Kolme kirjaa -haaste

Kaisa Reetta ilahdutti minua Kolme kirjaa -haasteella. Haasteessa nimetään kolme kirjaa, joista on kirjoittanut blogiinsa ja jotka haluaisi lukea myös uudestaan. Tämä on hykerryttävä haaste, ja samalla kertaa sekä hyvin helppo että hyvin vaikea...

Minä olen niitä, jotka mielellään lukevat samoja kirjoja uudestaan ja uudestaan – ja kyllä, myös uusien lukukokemusten kustannuksella, sillä vanhoihin lukukokemuksiin palaaminen vie tietenkin tilaa uusilta. Laskeskelin likimääräisesti, että noin kolmannes myös kamariini kirjoittamistani lukukokemuksista on uusintoja: kirja on ollut luvussa toisen kerran tai kolmannen tai... Olen myös juurikin tässä kesällä lukenut uudestaan muutamia teoksia, joista olen tänne kirjoittanut: Aino Kallaksen Kirstin, Minna Canthin Salakarin ja Fredrika Runebergin Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä. Uudelleenlukeminen on minulle mieleistä ja mielekästä, sillä se syventää kokemusta ja avaa katsetta. Parhaat kirjat eivät tyhjenny ensimmäisellä lukukerralla, eivät ehkä ikinä.

Ajattelin ensin, että huiputtaisin haasteessa hieman ja kehittelisin vaikka kolme kolmikkoa. Koska on kuitenkin mahdotonta nimetä tähän kaikkia niitä teoksia, jotka haluaisin lukea uudestaan (niitä on ihan totta valtaosa täällä(kin) lukemistani kirjoista – kaikkeen elämäni varrella lukemaani en toki tahdo palata, mutta aika paljon taidan silti lukea itselleni hyviä kirjoja :)), päätin olla kiltti ja pysyä siinä kolmessa.

Kriteerini ovat tänään nämä: 1) olen lukenut kirjan uudelleen jo siitä kamariin kirjoittaessani, 2) edelleen edelleen edelleen haluan lukea sen ainakin sata kertaa, 3) kyseessä on myös sielukirja, sydänkirja, sisarkirja, miten sen nyt sitten sanookin ja 4) jos joutuisin autiolle saarelle vain kolmen teoksen kanssa, juuri nämä olisivat erityisen vahvoilla valittavien joukossa. Myös näihin kriteereihin mahtuisi tietysti selvästi enemmän kuin kolme teosta – toivon siis, etten oikeasti koskaan joudu sinne meren eristämäksi: niin hienoja kuin nämä kolme ovatkin, surisin niitä poisjätettäviä kirjoja surkeasti kyynelehtien (tahtoisin mukaan myös ainakin Annat ja ja Edithit, pliis...).

Vaan enempää jaarittelematta, tässäpä nämä:

Aino Kallas: Sudenmorsian (1928)

 

Siksi että:

”Niin autuus, jolla ei määrää ole, ja joka ei maallisiin mahdu, tuli Aalon ylitse, ja hänen sieluunsa vuodatettiin ylönpalttinen onni, jolle ei ihmiskielessä ilmausta löydy sen ihmeellisen ja ylön runsaan riemun tautta, jolla se janoovaisen juottaa. Vaan tänä hetkenä hän oli yhtä Metsän Hengen kanssa, sen väkevän Daimonin, joka hänet sudenhahmossa oli valinnut  ja valtaansa ottanut, ja kaikki rajat raukesivat heidän väliltänsä, niin että he toinen toiseensa sulivat, niinkuin yhtyy kaksi kastepisaraista, ettei kenkään taida enää toista toisesta eroittaa.”

 Ah Aino ja Ainon sanat!

Sudenmorsian on kirja joka tekee vahvaksi ja rohkeaksi: 

vaikka Aalon kohtalona on kohota tuuleen, 

hän puhaltaa lukijattareensa voimaa voimaa voimaa... 

Kallas on yksi ehdottomista sielukirjailijattaristani <3

**********

L. Onerva: Mirdja (1908)

Siksi että:

”Ja elämän tahdon minä tuntea ja itseni.”

Voi vuosisadanvaihde ja uusi nainen! 

Myös Mirdjan kohtalo on lopulta karu,

mutta kaikessa karuudessaan hänen tarinansa on huikea tutkielma 

sata vuotta sitten eläneen naisen mahdollisuuksista.

Sydämeni sykkii Onervalle ja hänen Mirdjalleen aina ja ikuisesti <3

**********

Margaret Mitchell: Tuulen viemää (1936)

Siksi että:

”Mutta sinun sydäntäsi ja rakasta, häijyä, tunnotonta, itsepäistä sieluasi minä häneltä kadehdin. Hän ei välitä sielustasi, se narri, enkä minä välitä ruumiistasi.

ja että:

”Olen kyllästynyt siihen, etten milloinkaan saa olla luonnollinen enkä tehdä, 
mitä tahdon.”

ja että:

”Minun ei pidä ajatella sitä nyt. Ajattelen sitä toisen kerran, kun se on helpompaa.”

Niin: Oh, Rhett! Oh, Scarlett!

Ja ne Scarlettin heilahtavat krinoliinihelmat!

Scarlett on isosiskoni, jonka tapasin ensi kerran kolmetoistavuotiaana 

– meissä molemmissa on virheemme mutta voi, olemme erottamattomat <3

 **********

Tämä haaste on tainnut mennä jo aika monelle, enkä ole aivan perillä sen kaikista kulkureiteistä...

Mutta kamarista haaste singahtaa nyt

Ainolle

Ellenille

Jonnalle

Pearl Cloverille ja

Satu-Elinalle.

Valintojanne odotellen :)