Naisten aakkoset: B

Emily Brontë Patrick Branwell Brontën maalaamana, noin vuonna 1833.

Kuva Wikimedia Commons.

Margitin ideoima Naisten aakkoset -sarja jatkuu tänään kamarissani
kirjaimella B. 

Tarkoituksena on siis edetä aakkonen kerrallaan ja kolmeen kysymykseen vastaillen kohotella näkyville naisia, joiden etu- tai sukunimi alkaa tietyllä kirjaimella.

1. Kuka on suosikkikirjailijasi?

Emily Brontë. Siksi, että Humiseva harju (1847) on yksi kirjallisuushistorian hienoimmista helmistä ja siksi, että hetkeen jona sen ensi kertaa luin, liittyy ihania, rakkaita muistoja. On huikeaa ajatella, että 29-vuotias 1800-luvun nainen jätti jälkeensä tällaisen luomuksen − mitä hän olisikaan meille vielä kirjoittanut, jos ei olisi kuollut jo seuraavana vuonna, aivan liian varhain. Niin, mikä ihana sydämen ja kirjoittamisen palo: Minä rakastan kuitenkin omaani ja vien hänet mukanani: hän on minun sieluni. Ja: En voi elää ilman elämääni! En voi elää ilman sieluani! Oi ihana kamala lempi ja voi kaikki se, mitä särkynyt sydän ja repaleinen mieli saattaa ihmiselle tehdä.

2. Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?

Elsa Beskow. Ja ei, en huijaa: minua ihastuttavat myös Beskowin satusanat, mutta tässä kohtaa haluan nostaa esille erityisesti hänen kauniit kuvituksensa ja ajatella hänet kuvataiteilijaksi. Aikojen halki matkannut sieluni lepää hänen suloisissa piirroksissaan, joissa tätien helmat heilahtelevat ja lapsuus on ihanaa satua.

3. Kaksi vaihtoehtoista kysymystä 
(voit tietysti vastata molempiin, jos haluat): 

a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustua paremmin? 
b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille? Tässä myös muut alueet kuin kulttuuri käyvät. 

Tällä kertaa valitsen kysymyksen b:

Marion Zimmer Bradleyn. Siksi, että Avalonin Morgaine oli seitsemäntoistavuotiaalle samantapainen kokemus kuin Vihervaaran Anna kymmenvuotiaalle: en olisi ihan minä, jos en olisi Avalonin usvia (1982) silloin lukenut. Toisin kuin Annoja, Avalonin usvia en ole kuitenkaan lukenut enää pitkään aikaan. Epäröin tarttua siihen, koska luulen että minun on parempi antaa usvien leijailla mielessäni sellaisina kuin ne silloin kauan sitten olivat. Mutta niin tai näin, teos on ja pysyy hyllyssäni elämäni pyhänä kirjana.


A-vastaukseni löytyvät täältä.