Lemmen ilot ja sydämen salat – suomalaisen rakkauden historiaa (2015)

Minä naitan sinulle tyttäreni kunnialliseksi emännäksi, jolle kuuluu puoli vuodetta, lukot ja avaimet ja kolmannes irtaimistosta, jonka Te omistatte tai voitte tulla omistamaan, ja kaikki se oikeus, joka on Uplannin lain mukainen ja jonka Pyhä Erik antoi; nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. 

(Kuningas Kristoferin maanlaki, Naimiskaari, 8. luku.)

Tiesitkö, että joskus ennen vanhaan esiaviollinen sukupuolielämä oli kelpo tapa valmistautua avioliittoon? Tai että kirkollinen vihkiminen määrättiin Suomessa pakolliseksi niinkin myöhään kuin vuonna 1734? Että katolinen kirkko sanoi jo liki tuhatkunta vuotta sitten, että tärkeintä avioliiton solmimisessa on paitsi kirkollinen vihkiminen myös morsiamen ja sulhasen oma suostumus? Että vaikka avioliitot perustuivatkin pitkään perheiden ja sukujen sopimukseen, puolisot saattoivat silti myös ihan oikeasti pitää toisistaan, ehkäpä rakastaakin? Että eivät ne entisaikojenkaan ihmiset kaikessa käytännöllisyydessään sentään tunteettomia olleet vaan kuohuivat rakkaudentunteissaan siinä missä mekin, modernin romanttisen rakkauden ja sielunkumppanuuden ylistäjät ja ylistäjättäret? Ja niin, entäpä sen, että 1700-luvulla tiedemiehetkin pitivät halutonta naista kerta kaikkiaan sairaana, vaikka 1800-luvulla haluttomuus olikin äkkiä hyveellisen naisen ehdoton ominaisuus?

Tämä teos, Kirsi Vainio-Korhosen ja Anu Lahtisen Lemmen ilot ja sydämen salat – suomalaisen rakkauden historiaa (2015), kertoo sen ja paljon muuta. Lukijalle selviää myös kaikenlaisia hauskoja rakkauden historian yksityiskohtia: mm. se, milloin sydämestä tuli romanttisen rakkauden symboli ja mihin perustuu se vanha sanonta vispilänkaupasta. Tekisi niin mieleni kertoa tämän sisällöstä paljon muutakin hykerryttävää, mutta enpäs nyt kerrokaan vaan laitan sormet somasti sutturalle ja jätän kiltisti lopun kerrottavan kirjan tekijöille. (Mutta tämä on kyllä ihan pakko: tiesitkö, että säädylliset naiset eivät vielä 1700-luvulla käyttäneet kevytkenkäisten sirkusnaisten suosimia alushousuja? Kyllä me olemme hurjia me jälkipolvet.)

Teos on ajalliselta rajaukseltaan laaja ja kattaa monta vuosisataa keskiajalta nykypäivään, mutta pääpaino on ajassa ennen 1800-luvun puoliväliä. Mukaan mahtuu siten mm. ritariromantiikan kaikuja, kurkistuksia 1700-luvun säätyläisten eroottiseen iloitteluun ja 1800-luvun porvarillisiin ja siveisiin perheidylleihin. Mielenkiintoista aaltoliikettä se on tämä rakkaudenkin historia, lue vaikka.

Niin:

Suomessa on lähes tuhat vuotta vaihdettu mielipiteitä rakkaudesta, seksuaalisuudesta, avioliitosta ja vihkimisestä. Osapuolina siinä keskustelussa ovat olleet Ruotsin kruunu, Suomen valtiovalta,
 katolinen ja luterilainen kirkko ja kansa vanhoine tapoineen.

Saapa nähdä, miten keskustelu jatkuu. Uusia keskustelunkäänteitä odotellessaan voi tosiaan vaikka lukaista tämän, yleisesityksen siitä mitä on tapahtunut tähän asti. Lähteinä teoksessa on käytetty mm. kirjeitä, päiväkirjoja, avioerodokumentteja, runoja ja kansanperinnettä, joten elävällä elämällä edetään. Elävyyttä ja elämäntuntua teokselle antavat myös oikeat tarinat oikeista rakastavaisista. 

Lemmen ilot ja sydämen salat on kepeälukuinen, mutta samalla myös vahvasti asiantäyteinen opus rakkauden historiasta. Aiheeltaan laajahkona se ei toki pureudu syvimpiin syvyyksiin, mutta nimenomaan yleisesityksenä se on oikein oivallinen. Lähdeviitteet ja -luettelo ohjaavat lukijan myös eteenpäin, jos aiheesta sattuu enemmänkin innostumaan. Hankalia käsitteitä ja mutkikasta kieltä teoksessa ei näy, vaan päinvastoin mukavan leppoisasti ja paikoin sopivan iloittelevastikin etenevää raikasta kerrontaa.

Erityiskiitoksen tämä teos ansaitsee kauneudestaan: esteetikon silmä lepää teoksen teemaan hienosti sopivassa ulkoasussa, joka tekee siitä myös viimeistellyn ja ajatellun tuntuisen.

**********

Kirsi Vainio-Korhonen & Anu Lahtinen:

Lemmen ilot ja sydämen salat – suomalaisen rakkauden historiaa.

Graafinen suunnittelu Anna Makkonen. 265 s. WSOY 2015.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.