Eino Leinon päivä ja pieniä kesähetkiä

 
En ilman ma lempeä elää voi,

mun äitini oli niin hellä.

Minä halajan lempeä, lämpöä, oi,

ja lemmessä lämmitellä.

Minut vihurit vieraille rannoille toi.

Vilu täällä on värjötellä.

Vain virret kolkot mun korvaani soi,

suru kun oli sydämellä.

Olen lapsi ma heleän heinäkuun,

minä kaipaan kaunista säätä.

En kestä ma ivaa ilkkuvan suun,

en karsahan katseen jäätä.

Minä rakastan laulua laakson puun,

en tunturin tuulispäätä.

Eino Leino: Heinäkuun lapsi (1924)

Oi Leino! Voiko tällaisten runojen äärellä muuta tehdä kuin hengähdellä,

ajatella mikä ihana lahja maailmalle tämän heinäkuun lapsen runous onkaan...

**********

Kamarissa vietetään kesää:

Nautitaan siitä että maailma on vihreä muttei liian kuuma, 

heilutellaan paljaita varpaita ja

ihaillaan ihanasti hehkuvia kesäkukkia,

syödään suven ensimmäisiä mansikoita ja iltapäiväjäätelöitä, 

ja kyllä, ajatellaan - jälleen kerran -

että kesä koostuu asioista, jotka ovat pieniä mutta sittenkin suuria.

Luetaan myös opintokirjallisuutta ja hahmotellaan esseetä,

ehditään hetkittäin ikuisesti keskeneräisen käsikirjoituksen äärelle,

rakennellaan kiehtovia visioita tulevista kirjallisista puuhailuista,

ja niin, koetaan - tavalliseen tapaan  -

sekä euforiaa että epäuskoa, innostuneisuutta että turhautumista, 

hurmosta että pelkoa siitä, että kaikki onkin vain harhaa.

Kaiken keskellä silitellään keskeneräisten ja aloittamattomien kirjojen kertyviä pinoja

ja ajatellaan, etteivät ne onneksi minnekään katoa.

Ja niin, ehkä riemuitaan myös siitä kuinka lukemisen eri kerrokset, 

viihtyminen ja oppiminen, niin usein kietoutuvat kiehtovasti toisiinsa.


Ah kesä ja kirjallisuuden lukemattomat maailmat!

**********

Lämmin kesäinen ajatus ja 

kaunista Einon Leinon ja runon ja suven päivää!