
Joskus tekee
mieli karistaa pölyt jaloista. Tai käsistä. Laittaa vanhat kannet kiinni ja
avata uudet. Tuntuu siltä, että on hyvä aloittaa alusta, puhtaalta
pöydältä, avata ihan uusi valkea vihko ja katsoa mitä siihen kirjoittuu.
Minulla on nyt sellainen olo. Tai on ollut jo pitempäänkin, mutta asioita
hitaahkosti prosessoivana taidan tarvita kaikelle tietyn käsittely- ja
toimeenpanoajan :) Nyt, uuden kevään myötä, olen valmis ymmärtämään, että
aika tosiaan tulee joskus täyteen. Että joskus on aika luopua ja tehdä tilaa uudelle.
Kuten jo usein olen
sanonut, tämä pieni kamarini on ollut minulle monella tavalla rakas ja tärkeä kirjoittamisen
paikka. Luopumiseen liittyy siksi myös haikeutta ja kaihoa, mutta minusta tuntuu
nyt kuitenkin eniten juuri siltä, että minun on jo aika mennä eteenpäin,
aloittaa uutta. Kaipaan uutta valkeaa paperia, alusta aloittamisen tuntua. Niinpä
annan kamarini ainakin toistaiseksi uinahtaa ja siirryn näiden
kamarikirjoitusteni sijaan piirtelemään käsivarapiirroksia.
Ajatus uudesta
blogista on kypsynyt hiljakseen ja on edelleenkin vasta nupullaan. Luulisin, että
sen on tarkoitus toimia ainakin sellaisena tarkemmin määrittelemättömänä
luonnostelmien ja muistiinmerkintöjen paikkana – paikkana, jossa kirjoitusteni
sisältöä liiaksi rajaamatta voin piirrellä ihan vain sattumanvaraisia
hahmotelmia sen mukaan kuin milloinkin tuntuu. Kirjallisuudesta toki sielläkin
kirjoitan, tavalla ja/tai toisella, ja ehkä kirjoittamisestakin (mihinkäs sitä kissa
karvoistaan ja kirjaihminen kirjoistaan ja kirjoitelmistaan), mutta sivut saavat
olla avoimet myös kaikille muille mietteille. Uusi blogini saa siis etsiä
profiiliaan omaan tahtiinsa tai olla vaikka profiloitumatta ollenkaan, olla vaikka
vain sellainen sekalaisten mielenliikahdusten hautomo. (Toisaalta saattaa
olla niinkin, että uusi blogi tulee olemaan hyvinkin samantapainen kuin vanha,
ja että se palvelee lähinnä tarvettani hengittää hetken aikaa uuden, puhtaan
vihkosen viekoittelevaa tuoksua :))
En siis taida
osata sanoa, minkälaisia hahmotelmia tuohon uuteen luonnoslehtiööni lopulta piirtelen,
mutta jos kaikesta tästä epämääräisyydestä huolimatta tuntuu, että haluat seurata
mukana, olet mitä lämpimimmin tervetullut luonnostelmiani seurailemaan. Täällä
ne siis ovat, käsivarapiirrokseni.
Joka tapauksessa kiitän sinua tähän astisesta, olet lukijanani ollut minulle ilo
ja yksi tärkeä syy näitä kirjoituksiani kirjoitella ♥ Vaan nyt, kevättuulta
päin!
PS. Kamarinikaan
ei ainakaan toistaiseksi häviä minnekään, vaan pidän ovet vielä auki sekä
itseäni että muita mahdollisia piipahtelijoita varten. Katsotaan sitten,
tuleeko aikanaan halu tänne palata tai toisaalta haihduttaa nämä sivut tuuleen (tai
ainakin jonnekin yksityisten arkistojen pölyisiin hämäriin) :)