin v. 2002. Minulla on tuo dvd ja se ottaa joka kerta katsojan mukaansa.

    VastaaPoista
  8. Katti sotki postaukseni. Olin kirjoittamassa, että nämä pyhät ovat tarpeen, aion lukea ja vain olla.
    Ihanaa pääsiäisen aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, kiitos vinkistä. Täytyypä tallettaa mieleen tuo dvd, en ole tuota sarjaa tainnut koskaan nähdä.

      Pyhät ovat tarpeellisia, hiljaisuus ja rauhoittuminen. Ihanaa pääsiäisen aikaa sinullekin ja katille myös :)

      Poista
  9. Katja, kuten huomasit hyvä tuuli kiertää täällä kirjablogissa ja toivotan sen matkassa hyvää pääsiäistä sinulle <3

    VastaaPoista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!