Tänään on lankalauantai, päivä kärsimyksen ja ilon välissä.
Eilen luin lehdestä jutun pitkäperjantain piinasta
ja pysähdyin jälleen kerran miettimään ihmisen julmuutta.
Pääsiäinen on kuitenkin ennen kaikkea ilon juhla,
joka kantaa ajatusta myös ihmisen elämän rajahetkestä:
ehkä meidänkään elämämme ei pääty kuolemaan.
Me, tämän päivän ihmiset, ajattelemme näitä asioita
ehkä kukin omalla tavallamme.
Minullakin on oma pyrkimykseni hahmottaa ihmisen elämää
ajan ja ajattomuuden, rakkauden ja vihan,
korkeampien voimien ja armahtavien ajatusten kämmenellä.
Niin: pääsiäinen on luonnollinen hetki hiljentyä pohtimaan myös kaikkea tällaista.
♥♥♥
Omiin pääsiäispyhiini kuuluvat näiden pohdiskeluhetkien ohella mm.
lahjaksi saatu kevätsuloinen kukka,
hurmaavan herkulliset suklaamunat,
lasten askartelemat ihanat tiput
ja – tietenkin – hyvät kirjat,
jotka arvatenkin saavat pohtimaan lisää.
♥♥♥
Ihanan rönsyilevässä lukupinossani keikkuvat keskeneräisinä ainakin
noin kolmatta kertaa lukuvuoroon päässyt
romaani, jossa on sopivasti keltapaperiset kannet,
kaksi kirjoittamista eri tavoin ja eri näkökulmista käsittelevää kirjaa
sekä yksi erityisen täydellinen pääsiäiskirja,
joka vastaa myös tiettyyn pyhyyden kaipuuseen.
Saattaa olla, että ehdin ennen arkea myös erään kovasti houkuttelevan
uutuuskäännöksen äärelle ja saan miettiä, oliko rakkaus ehkä totta...
Ellen, niin sen vuoro on joka tapauksessa pian.
Samoin kuin erään tietokirjan, joka kenties on rakkautta tulvillaan.
♥♥♥
Toivotan hyvää tekeviä pääsiäispäiviä –
sopivasti pysähtymistä, pohdiskelua ja puhdasta iloa!
